Johdanto

nivelreuma (RA) on krooninen tulehdussairaus, joka aiheuttaa kipua ja toimintahäiriöitä ja johtaa nivelten tuhoutumiseen. Immuunisolujen,erityisesti lymfosyyttien ja monosyyttien aktivointi ja rekrytointi niveliin,ovat nivelreuman (1,2) tärkeimpiä tekijöitä. Nivelreuman taustalla olevat mekanismit ovat monimutkaisia, mukaan lukien geneettiset ja ympäristötekijät sekä synnynnäisen immuniteetin ja adaptiivisen immuniteetin normaalit(3). Vaikka Ofra: n etiopatologiaa ei täysin tunneta, tiedetään,että monosyytit/makrofagit, neutrofiilit, T-solut ja B-solut osallistuvat nivelreuman puhkeamista ajaviin mekanismeihin (4).Näillä soluilla on keskeinen rooli nivelreuman etenemisessä tulehdusreaktiota edistävien sytokiinien tuotannon kautta, mikä johtaa tulehdusympäristön kehittymiseen ja immuunisolujen aktivoitumiseen nivelissä.

ihmisillä monosyytit ovat heterogeeninen solupopulaatio, joka koostuu kolmesta erillisestä osajoukosta CD14: n ja CD16: N (5) vaikutuksesta. TheCD14++ CD16-klassinen osajoukko on kaikista kiertävistä monosyyteistä voimakkain. Toinen monosyytti-osasetekspressoi sekä CD14-että CD16-pitoisuudet (CD14++CD16+). Sitä kutsutaan välivaiheen monosyyteiksi. Kolmas osajoukko koostuu ei-klassisista monosyyteistä, jotka ilmentävät alhaista CD14-tasoa ja korkeaa CD16-tasoa (CD14+CD16++). CD14++ CD16− monosytoosi on tärkein osajoukko, kun taas CD14++ CD16+ja CD14+ CD16++ osajoukkoja esiintyy vähemmän kuin CD14++ CD16-monosyyttejä (6). Kaksi CD14++: n osajoukkoa ovat tunnetusti laajenemassa erilaisten tulehdussairauksien osalta ja niillä onsuositus merkittävään rooliin tautiprosesseissa (7,8). Viimeaikaiset raportit ovat osoittaneet, että monosyyttien osuus nivelreumapotilailla oli aberranttia (9, 10).

CD64 (FcgRI), joka on IgG: n Fc-reseptori, ilmentyymitatiivisesti makrofageilla ja monosyyteillä. CD64 on voimakas affiniteettireseptori monomeeriselle IgG: lle tai immunokompleksissa olevalle IG: lle, joka voi käynnistää immunologiset ja tulehdusreaktiotimmuuniosaavissa soluissa, mukaan lukien monosyytit ja nivelvaivatmakrofagit (11-13). Sekä ihmisillä tehdyistä tutkimuksista että eläinmalleista saadut todisteet ovat osoittaneet, että CD64: llä on tärkeä rooli patogeneesissä (14,15). Aiemmissa nivelreumapotilailla tehdyissä monosyyttien Cd64-Ekspressiotutkimuksissa on kuitenkin raportoitu ristiriitaisia löydöksiä, joissa on havaittu lisääntynyttä, vähentynyttä tai samankaltaista ilmausta kuin terveillä vapaaehtoisilla (HV) (16-18). CD64: n rooli monosyyteissä nivelreuman patogeneesissä on vielä selvittämättä. Se, pystyykö CD64 säätelemään monosyyttien toimintaa nivelreumassa, jää selvittämättä.

tässä tutkimuksessa havaittiin ofCD64-ilmentymä monosyyttien alajoukoissa nivelreumaa ja HV: aa sairastavilla potilailla. Lisäksi tutkittiin CD64: n monosyyttien ilmentymisen ja nivelreuman aktiivisuuden välistä korrelaatiota. Lisäksi CD64+ – monosyyttien sytokiinitasapainoa mitattiin Rawas-potilailla.

potilaat ja menetelmät

koehenkilöt

yhteensä 46 potilasta täytti RA: n revisedAmerican College of Rheumatology-kriteerit (19) rekrytoitiin Nanchangin yliopiston ensimmäisestä sairaalasta. Heistä 5 potilaalla puhkesi nivelreuma (<6 kuukautta kestänyt tauti) (20). Kaikille potilaille annettiin reumalääkkeitä (DMARD), glukokortikoidi-ja immunosuppressorihoito mukaan lukien. Rawasin tautiaktiivisuus laskettuna disease activity-pisteellä 28(DAS28) (21). Tämän ryhmän potilaiden ominaispiirteet on esitetty taulukossa. I.In lisäksi tässä tutkimuksessa oli mukana 22 HV (nainen 81, 8%, keskiarvo 51, 2±11, 6 vuotta), jotka eivät liittyneet potilaisiin eikä heillä ollut tulehdus-tai autoimmuunisairauksia. Tutkimuksen hyväksyi Nanchanguniversityn ensimmäisen Liitännäissairaalan (019) eettinen komitea, ja se toteutettiin Helsinki-julistuksen mukaisesti. Kaikilta osallistujilta saatiin kirjallinen tietoon perustuva suostumus ennen kuin he osallistuivat tähän tutkimukseen.

