the cheongsam — tunnetaan myös nimellä qipao — voidaan pitää kiinalaisen Muodin ruumiillistumana. Eleganttia, vartaloa halaavaa mekkoa voi nähdä niin taiteessa ja mainoksissa, elokuvissa kuin hääpäivinäänkin. Mutta miten tämä ikoninen esine syntyi?

aloitetaan perusasioista. Vaikka termejä cheongsam ja qipao käytetään usein vaihdellen (nämä kaksi termiä todellakin viittaavat samaan vaatekappaleeseen), niillä on itse asiassa eri alkuperä. Cheongsam on kantoninkiina ja kääntää ”pitkä puku”, kun taas qipao on mandariini ja kirjaimellisesti tarkoittaa ” banner viitta.”

vaikka ”pitkä puku” on ymmärrettävä, entä ”banneriviitta”? Tämä muotoon istuva muoti-ilmoitus on kaukana aamutakista, ja mitä ihmettä banderolleilla on sen kanssa tekemistä?

mantšujen alkuperä

kaikki alkoi Mantšuista. Qing-dynastian aikana 1500-luvun alussa Nurhaci-niminen päällikkö loi kahdeksan bannerin järjestelmän. Soturit järjestäytyivät lopulta kahdeksaksi eri komppaniaksi, joilla kullakin oli oma lippunsa tai lippunsa. Tätä voimakasta sotilasorganisaatiota käytettäisiin koko Kiinan valloittamiseen ja mantšujen hallinnon turvaamiseen seuraavaksi 250 vuodeksi.

mantšut, Kiinan etninen vähemmistö ja kaikki kahdeksan bannerin järjestelmän alla elävät erottautuivat tavallisista kansalaisista (lähinnä Han-kansasta, Kiinan suurimmasta etnisestä ryhmästä) pukeutumalla erilaisiin vaatteisiin. Nämä ” Bannerikansa ”pukeutuivat changpaoon eli” pitkiin kaapuihin ” miehille ja qipaoon naisille.

Qing-dynastian aikainen aatelisnainen

nämä qipaot näyttivät kuitenkin hyvin erilaisilta kuin nykyään tiedetään. Ne olivat löysät, peittivät kädet ja jalat täysin ja saattoivat olla monine kerroksineen melko raskaita. Miten se sitten muuttui huomattavasti hoikemmaksi moderniksi versiokseen?

mantšujen kukistuminen

Qing-dynastia päättyi lopulta vuonna 1911. Sen jälkeen tuli Kiinan tasavalta ja sen mukana uudistus ja naisten koulutuksen lisääminen. Naisopiskelijat hylkäsivät raskaat ”bannerivaatteet” (ja sidotuista jaloista puhumattakaan) ja alkoivat käyttää muunneltua versiota, johon kuului usein leveitä housuja.

kiinalaisen flapperin nousu

1920-luvulle tultaessa pitkät puvut olivat jälleen muodissa, ehkä länsimaisten polven alapuolisten flapper-mekkojen vaikutuksesta, ja alkuperäisestä qipaosta syntyi vielä hoikempi versio.

kun sukat otettiin käyttöön Shanghaissa 1930-luvulla, tilanne muuttui jälleen. Vaikka Shanghai oli muinainen kaupunki, se sai kansainvälistä huomiota vasta 1800-luvun puolivälissä, kun Nankingin rauhansopimus avasi sen sopimussatamana. 1920-ja 30-luvuille tultaessa siitä oli tullut Muodin ja tyylin pesäpaikka.

aluksi naiset käyttivät qipaoja housujen kanssa, paljolti samalla tavalla kuin miehet tekivät changpaojen kanssa. Esittelysukkien ja korkokenkien myötä housut kuitenkin poistuivat ja sivuhalko piteni. Samaan aikaan, jälleen ehkä länsimaisen tyylin vaikutuksesta, mekot kiristyivät. Pian kaikilla kuuluisista laulajista kuuluisiin ensimmäisiin naisiin oli yllään qipaot, mikä lisäsi entisestään sen suosiota.

kommunistinen vallankumous

mikään ei tietenkään kestä ikuisesti. Kommunistisen vallankumouksen jälkeen vuonna 1949 qipao menetti suosionsa. Ehkä pidetty sekä feodaaliajan että länsimaisen vaikutusvallan symbolina, jokaista, joka jäi kiinni qipaosta, pidettiin ” vastavallankumouksellisena.”

qipaon perinne kuitenkin jatkui, kun sanotaan, että räätälit Shanghaissa pakenivat Hongkongiin (mistä johtuu ehkä termin cheongsam nousu Mandariinivastineen yli). Se selittäisi kaikki Maggie Cheungin upeat mekot Wong Kar-Wai ’ s in the Mood for Love-elokuvassa, joka keskittyy maanpaossa olevan Shanghain yhteisön elämään 1960-luvun alussa Hongkongissa.

Haluatko lisää? Tutustu Pearl Riverin omaan valikoimaan qipaoja ja muita mekkoja.