DefinitionEdit

Maslow määritteli itsen aktualisoitumisen ”itsensä täyttymykseksi, eli taipumukseksi tulla aktualisoituneeksi siinä, mitä hän potentiaalisesti on. Tämä taipumus voitaisiin ilmaista haluna tulla yhä enemmän sellaiseksi kuin on, tulla kaikeksi sellaiseksi, joksi voi tulla.”Hän käytti termiä kuvaamaan halua, ei liikkeelle panevaa voimaa, joka voisi johtaa kykyjen tajuamiseen. Hän ei kokenut itsensä toteutumisen määräävän ihmisen elämää, vaan hänen mielestään se antoi yksilölle halun eli motivaation orastavien päämäärien saavuttamiseen. Maslow ’ n ajatus itsensä aktualisoitumisesta on yleisesti tulkittu ”Oman potentiaalin täysimääräiseksi toteutumiseksi” ja ”todellisen minän todellistumiseksi.”

Maslow ’ n mukaan tarkempi itsetoimisen määritelmä on ”sen luontainen kasvu, mikä on jo eliössä, tai tarkemmin se, mikä on eliö itse … itse aktualisoituminen on pikemminkin kasvumotivaatiota kuin puutosmotivaatiota.”: 66 tämä selitys korostaa sitä tosiasiaa, että itsen aktualisoitumista ei voida normaalisti saavuttaa ennen kuin Maslow ’ n tarvehierarkian muut alemman luokan välttämättömyydet on tyydytetty. Siinä missä Goldstein määritteli itsensä aktualisoitumisen liikkeellepanevana voimana, Maslow käyttää termiä kuvaamaan henkilökohtaista kasvua, joka tapahtuu, kun alemman järjestyksen tarpeet on olennaisilta osiltaan tyydytetty… sitä tapahtuu harvoin … varmasti alle 1% aikuisväestöstä.”Sitä tosiasiaa, että” useimmat meistä toimivat suurimman osan ajasta itsensä aktualisoitumista alemmalla tasolla ” hän kutsui normaaliuden psykopatologiaksi.

Maslow ’ n käyttämä termi on nykyään suosittu modernissa psykologiassa, kun käsitellään persoonallisuutta humanistisesta näkökulmasta.

konseptin historia ja kehitys

Maslow’ n työtä pidetään osana humanistista psykologiaa, joka on yksi useista psykologiassa käytetyistä menetelmistä persoonallisuuden tutkimiseen, ymmärtämiseen ja arviointiin. Humanistinen lähestymistapa kehitettiin, koska muut lähestymistavat, kuten Sigmund Freudin tunnetuksi tekemä psykodynaaminen lähestymistapa, keskittyivät epäterveellisiin yksilöihin, jotka osoittivat häiriintynyttä käyttäytymistä; kun taas humanistinen lähestymistapa keskittyy terveisiin, motivoituneisiin ihmisiin ja yrittää määrittää, miten he määrittelevät itsensä maksimoiden samalla potentiaalinsa. Humanistinen psykologia yleensä ja itsensä aktualisointi erityisesti auttoivat muuttamaan käsityksemme ihmisluonnosta negatiivisesta näkökulmasta-ihminen on ehdollistunut tai jännitystä vähentävä organismi – positiivisempaan näkemykseen, jossa ihminen on motivoitunut toteuttamaan täyden potentiaalinsa. Tämä näkyy Maslow ’ n tarvehierarkiassa ja hänen teoriassaan itsensä toteuttamisesta.