Virtaussytometrinen analyysi

perifeerisen veren mononukleaarisolut (Pbmc) eristettiin nivelreumapotilaiden tuoreesta ääreisverestä ja HV onFicoll-Paque gradientti (Sigma-Aldrich; Merck KGaA, Darmstadt,Saksa). Monosyyttien kalvomolekyylit analysoitiin välittömästi virtaussytometrialla. Seuraavia vasta-aineita käytettiin: ECD-konjugoitu anti-CD14, PC5-konjugoitu anti-CD16 (BDBiosciences, San Diego CA, USA), PE-konjugoitu anti-CD163,anti-CD206 ja anti-CD86, FITC-konjugoitu anti-CD80, anti-CD40, anti-CD64,anti-HLA-DR (MIH kloonit; eBioscience; Thermo FisherScientific, Inc., Waltham, MA, Yhdysvallat). Monosyyttien osajoukot, jotka on määritelty edellä CD14: n ja CD16: n ilmentymisen perusteella (5). Lyhyesti 5×105 Pbmc: tä inkuboitiin samanaikaisesti 10 µl ECD-konjugoitua anti-CD14: ää, 10µl PC5-konjugoitua anti-CD16: ta ja PE-konjugoitua anti-CD64: ää pimeässä 30 minuutin ajan. Isotype-kontrolleina käytettiin pe-konjugoidulla mouseIgG: llä inkuboituja soluja. CD64: n ilmentyminen analysoitiin jokaisesta monosyyttien osajoukosta SYTOMICS FC 500-virtaussytometrillä(Beckman Coulter, Inc., Brea, CA, USA) ja yhdistettyjen ohjelmistojen (CXP) avulla analysoidut tiedot.

seerumin CRP -, IgG -, C3-ja C4-mittaus

seerumin C-reaktiivisen proteiinin(CRP), immunoglobuliini G: n (IgG), komplementin 3 (C3) ja komplementin 4(C4) pitoisuudet määritettiin nefelometrisin menetelmin valmistajan (IMMUNE800; BeckmanCoulter, Inc.).

erytrosyyttien sedimentaationopeus (ESR)veren rutiinimittaus

ESR ja veren rutiinimittaus määritettiin valmistajan ohjeiden mukaisesti.

Autoantibody measurement

Level of reumat factor (RF) was determined usingnefelometry methods accompanying by the guidance by the valmistaja (IMMUNE800; Beckman Coulter, Inc.). Seerumin IgG: n sitrullinoidut proteiinivasta-aineet (ACPA) mitattiin kaupallisestielisa-sarjojen avulla (Kexin, Shanghai, Kiina).

Sytokiinimittaus

ihmisen IL-10, IL-6 ja IL-8 (Signalway Antibody LLC,College Park, MD, USA) mitattiin kaupallisesti saatavilla olevilla entsyymi-immunosorbenttimäärityksillä valmistajan ohjeiden mukaan.

tilastollinen analyysi

tilastollinen analyysi ja graafinen esitys suoritettiin GraphPad Prism v. 5.0: lla (GraphPad Software, Inc., LaJolla, CA, Yhdysvallat). Lisäksi käytettiin opiskelijan t-testiä, jossa muodollisuuskoe läpäistiin; muutoin aineiston analysointiin käytettiin nonparametrista Mann-Whitneytestiä. Korrelaatioanalyysissä käytettiin myös Pearsonin menetelmää tai nonparametric Spearman-menetelmää. P<0, 05 katsottiin osoittavan tilastollisesti merkittävää eroa.

tulos

CD64: n lisääntynyt ilmentyminen nivelreumapotilaiden monosyyteissä

pbmcs: n monosyyteissä analysoitiin virtaussytometrialla kalvomolekyylien, kuten CD40, CD64,CD163, CD206, HLA-DR, CD80 ja CD86, ilmentymistä. Kuviossa osoitettiin gating-populaation ja Rapatienttien ja HV: n cd64-soluja ilmentävien solujen edustavat dotplots-arvot.1 A. Tulokset osoittivat, että CD64: n ilmentyminen monosyyteissä oli nivelreumapotilailla huomattavasti koholla kuin HV (P=0, 0103;Kuva. 1b). CD40: n, CD163: n, CD206: n, HLA-DR: n, CD80: n ja CD86: n ilmentymisessä monosyyteissä ei havaittu merkittäviä eroja nivelreumapotilaiden ja HV: n välillä (Kuva. 1).

kunkin monosytesubsetin osuudet

edustavat piste−käyrät kustakin monosyyttien alaryhmästä VIRTAUSSYTOMETRIANALYYSISSÄ CD14++CD16 – (P1), CD14++ CD16+ (P2) ja CD14+CD16++ (P3) HV-ja nivelreumapotilaiden verimonosyyteistä. 2 A. Kolme monosytesubsettia perifeeristen verisolujen kokonaismonosyyteissä potilailta, joilla on nivelreuma ja terveet vapaaehtoiset, on esitetty kuvassa. 2B.CD14++CD16+ monosyyttien osuus potilailla, joilla nivelreuma oli huomattavasti suurempi kuin HV (p<0, 0001), kun taas CD14++CD16− ja CD14+CD16++ monosyyttien osuus potilailla, joilla nivelreuma oli huomattavasti pienempi kuin HV (P=0, 0237; P=0, 0044). Lisäksi, kuten näkyy kuvassa. 2C, CD14++CD16+ monosyyttien osuus PBMCs: ssä lisääntyi huomattavasti nivelreumapotilailla kuin HV: ssa(P=0.0011), jolloin CD14++CD16-ja CD14 + CD16++ monosyytit eivät eronneet toisistaan.

