Kaarle Suuri ja Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta
Rooman valtakunnan kukistuttua Länsi-Euroopassa Kaarle rakensi valtakunnan, joka ulottui yli 800 mailia idästä länteen. Vaikka Kaarle Suuri hallitsi aikakautta, jota monet oppineet kuvailevat ”pimeäksi ajaksi”, hän teki valtavan valtakuntansa pääkaupungista oppineisuuden Keskuksen.
Kaarle oli Frank. Frankit olivat germaaninen heimo, joka kehittyi nykyisessä Ranskassa. Hän oli osa isänsä Pepin lyhyen aloittamaa ja isoisänsä Kaarle Martelin mukaan nimettyä karolingien dynastiaa. Kaarle Suuri oli jättiläismäinen mies, 180 senttimetriä pitkä aikana, jolloin useimmat miehet olivat hieman yli 180 senttimetriä pitkiä.
Kaarle peri edeltäjiensä sodankäyntitaidon. Monien vuosien ajan noustuaan valtaistuimelle vuonna 768 Kaarle Suuri johti armeijaansa sotaretkillä ympäri Länsi-Eurooppaa ja laajensi frankkien valtakuntaa kukistaessaan vihollisiaan. Valtakaudellaan Kaarle Suuri kaksinkertaisti frankkien alueen koon käsittämään nykyisen Ranskan, Pohjois-Espanjan, Saksan ja Italian.
Kaarle pyrki yhdistämään kaikki germaaniheimot yhdeksi kuningaskunnaksi, jonka esikuva oli roomalaiset. Frankkien valtakuntaan kuului lopulta eri kulttuureista tulleita ihmisiä, jotka puhuivat monia kieliä, joten Kaarle Suuri nimitti valloittamiensa Maiden alkuperäisasukkaita hallinnoimaan provinsseja nimissään.
Kaarle järjesti varoja, joilla munkit saivat kopioida kreikkalaisten ja roomalaisten kirjailijoiden teoksia. Kuriirit matkustivat ympäri Eurooppaa keräämässä muinaisia käsikirjoituksia. Vaikka Kaarle Suuri osasi lukea vain vaivoin, hän perusti kouluja eri puolille valtakuntaansa ja kutsui oppineita Kaikkialta Euroopasta perustamaan palatsikoulun saksalaiseen Aacheniin, jonne hän muutti pääkaupunkinsa.
vuonna 800 Kaarle matkusti Roomaan viettämään joulua paavi Leo III: n kanssa. Kaarle Suuren noustessa rukouksesta Leo asetti Kaarle Suuren päähän kruunun ja julisti hänet ”augustukseksi”, ”Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisariksi.”Kruunajaiset yhdistivät kristikunnan Kaarle Suuren hallinnon alaisuuteen, mutta se vaivasi myös vastakruunattua keisaria. Jos paavilla olisi valta julistaa Kaarle Suuri kuninkaaksi, paavilla voisi olla myös oikeus poistaa hänen valtansa.
Kaarle Suuri kruunasi poikansa Ludvigin Akvitanian kuninkaaksi vuonna 813. Kaarle Suuri johti seremoniaa itse eikä kutsunut paavia. Monta vuotta myöhemmin, kun Napoleon oli kruunattavana Ranskan keisarina vuonna 1804, hän otti kruunun paavi Pius VII: ltä ja asetti sen itse päähänsä.
Kaarle Suuren luoma valtakunta mureni pian hänen kuolemansa jälkeen ja lupaus Rooman kunnian palauttamisesta Länsi-Eurooppaan haihtui pian. Sana Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta kuvasi useita frankkien ja Saksan maita vielä kymmenen vuosisadan ajan, mutta valtakunta ei koskaan enää saavuttanut Kaarle Suuren lupausta yhdistää kristikunta yhdeksi valtakunnaksi.
Frans II, joka hallitsi 1800-luvun alkuun asti, oli viimeinen monarkki, joka kutsui itseään Pyhän saksalais-roomalaisen keisariksi. Napoleonin armeijan kärsittyä tappion Frans kuitenkin luopui arvonimestään ja julisti itsensä Itävallan keisariksi.