sen sijaan, että Maslow keskittyisi siihen, mikä ihmisissä menee vikaan, hän halusi keskittyä inhimilliseen potentiaaliin ja siihen, miten me toteutamme sen potentiaalin. Maslow (1943, 1954) totesi, että ihmisen motivaatio perustuu siihen, että ihmiset etsivät täyttymystä ja muutosta henkilökohtaisen kasvun kautta. Itsensä toteuttavat ihmiset ovat niitä, jotka ovat täyttyneitä ja tekevät kaiken, mihin pystyvät. Se viittaa ihmisen haluun toteuttaa itseään, nimittäin taipumukseen aktualisoitua siinä, mikä hän potentiaalisesti on. ”Se, missä muodossa nämä tarpeet tulevat olemaan, vaihtelee luonnollisesti suuresti eri henkilöiden välillä. Yhdellä yksilöllä se voi ilmetä haluna olla ihanteellinen äiti, toisella se voidaan ilmaista urheilullisesti ja toisella se voidaan ilmaista maalaamalla kuvia tai keksimällä.”

yksi Abraham Maslow ’ n varhaisimmista itse aktualisoitumista käsittelevistä keskusteluista oli hänen vuonna 1943 julkaisemassaan artikkelissa ”A Theory of Human Motivation” Psychological Review 50: ssä, s.370-396.

tässä itsensä aktualisoitumisen käsite tuotiin ensi kerran esiin osana Abraham Maslow ’ n tarvehierarkiateoriaa psykologisen kehityksen lopullisena tasona, joka voidaan saavuttaa, kun kaikki perus-ja henkiset tarpeet ovat olennaisesti täyttyneet ja täyden henkilökohtaisen potentiaalin ”aktualisoituminen” tapahtuu.

tässä hoidossa itsensä aktualisointi on Maslow’n tarvehierarkian huipulla, ja sen kuvaillaan muuttuvan ”’ täysin inhimilliseksi'”… kypsyys tai itsensä toteutuminen.”

Maslow ’n mukaan ihmisillä on alemman järjestyksen tarpeita, jotka yleensä täytyy tyydyttää ennen kuin korkean järjestyksen tarpeet voidaan tyydyttää: ”viisi tarpeiden joukkoa – fysiologinen, turvallisuus, kuuluminen, arvostus ja lopulta itsensä aktualisoituminen”.

kuten Abraham Maslow totesi, ihmisten perustarpeet on täytettävä (esim.ruoka, suoja, lämpö, turvallisuus, yhteenkuuluvuuden tunne) ennen kuin ihminen voi saavuttaa itsensä toteutumisen. Maslow kuitenkin väitti, että todellisen itsensä toteutumisen tilaan pääseminen arkiyhteiskunnassa oli melko harvinaista. Tutkimukset osoittavat, että kun ihmiset elävät elämää, joka poikkeaa heidän todellisesta luonteestaan ja kyvyistään, he ovat epätodennäköisemmin onnellisia kuin ne, joiden tavoitteet ja elämä vastaavat toisiaan. Esimerkiksi joku, jolla on luonnostaan potentiaalia suureksi taiteilijaksi tai opettajaksi, ei ehkä koskaan tajua kykyjään, jos heidän energiansa keskittyy ihmisten perustarpeiden täyttämiseen. Kun ihminen nousee Maslow ’ n tarvehierarkiaan, hän saattaa lopulta huomata saavuttavansa huipun — itsensä toteutumisen. Maslow ’ n tarvehierarkia alkaa kaikkein perustarpeista, joita pidetään ”fysiologisina tarpeina”, joissa yksilö etsii esimerkiksi ruokaa ja vettä, ja hänen on kyettävä suorittamaan perustoimintoja, kuten hengittämistä ja nukkumista. Kun nämä tarpeet on täytetty, henkilö voi siirtyä täyttämään ”turvallisuustarpeet”, jossa hän yrittää saada turvallisuuden tunnetta, fyysistä mukavuutta ja suojaa, työtä ja omaisuutta. Seuraava taso on ”the belongingness and love needs”, jossa ihmiset pyrkivät sosiaaliseen hyväksymiseen, kytköksiin, yhteenkuuluvuuden ja tervetulleena olemisen tunteeseen, seksuaaliseen läheisyyteen ja ehkä perheeseen. Seuraava on ”arvostuksen tarpeet”, jossa yksilö haluaa tunne pätevyyttä, tunnustamista saavutus ikäisensä, ja kunnioitusta muilta.