CD64− ekspressio monosyyttien osajoukoissa INRA-potilailla ja HV

cd64: n ekspressioprofiilin määrittämiseksi nivelreumapotilailla ja HV: lla käytimme virtaussytometriaa arvioidaksemme CD64: n ilmentymistä monosyyttien osajoukoissa, mukaan lukien CD14++CD16-monosyytit,CD14++CD16+ monosyytit ja CD14+CD16++ monosyytit (Kuva. 3). Tiedot osoittivat, että vaikka cd64: ää ilmentävien CD14++CD16-monosyyttien, CD64: ää ilmentävien CD14++CD16+monosyyttien ja CD64: ää ilmentävien CD14+CD16++monosyyttien esiintymistiheys ei ollut erilainen näiden kahden ryhmän välillä (Kuva. 3B), CD64: n keskimääräinen fluoresenssin intensiteetti CD14++CD16− monosyyteissä, CD14++CD16+ monosyyteissä ja CD14+CD16++ monosyyteissä oli merkitsevästi suurempi nivelreumapotilailla kuin HV(p<0, 0001; Kuva. 3C). Lisäksi tulokset osoittivat, että cd64: ää ilmentävien CD14++CD16-monosyyttien ja CD64: ää ilmentävien CD14++CD16+monosyyttien esiintymistiheys oli merkitsevästi suurempi kuin CD64: ää ilmentävien CD14+CD16++ monosyyttien esiintymistiheys molemmissa HV: ssa(p<0, 0001; Fig. 3D) ja Rapatientit (p<0, 0001; Kuva. 3 F).CD64-expressingCD14++CD16− monosyyttien esiintymistiheys oli merkitsevästi suurempi verrattuna CD64-expressingCD14++CD16+ monosyytteihin nivelreumapotilailla(p<0, 0001; Kuva. 3F), mutta HV: ssa ei havaittu eroja (P=0,1389; Kuva. 3D). Kuten näkyy kuvassa. 3E ja G, cd64 ONCD14++CD16− monosyyttien ja CD14++CD16+ monosyyttien ilmentyminen oli merkittävää verrattuna CD14+CD16++ monosyytteihin muillakin nivelreumapotilailla (p<0, 0001) ja HV (p<0, 0001). Lisäksi weinvestiged korrelaatio ilmentymisen CD64 onmonosyyttien osajoukko ja osuudet kunkin monosyyttien osajoukko. Datashowed että osuus CD14++CD16-monosyyttien negatiivisesti korreloi ilmentymä CD64 onCD14++CD16− monosyyttien (r=0, 4541, P=0, 0002; Kuva. 3H), kun taas CD14++CD16+ monosyyttien osuus korreloi positiivisesti CD64: n ilmentymisen kanssa CD14++CD16+monosyyteissä nivelreumapotilailla (r=0, 4352, P=0, 0032; Kuva. 3). Mutta selvää korrelaatiota ei havaittu cd64 ONCD14+CD16++ monosyyttien ilmentymisen ja ofCD14+CD16++ monosyyttien osuuksien välillä (r=0, 1910, P = 0, 2140; Kuva. 3J). Cd64: n ilmentymisen monosyyttien osajoukoissa ja HV: n kunkin monosyyttien osajoukon kiertymisen välillä ei havaittu selvää korrelaatiota (tiedot eivät näy).

CD64: n ilmentyminen monosyyttien alakorrelaateissa, joiden tulehdusmerkkiaineet ovat

nivelreumapotilailla on usein kohonneita tulehdusmerkkiaineita. Jotta voidaan määrittää CD64: n ekspression suhde monosyyttien osajoukkoihin ja tulehdusmerkkiaineisiin,tulehdukselliset markkerit, kuten ESR, CRP, valkosolut,neutrofiilien määrä, neutrofiilien, IgG: n, C3: n ja C4: n prosenttiosuus, määritettiin ja analysoitiin niiden suhteen CD64: n ekspressioon CD14++CD16− monosyyteissä,CD14++CD16+ monosyyteissä ja CD14+CD16++ monosyyteissä nivelreumapotilailla.CD64: n ilmentyminen CD14++CD16−monosyyteissä korreloi positiivisesti ESR: n ja CRP: n kanssa nivelreumapotilailla(r=0, 4853, P=0, 0013, Kuva. 4A; r=0, 4484, P=0, 0061, Kuva. 4B), cd64: n ilmentyminen CD14++CD16+: ssa korreloi MONOSYTESPOSITIIVISESTI ESR: n ja CRP: n kanssa nivelreumapotilailla (r0.5128, P=0, 0006, Kuva. 4C; r=0, 4721, P = 0, 0036, Kuva. 4D), CD64: n ekspressio CD14+CD16++ monosyyteissä positivelykorrelated ESR: n kanssa (r=0, 3336, P=0, 0330, Kuva. 4E), kun taas cd64 ONCD14+CD16++ monosyyttien lauseke ei korreloinut CRP: n kanssa (r=0, 1356, P=0, 4297, Kuva. 4 F).Selvää yhteyttä CD64: n ekspression välillä CD14++CD16− monosyyteissä,CD14+CD16++ monosyyteissä,CD14++CD16+ monosyyteissä ja valkosoluissa, neutrofiilimäärässä, neutrofiilien, IgG: n, C3: n ja C4: n prosenttiosuuksissa ei kuitenkaan havaittu (tietoja ei näy).

CD64: n ilmentyminen monosyyttien osajoukoissa, joilla on autoimmuunivasteen merkkiaineita

nivelreuman tunnusmerkilliset vasta-aineet,kuten RF ja ACPA, määritettiin ja analysoitiin sen korreloimiseksi CD64: n ekspression kanssa monosyyttien osajoukoissa. Kuten kuvassa. 5, cd64 oncd14++CD16− monosyyttien ja CD14++CD16+ monosyyttien ilmentyminen lisääntyi huomattavasti potilailla, joilla oli positiivinen ACPA ja RF vastaavasti (P=0, 0460, Fig. 5A; P=0,0035, Kuva. 5B; P=0, 0416, Kuva. 5C; P=0, 0042, Kuva. 5D). Ilmiselvää yhteyttä CD64 ONCD14+CD16++ monosyyttien ilmaisun ja ACPA: n, RF: n (P=0,6718, Fig) välillä ei kuitenkaan löytynyt. 5E; P=0, 8128, Kuva. 5 F).

CD64: n ilmentyminen monosyyttien osajoukoissa ja nivelreuman aktiivisuus

edellä mainitut tiedot osoittivat, että cd64: n ilmentyminen monosyyttien osajoukoissa korreloi tulehdusreaktion ja autoimmuunivasteen merkkiaineiden kanssa. Näin tutkittiin cd64: n ilmentymisen korrelaatiota monosyyttien osajoukkoihin ja taudin aktiivisuuteen. Tiedot osoittivat, että sekä cd64 oncd14++CD16− monosyyttien että CD14++CD16+ monosyyttien ilmentyminen olivat positiivisestikorreloituneita DAS28-pisteeseen (r=0,3506, P=0, 0212; r=0, 3208, P=0, 0360) (Kuva. 6A ja B), kun taas CD64: n ilmentyminen CD14+CD16++ monosytesillä ei korreloinut DAS28-pisteiden kanssa (r=0, 2587, P=0, 0938; Kuva. 6c).

tämän jälkeen vertasimme CD64-ekspressiota monosyyttien osajoukoista potilailla, joilla oli uusi-ja uusintavieroitus. Tiedot osoittivat, että CD64: n ilmentyminen monosyyttien alaryhmissä on koholla potilailla, joilla on uusi nivelreuma, mutta merkittävää eroa ei saavutettu (p>0, 0500; Fig. 6D).

yhteys cd64: n ilmentymisen välillä monosyyttien alajoukoissa ja seerumin sytokiinipitoisuudessa

kolmen seerumin tulehduksellisen sytokiinin joukossa IL-6: n ja IL-8: n tasot olivat merkitsevästi korkeammat nivelreumapotilailla, joilla oli Thanin HV (P=0, 0011, Fig. 7A; P=0,0387, Kuva. 7B), IL-10: n pitoisuuksissa ei havaittu merkitseviä eroja nivelreumapotilaiden ja HV: n välillä(P=0, 8994; Fig. 7c). Sen määrittämiseksi, vaikuttaako CD64-pitoisuuksien nousu monosyyttien osajoukoissa seerumin sytokiinien eritykseen (IL-6 ja IL− 8), NIVELREUMAPOTILAAT jaettiin kahteen ryhmään niiden CD64− tasojen (MFI: n keskiarvo) mukaan monosyyttien osajoukoissa: my korkea(CD64 oncd14++cd16 – >39, 32,CD64 onCD14++CD16+ >43.19, cd64 oncd14+CD16++ >25.87) ja ralow(CD64 CD14++CD16 – <39.32, CD64 CD14++CD16+ <43.19, cd64 oncd14+cd16++ <25.87). NIVELREUMAPOTILAAT, joiden cd64-pitoisuus CD14++CD16+ monocytes-ohjelmassa oli korkea, estivät IL-6-pitoisuudet huomattavasti korkeampia kuin Rapatientit, joiden cd64 ONCD14++cd16+ MONOSYYTTIPITOISUUDET olivat alhaiset (P=0, 0131; Kuva. 7D). IL-6-pitoisuuksissa ei havaittu merkitsevää eroa nivelreumapotilaiden välillä, joilla cd64: n taso oli korkea CD14++CD16-orCD14 + CD16++ monosyyttitasoilla ja alhainen CD64on CD14++CD16-orCD14 + CD16++ monosyyttitasoilla (p>0, 05; Kuva. 7D). IL-8: n pitoisuuksissa ei havaittu merkitsevää eroa nivelreumapotilaiden välillä, joilla cd64: n taso oli korkea kussakin monosyyttien alaryhmässä ja cd64: n taso alhainen kussakin monosyyttien alaryhmässä (p>0, 05; Fig.7 E). Nämä tulokset osoittavat, että CD64 ONCD14++cd16+ monosyyttien lisääntyminen nivelreumapotilailla liittyy lisääntyneeseen IL-6: n eritykseen.