kun nämä tarpeet on täytetty, yksilö pohjustetaan itsensä aktualisoimiseen.

teoriaa kuvataan yleensä melko jäykäksi hierarkiaksi, mutta Maslow huomautti, että näiden tarpeiden täyttämisjärjestys ei aina seuraa tätä standardia. Hän toteaa esimerkiksi, että joillekin ihmisille itsetunnon tarve on tärkeämpää kuin rakkauden tarve. Toisilla luovan täyttymyksen tarve voi syrjäyttää jopa kaikkein perustarpeet.

Maslow ’ n myöhemmän uran ideasEdit

myöhemmässä teoksessaan Maslow esitti, että on olemassa kaksi lisävaihetta, joiden läpi yksilön on edettävä ennen kuin hän saavuttaa itsensä. Näitä ovat ”kognitiiviset tarpeet”, joissa ihminen haluaa tietoa ja ymmärrystä ympäröivästä maailmasta, ja” esteettiset tarpeet”, joihin sisältyy tarve ” symmetriaan, järjestykseen ja kauneuteen.”

Maslow lisäsi myös uuden askeleen itsensä aktualisoitumisen taakse, joka on itsensä ylittäminen. Itsensä ylittäminen tapahtuu ihmisen tietoisuuden ” kaikkein korkeimmilla ja osallistavimmilla tai kokonaisvaltaisimmilla tasoilla.”

omatoimisen toimijan ominaispiirteet

itsetoimija on henkilö, joka elää luovasti ja täysin potentiaalejaan käyttäen. Se viittaa haluun toteuttaa itseään, nimittäin taipumukseen aktualisoitua siinä, mikä hän potentiaalisesti on. Maslow perusti teoriansa osittain omiin oletuksiinsa tai vakaumuksiinsa ihmisen potentiaalista ja osittain tapaustutkimuksiinsa historiallisista henkilöistä, joiden hän uskoi olevan itseaktivoituneita, kuten Albert Einstein ja Henry David Thoreau. Hän katsoi, että itsensä toteuttavilla ihmisillä oli ”epätavallinen kyky havaita väärät, väärennetyt ja epärehelliset persoonallisuudeltaan ja yleensä tuomita ihmiset oikein ja tehokkaasti.”Maslow tutki jokaisen ihmisen elämää arvioidakseen niitä yhteisiä ominaisuuksia, jotka johtivat jokaisen itsenäistymiseen. Tutkimuksissaan Maslow havaitsi, että itse-aktuaaleilla todella on yhtäläisyyksiä. Hän uskoi myös, että jokainen näistä ihmisistä oli jotenkin onnistunut löytämään itselleen ainutlaatuisen ydinluonteensa, joka on yksi elämän todellisista tavoitteista. Olipa kuuluisa tai tuntematon, koulutettu tai ei, rikas tai köyhä, itse-actualizers yleensä sovi seuraavaan profiiliin.

Maslow ’ n itseään aktualisoivat ominaisuudet ovat:

• tehokkaat käsitykset todellisuudesta. Itsetoimijat osaavat arvioida tilanteita oikein ja rehellisesti. He ovat hyvin herkkiä pinnallisuudelle ja epärehellisyydelle.
• itsen, toisten ja luonnon mukava hyväksyminen. Itseaktivistit hyväksyvät oman ihmisluontonsa kaikkine puutteineen. Toisten puutteet ja ihmisen tilan ristiriidat hyväksytään huumorilla ja suvaitsevaisuudella.
• luottaa omiin kokemuksiin ja harkintaan. Riippumaton, ei riippuvainen kulttuurista ja ympäristöstä muodostaa mielipiteitä ja näkemyksiä.
• spontaani ja luonnollinen. Uskollinen itselleen sen sijaan, että olisi sellainen kuin muut haluavat.
• Tehtäväkeskitys. Useimmilla Maslow ’n alamaisilla oli elämäntehtävä täytettävänään elämässä tai jokin tehtävä tai ongelma’ itsensä ulkopuolella ’ (eikä itsensä ulkopuolella) tavoiteltavana. Albert Schweitzerin kaltaisten humanistien katsotaan omanneen tämän ominaisuuden.
• itsehallinto. Itseaktivistit ovat vapaita turvautumaan ulkopuolisiin auktoriteetteihin tai muihin ihmisiin. He ovat yleensä kekseliäitä ja itsenäisiä.
• arvostuksen tuoreus jatkui. Itsetoimija tuntuu uudistavan jatkuvasti arvostusta elämän perushyödykkeitä kohtaan. Auringonlasku tai kukka koetaan yhtä intensiivisesti kerta toisensa jälkeen kuin se oli aluksi. On olemassa ”viattomuus visio”, kuten taiteilijan tai lapsen.
• syvällisiä ihmissuhteita. Omatoimisten henkilöiden keskinäisiä suhteita leimaavat syvät rakkaudelliset siteet.
• lohduttaa yksinäisyydellä. Tyydyttävistä ihmissuhteistaan huolimatta itsensä toteuttavat ihmiset arvostavat yksinäisyyttä ja ovat mukavia olla yksin.
• ei-vihamielinen huumorintaju. Tämä viittaa kykyyn nauraa itselleen.
• huippukokemuksia. Kaikki Maslow ’ n koehenkilöt raportoivat huippukokemusten (tilapäisten itsensä toteutumisen hetkien) esiintymisestä usein. Näitä tilaisuuksia leimasivat hurmion, sopusoinnun ja syvän merkityksen tunteet. Itsetoimijat kertoivat tunteneensa olevansa yhtä maailmankaikkeuden kanssa, vahvempia ja rauhallisempia kuin koskaan ennen, täynnä valoa, kauneutta, hyvyyttä ja niin edelleen.
• sosiaalisesti myötätuntoinen. Ihmisyyden riivaamista.
• muutama ystävä. Harvoja läheisiä ystäviä pikemminkin kuin monia pintapuolisia suhteita.
• Gemeinschaftsgefühl. Maslow ’ n mukaan itseaktivisteilla on ”Gemeinschaftsgefühl”, joka viittaa ”sosiaaliseen kiinnostukseen, yhteisöllisyyteen tai ykseyden tunteeseen koko ihmiskunnan kanssa.”

DiscussionEdit

Maslow ’ n kirjoituksia käytetään inspiroivina resursseina. Avain Maslow ’ n kirjoituksiin on ymmärrys siitä, ettei ole olemassa nopeita reittejä itsensä toteutumiseen: pikemminkin se perustuu siihen, että yksilö saa alemmat puutostarpeensa tyydytettyä. Kun ihminen on kulkenut läpi tunteen ja uskomuksen, että hän on puutteellinen, hän pyrkii luonnostaan kasvamaan sellaiseksi kuin on, eli itsensä toteuttajaksi. Toisaalla, kuitenkin, Maslow (2011) ja Carl Rogers (1980) ehdotti molemmat tarvittavat asenteet ja/tai attribuutteja, jotka täytyy olla sisällä yksilön ennakkoedellytys itse aktualisointi. Näihin kuuluvat todellinen halu olla oma itsensä, olla täysin ihminen, täyttää itsensä ja olla täysin elossa sekä halu ottaa riski olla haavoittuvainen ja paljastaa ”tuskallisempia” puolia oppiakseen / kasvaakseen läpi ja integroidakseen nämä osat itsestään (tämä on rinnastettavissa Jungin hieman samankaltaiseen yksilöllistymisen käsitteeseen).