Keskustelu

monosyytit ovat heterogeeninen solupopulaatio, joka koostuu klassisista monosyyteistä(CD14++CD16−), välimonosyyteistä(CD14++CD16+) ja ei-klassisista monosyyteistä(CD14+CD16++). Monosytoosin kolme osajoukkoa suorittavat erilaisia toimintoja. Klassinen osajoukko on nopeastiriittyy tulehduskohtiin ja näyttää toimivan asfagosyyttisesti raadonsyöjäsoluja ja tulehduksen säätelijöitä (22,23). Intermediate monosyyteillä on tulehdusreaktiota edistävä rooli, sillä ne lisääntyvät veressä akuuttia tulehdusta sairastavilla potilailla (24, 25). Klassisista monosyyteistä käytetään usein nimitystä partiomonosyytit (26). Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että monosyyteillä on tärkeä rooli ofRA: n etenemisessä. Nivelreuman puhkeaminen ja vaikeusaste saattavat johtua myös siitä, että monosyyttien ajoittaisuus oli poikkeavaa.

vaikka Incd14++CD16+ monosyyttien lisääntymistä ja incd14++CD16− monosyyttien määrän vähenemistä on raportoitu Rahavea sairastavilla potilailla, incd14+CD16++ monosyyttien määrän suureneminen pysyi kiistanalaisena(27, 28). Patricia Lacerten raportin (28) mukaisesti tämä tutkimus osoittaa, että kiertävät CD14++CD16+ ja CD14+CD16++ monosyytit lisääntyvät, kun taas CD14++CD16− monosyytit vähenevät nivelreumapotilailla. Syyt näihin tuloksiin johtuvat todennäköisesti eroista taudin kestossa ja jatkuvissa hoidoissa.

CD40: n, CD64: n, CD163: n, CD206: n, HLA-DR: n,CD80: n ja CD86: n ominaisuuksien ilmentymisen arviointi auttoi karakterisoimaan edelleen MONOSYYTTIVASTETTA nivelreumapotilailla. Muiden researchien tulosten (16,29) mukaisesti havaitsimme, että CD64ON-monosyyttien ilmentyminen oli merkitsevästi koholla nivelreumapotilailla verrattuna toHV-potilaisiin, eikä muissa merkkiaineissa tapahtunut muutoksia nivelreumapotilaiden ja HV-potilaiden välillä.CD64: n lisääntynyt ilmentyminen monosyyteissä potilailla, joilla on aktiivinen nivelreuma, saattaa viitata taudin etenemiseen (16) ja saattaa myös heijastaa monosyyttien aktivoitumista. Vaikka CD64: n lisääntymistä nivelreumapotilaiden monosyyttien alaryhmissä on raportoitu (30), mahdollisuutta korreloida CD64: n ilmentymisen ja nivelreumapotilaiden tautiaktiivisuuden välillä ei ole vielä tutkittu. Tuloksemme tukevat aiempia havaintoja (30) ja osoittavat, että CD64 oncd14++CD16− monosyyttien ja CD14++CD16+ monosyyttien ilmentyminen oli merkittävää verrattuna CD14+CD16++ monosyyttien INRA− potilaisiin, ja CD64 onCD14++cd16-monosyyttien ja CD14++CD16+ monosyyttien ilmentyminen oli myönteistä ja liittyi DAS28-pisteytykseen.

tiedetään vain vähän mahdollisuudesta korreloida CD64: n ilmentymisen välillä kussakin monosyyttien osajoukossa ja kunkin monosyyttien osajoukon osuuden välillä nivelreumapotilailla. Havaitsimme, että CD14++CD16+monosyyttien osuus korreloi positiivisesti CD64 ONCD14++CD16+ monosyyttien ekspression kanssa nivelreumapotilailla, jolloin CD14++CD16− monosyyttien osuus korreloi negatiivisesti CD64 ONCD14++CD16− monosyyttien ekspression kanssa. Tulokset johtunevat siitä, että intermediate monosyyttien osuus korreloi positiivisesti nivelreuman taudin aktiivisuuteen, kun taas klassisten monosyyttien osuus korreloi (27), ja tuloksemme osoittivat, että CD64 ONCD14++cd16− monosyyttien ja CD14++CD16+ monosyyttien ilmentyminen oli positiivisestisidonnaista DAS28-pisteiden kanssa.

on tunnettua,että nivelreuma on autoimmuunisairaus, jolle on ominaista autovasta-aineiden, kuten RF: n, ACPA: n ja autoimmuunivasteen, tuotanto on eräänlainen krooninen tulehdusantigeenit itseantigeenejä vastaan. Tässä tutkimuksessa määritettiin ja analysoitiin ensin tulehdukselliset merkkiaineet, DAS28,nivelreuman tunnusmerkilliset vasta-aineet, mukaan lukien RF ja ACPA, niiden suhteen CD64: n ekspressioon monosyyttien osajoukoissa. Tuloksemme osoittivat, että CD64: n ilmentyminen CD14++CD16− ja CD14++CD16+ monosyyteissä oli positiivisesti yhteydessä ESR: ään, CRP: hen ja DAS28: aan, kun taas CD64 oncd14+CD16++ monosyyttien ilmentyminen ei korreloinut CRP: n ja DAS28: n kanssa. Lisäksi löysimme cd64 oncd14++CD16− monosyyttien ja CD14++CD16 + monosyyttien ilmentymisen merkitsevästi lisääntyneen potilailla, joilla oli positiivinen RF ja ACPA vastaavasti, kun taas cd64: n ilmentymisen CD14++CD16+ monosyyttien ja RF, ACPA: n välillä ei havaittu selvää yhteyttä.Tämä voi olla, että (1) CD14++CD16− monosyytit ja CD14++CD16+ monosyytit näyttävät toimivan tulehduksen säätelijöinä, missä ascd14+CD16++ monosyytit viittaavat usein aspatrollaaviin monosyytteihin (22-26); (2) CD64 on korkean affiniteetin aktivoiva reseptori, joka voi sitoa IgG: tä jacrp: tä ja stimuloida tulehdusprosesseja (16,31,32).

edellisen tutkimuksen (27) mukaisesti osoitimme tässä, että IL-6 andIL-8-tasot olivat lähtötilanteessa merkitsevästi korkeammat nivelreumapotilailla, joilla oli Thanin HV. Lisäksi havaitsimme, että nivelreumapotilailla, joilla cd64: n taso oli korkea CD14++CD16+ monosyyteissä, IL-6: n taso oli huomattavasti korkeampi kuin nivelreumapotilailla, joilla cd64: n taso oli alhainen CD14++CD16+monosyyteissä. Tulokset viittasivat siihen, että CD64 ONCD14++CD16+ monosyyttien pitoisuudet ovat todellakin yhteydessä tulehdusreaktiota edistävien sytokiinien suuriin pitoisuuksiin.

nykyisessä tutkimuksessa on kuitenkin joitakin rajoituksia. Ensimmäinen on suhteellisen pieni otoskoko, erityisesti otos uusista NIVELREUMISTA. nämä tiedot voidaan vahvistaa suurikokoisissa tutkimuksissa. Toiseksi emme osoittaneet, että jokainen monosyyttien osajoukko liittyisi suoraan Ra invitron tulehduksellisiin sytokiineihin. Kolmanneksi tässä tutkimuksessa ei ole tehty cd64: n mekanismia koskevia funktiotutkimuksia ja kokeita. Cd64: n RA: n toiminnan perustana olevia molekulaarisia mekanismeja on vielä tutkittava lisää.

tämän tutkimuksen johtopäätöksissä esitetyt tulokset osoittavat, että RA− potilailta eristetyissä verimonosyyttien osajoukoissa on korkeat CD64-pitoisuudet ja CD64 ONCD14++cd16-ja CD14++CD16+ MONOSYYTTITASOT korreloivat nivelreuman sairausaktiivisuuden kanssa. Lisäksi CD64 ONCD14++CD16+ monosyyttien pitoisuudet ovat yhteydessä tulehdusreaktiota edistävien sytokiinien korkeaan tasoon.

kiitokset

kirjoittajat haluavat antaa tunnustusta tohtori Rui Wulta reumatologian laitokselta, joka on Nanchangin yliopiston ensimmäinen AffiliatedHospital, Nanchang, Jiangxi, Kiina.

Rahoitus

tätä tutkimusta ovat tukeneet Kiinan NationalNatural Science Foundation (apuraha nro 81360459), Kiinan Jiangxiprovincial Natural Science Foundation (apuraha nro 20151bab215031 ja 20171bab205113), Kiinan Jiangxiprovin terveys-ja Perhesuunnittelukomission Tiede-ja Teknologiahanke (apuraha nro 20165094) Jiangxin maakunnan opetusministeriön tiede-ja teknologiaplanihanke (grantno. GJ170008) ja Kiinan Jiangxin maakunnan ansioituneiden nuorten tutkijoiden säätiö (apuraha nro 20171bcb23087).

tietojen ja materiaalien saatavuus

nykyisen tutkimuksen aikana käytetyt ja / tai analysoidut aineistot ovat saatavissa vastaavalta tekijältä kohtuullisesta pyynnöstä.

tekijöiden osuus

QL osallistui tutkimuksen suunnitteluun, teki tilastollisia analyysejä ja laati käsikirjoituksen. PCX osallistui tutkimuksen suunnitteluun ja auttoi käsikirjoituksen tarkistamisessa. XLperformed flow cytometry analyysi ja laati käsikirjoituksen. ZDperformed tilastollisia analyysejä ja laati käsikirjoituksen. CQperformed tiedonkeruu merkkiaineiden autoimmuunivaste, teki tilastollisia analyysejä ja laati käsikirjoituksen. RGScarried tiedonkeruu markkereita tulehdus, suorittivatstatistiset analyysit ja laati käsikirjoituksen. JQX suoritti dataaakquisition taudin aktiivisuuden ja vakavuuden, suoritti tilastoalyysejä ja laati käsikirjoituksen. YG toteutti kokeet sytokiinien ilmentymisestä ja laati themanuscriptin. ZKH ja JML suunnittelivat tutkimuksen, osallistuivat sen suunnitteluun ja koordinointiin sekä auttoivat käsikirjoituksen laatimisessa. Allauthors luki ja hyväksyi lopullisen käsikirjoituksen.

eettinen hyväksyntä ja suostumus

Nanchangin yliopiston ensimmäisen Liitännäissairaalan (019) eettinen toimikunta hyväksyi tutkimuksen ja se toteutettiin Helsingin julistuksen mukaisesti. Kaikilta osallistujilta saatiin kirjallinen suostumus ennen tutkimuksen aloittamista.

potilaan suostumus julkaisuun

Ei oleellinen.

kilpailevat intressit

tekijät ilmoittavat, ettei heillä ole kilpailevia intressejä.

	Li X, Yuan FL, Lu WG, Zhao YQ, Li CW, LiJP ja Xu RS: interleukiini-17: n rooli nivelrikkojen välittäjänä nivelreumassa. Biochem Biophys Res Commun.397:131–135. 2010. Katso artikkeli: Google Scholar: PubMed/NCBI
	Yuan FL, Li X, Lu WG, Li CW, Xu RS andDong j: IL-33: lupaava terapeuttinen kohde reumatoidiniveltulehdukselle? Asiantuntijana Muissa Kohteissa. 15:529–534. 2011. Näytä Artikkeli : Google Scholar: PubMed/NCBI
	McInnes IB and Schett G: The pathogenesisof nivelreuma. N Engl J Med. 365:2205–2219. 2011.Katso artikkeli: Google Scholar: PubMed/NCBI
	Cascão R, Rosário HS, Souto-Carneiro MMand Fonseca JE: neutrofiilit nivelreumassa: More thansimple final effectors. Autoimmun Rev. 9: 531-535. 2010. Katso Artikkeli: Google Scholar : PubMed/NCBI
	Shi C ja Pamer EG: monosyyttien rekrytointi infektion ja tulehduksen aikana. Nat Rev. Immunol. 11:762–774.2011. Katso artikkeli: Google Scholar: PubMed/NCBI
	Wong KL, Yeap WH, Tai JJ, ONG SM, Dang TMand Wong SC: The three human monocyte subsets: Implications forhealth and disease. Immunol Res. 53:41-57. 2012. Katso Artikkeli: Google Scholar : PubMed/NCBI
	Ziegler-heitbrock L: The CD14+ CD16+ bloodmonocytes: Their role in infection and inflammation. J Leukoc Biol.81:584–592. 2007. Katso artikkeli : Google Scholar : PubMed/NCBI
	Skrzeczyńska-Moncznik J, Bzowska M, LosekeS, Grage-Griebenow E, Zembala M ja Pryjma J: Peripheral bloodCD14high cd16+ monosyytit ovat IL-10: n Päätuottajia. Scand JImmunol. 67:152–159. 2008. Katso Artikkeli: Google Scholar : PubMed/NCBI
	Rossol M, Kraus S, Pierer M, Baerwald Cand Wagner U: CD14 (bright) CD16+ – monosyyttien osajoukko laajenee nivelreumassa ja edistää Th17-solupopulaation laajenemista. Niveltulehdus. 64:671–677. 2012. Katso artikkeli: Google Scholar: PubMed/NCBI
	Tsukamoto M, Seta N, Yoshimoto K, SuzukiK, Yamaoka K ja Takeuchi T: Interleukiini-10 indusoi CD14brightCD16+ välivaiheen monosytesolut, jotka korreloivat positiivisesti nivelreuman sairauden kanssa. Niveltulehdus. 19:282017.Katso artikkeli: Google Scholar: PubMed/NCBI
	nimmerjahn F and Ravetch JV: fcy receptorsas regulators of immune responses. Nat Rev. Immunol. 8:34–47. 2008.Katso artikkeli: Google Scholar: PubMed/NCBI
	Amigorena s ja Bonnerot C: Fc vastaanottajien signalointi ja ihmiskauppa: yhteys antigeeninkäsittelyyn.Immunol Rev. 172: 279-284. 1999. Katso artikkeli: Google Scholar: PubMed/NCBI
	García-García E and Rosales C: Signaltransduction during Fc-reseptorivälitteinen fagosytoosi. J Leukobbiol. 72:1092–1108. 2002.PubMed/NCBI
	Magnusson SE, Engström M, Jacob U, UlfgrenAK ja Kleinau S: Inhibiittorifcgammariibin korkea synoviaalinen ilmentymä nivelreumassa. Niveltulehdus. 9: R512007.Katso artikkeli : Google Scholar : PubMed/NCBI
	van Vuuren AJ, van Roon JA, Walraven V,Stuij I, Harmsen MC, McLaughlin PM, van de Winkel JG ja Thepen T:CD64-ohjattu immunotoksiini estää niveltulehduksen romaanissa cd64transgeeni Rottamalli. J Immunol. 176:5833–5838. 2006. Katso Artikkeli: Google Scholar : PubMed/NCBI
	Matt P, Lindqvist U ja Kleinau S:kohonneet kalvot ja liukoiset CD64: Uusi markkeri heijastamassa fcyr: n toimintaa ja varhaisen nivelreuman niveltulehdusta, jota voidaan säädellä reumalääkityksellä. PLoS Yksi.10: e01374742015. Katso artikkeli: Google Scholar: PubMed/NCBI
	Laurent L, Clavel C, Lemaire O, AnquetilF, Cornillet M, Zabraniecki L, Nogueira L, Fournié B, Serre g andSebbag M: Monosyyttien ja makrofagien fcy-reseptoriprofiili reumatoidiartriittipotilailta ja heidän vasteensa autovasta-aineiden muodostamiin immunokomplekseihin sitrullinoituneisiin proteiineihin. AnnRheum Dis. 70:1052–1059. 2011. Katso artikkeli: Google Scholar:PubMed/NCBI
	Hepburn AL, Mason JC and Davies KA: Expression of Fcy and complement receptors on peripheral bloodmonocytes in systeeminen lupus erythematosus and Reumatology.Reumatologia (Oxford). 43:547–554. 2004. Katso Artikkeli: Google Scholar : PubMed/NCBI
	Arnett FC, Edworthy SM, Bloch DA, McShaneDJ, Fries JF, Cooper NS, Healey LA, Kaplan SR, Liang MH, Luthra HS,et al: the american Reumaliitto 1987 revised kriteerit nivelreuman luokittelulle. Niveltulehdus.31:315–324. 1988. Katso artikkeli: Google Scholar: PubMed/NCBI
	Wang J, Shan Y, Jiang Z, Feng J, Li C, MaL ja Jiang Y: Aktivoituneiden B-solujen ja Tfollikulaaristen auttajasolujen korkea frekvenssi korreloi taudin aktiivisuuden kanssa potilailla, joilla on uusi nivelreuma. Clin Exp Immunol.174:212–220. 2013.PubMed/NCBI
	Prevoo ML, van ’ t Hof MA, Kuper HH, vanLeeuwen MA, van de Putte LB ja van Riel PL: Modified diseaseactivity scores that includes twenty-eight-joint counts. Kehitys ja validointi prospektiivisessa pitkittäistutkimuksessa potilailla, joilla oli reumatoidi niveltulehdus. Niveltulehdus. 38:44–48. 1995. Näytä Artikkeli : Google Scholar: PubMed/NCBI
	Mehta nn ja Reilly MP:Monocyte mayhem: moduloivatko alatyypit erillisiä ateroskleroosin fenotyyppejä? CircCardiovasc Genet. 5:7–9. 2012. Katso artikkeli: Google Scholar: PubMed/NCBI
	Mobley JL, Leininger M, Madore s, BaginskiTJ ja Renkiewicz R: genetic evidence of a functional monocytedichotomy. Tulehdus. 30:189–197. 2007. Katso Artikkeli: Google Scholar : PubMed/NCBI
	Auffray C, Sieweke MH and Geissmann F:Blood monocytes: Development, heterogeneity and relationship withdendritic cels. Annu Rev. Immunol. 27:669–692. 2009. Katso artikkeli : Google Scholar : PubMed/NCBI
	Belge KU, Dayyani F, Horelt a, Siedlar M,Frankenberger M, Frankenberger B, Espevik T and Ziegler-HeitbrockL: the proinflammatory CD14 + Cd16 + Dr++ monosyytit ovat TNF: n päälähde. J Immunol. 168:3536–3542. 2002. Katso artikkeli : Google Scholar : PubMed/NCBI
	Cros J, Cagnard N, Woollard K, Patey N,Zhang SY, Senechal B, Puel a, Biswas SK, Moshous D, Picard C, etal: ihmisen Cd14dimonosyytit partioi ja aistii nukleiinihappoja Javiruksia TLR7-ja tlr8-reseptorien kautta. Immuniteetti. 33:375–386. 2010.Katso artikkeli: Google Scholar: PubMed/NCBI
	Tsukamoto M, Seta N, Yoshimoto K, SuzukiK, Yamaoka K ja Takeuchi T: Interleukiini-10 indusoi CD14brightCD16+ välivaiheen monosytesolut, jotka korreloivat positiivisesti nivelreuman sairauden kanssa. Niveltulehdus. 19:282017.Katso artikkeli : Google Scholar : PubMed/NCBI
	Lacerte P, Brunet A, Egarnes B, Duchêne B,Brown JP ja Gosselin J: TLR2: n ja TLR9: n yliekspressio aktiivisten nivelreumapotilaiden monosyyttien osajoukoissa parantaa reagointikykyä TLR-agonisteille. Nivelkipu. 18:102016. Katso Artikkeli: Google Scholar : PubMed/NCBI
	Wijngaarden S, van Roon JA, Bijlsma JW,van de Winkel JG ja Lafeber FP: Fcgamma-reseptorin ilmentymistaso monosyyteillä on kohonnut nivelreumapotilailla, joilla on korkea erytrosyyttien sedimentaatioaste jotka eivät käytä reumalääkkeitä. Reumatologia (Oxford). 42:681–688. 2003. Katso artikkeli: Google Scholar: PubMed/NCBI
	Rossol M, Kraus S, Pierer M, Baerwald Cand Wagner U: CD14brightCD16-monosyyttien alajoukko laajenee reumatoidisessa niveltulehduksessa ja edistää Th17-solupopulaation laajenemista. Niveltulehdus. 64:671–677. 2012. Katso artikkeli : Google Scholar : PubMed/NCBI
	Bruhns P, Iannascoli B, England P,Mancardi DA, Fernandez n, Jorieux s and Daëron M: Specificity andaffinity of human Fcgamma receptors and their polymorhic variantsfor IgG: n alaluokka. Verenkierto. 113:3716–3725. 2009. Katso Artikkeli: Google Scholar : PubMed/NCBI
	Lu J, Marjon KD, Marnell LL, Wang R, MoldC, Du Clos TW ja Sun P: ihmisen IgA-reseptorin (FcaRI) tunnistaminen ja funktionaalinen aktivointi C-reaktiivisella proteiinilla. Proc NatlAcad Sci USA. 108:4974–4979. 2011. Katso artikkeli: Google Scholar: PubMed/NCBI