Doylen runot ovat vakavia ja monimutkaisia, mutta myös nokkelia ja leikkisiä, ja se on tätä jännitettä se tekee hänen Kirjoittamisestaan niin innovatiivista. Vaikka hän on taitava käyttämään riimejä, metrejä ja englanninkielisen runouden perinteisiä muodollisia elementtejä, hänellä on myös mahdollisuus vapaaseen säkeistöön, eikä häntä voi luokitella tiukaksi ”formalistiksi.”

useimmat runouden ystävät, minä mukaan lukien, eivät ole juurikaan kiinnostuneita poleemisista väittelyistä, jotka koskevat yhden tyylillisen lähestymistavan valitsemisen moraalisia tai poliittisia seurauksia toisen sijaan. Runoista pitävät ihmiset haluavat lukea työtä, joka pakottaa heidän korvansa, mielensä ja sydämensä, eivätkä he yleensä usko, että yksi esteettinen tila on luonnostaan ylivertainen noiden päämäärien saavuttamisessa. Kun se tulee infusing runo aural resonanssi, riimi ja mittari ei ole suurempi tai pienempi voima kuin alliteration, taitava Mukauttaminen line-pituudet, assonance, tai muita työkaluja runoilija voisi käyttää.

mukana olevat runot ovat mainio johdatus Caitlin Doylen ainutlaatuiseen ääneen. Epäröin käyttää sanaa” gothic ” kuvaamaan Doylen tyyliä, ja silti se on sana, joka nousi esiin lukiessani valikoimaa hänen teoksistaan. Vaikka hän on runoilija eikä fiktiokirjailija, hän jakaa Flannery O ’ Connorin ja Faulknerin Eteläis-goottilaisen taipumuksen hämmentäviin (joskus koomisiin) kotimaisiin kohtauksiin. Mieleen nousevat myös Brontën siskokset, Isak Dinesenin tarinat ja Christina Rossettin ”Peikkomarkkinat”, sillä Doylen nykyisissä riimeissä on mitä varmimmin metsässä vaanivia maahisia ja ullakolla piileskeleviä hullunaisia.

vaikka häntä on julkaistu laajasti lehdissä ja hän on saanut useita arvostettuja apurahoja, Doyle ei ole vielä julkaissut esikoisteostaan. Toivotaan, ettei meidän tarvitse odottaa liian kauan Caitlin Doylen kokoelman ilmestymistä painettuna.

halusin olla yksi hänen rekvisiitoistaan, asia
joka sai aikaan muiden asioiden äänen – sateenvarjo
työnsi auki ja kiinni: lintujen siivet.
kookospähkinän kuori, yksi puolikas
kummassakin käsissään-laukkaa,
laukkaa. Pystytin hänen mikrofonitelineensä
ja hän teki tulen rätinää
sellofaanipallolla,
kaatoi suolaa tinapaperilevylle sadetta varten.
ihon ääni iholla – kaksi paperinpalaa hän liukui
toisiaan vasten. Halusin olla sanat
paperille. Halusin olla se, mitä kuulin
miksausstudiossa kerrostaessani ja loopatessani
hänen kappaleitaan. I play them back:
my body the strip of steel he shook for thunder,
the feather he held to the spinning bike wheel
for a kolibri’ s Humin, the fine-tooted comb
on which he plucked the crickets ’ s song. Todellinen
soundi ei ole aina paras,
hän sanoi, Kun kysyin, miksi en mene
ulkopuolelle ja äänitä tuulta-ja kun pidin
mikrofonia rinnallani, mitä se vahvisti, oli vähemmän
kuin sydämenlyönti kuin se, jonka hän teki
kääriessään
mikrofonin huopaan ja naputtaessaan
sitä varovasti bassorumpua vasten, uudelleen ja uudelleen.

Nukkemuseo

haudasta kaivetut kivinuket
ovat silmättömiä, kädettömiä, painavia lapselle

pideltäväksi. Not like the dolls that vuored The room
my sister and I shared, their body light

and bendable, their eyes mobile, hair
so real it takkuili with our own at night.

ja nukkuessamme he heräsivät eloon.
emme koskaan painaneet poskiamme kuoliaaksi niin kuin kivinukeilla leikkineet tytöt

tekivät. Tohtorin veitsi
ei olisi voinut yllättää siskoani enemmän

tai jättää minua vähemmän yksin; minulla oli nukkejani.
pian he kuitenkin makasivat pihalla pöydillä

hintalappuineen. Silloinkin he näyttivät eläviltä,
selviytyjiltä, joilla ei ollut mitään sairautta selviytyäkseen.

Aamiainen Heidelbergissä-sarjassa

I. Aamiainen Heidelbergissä

sanoi Brueghel Hegelille
”olen tuonut sinulle lipun.”
sanoi Hegel Brueghelille
” mikä on flagel?”
sanoi Brueghel Hegelille
”a flagel’ s a bagel
ilman kaikkea taikinaa.”
sanoi Hegel Brueghelille
” Kiitos, mutta ei.”

II. Lounas Hollywoodissa

Said Gable to Hubble
”there’ s a reason, I hope,
why you put your telescope
in the middle of the table.”
Said Hubble to Gable
” a closer view is needed
when you satut istumaan
vastapäätä Betty Grablea.”
Said Gable to Hubble
”I hate to burst your bubble
but it’ s her body double.”
Said Hubble to Gable
”, joka selittää sänkeä.”

III. Tea in Eden

Said Haydn to Auden
”Tea’ s rather odd in
the Garden of Eden.”
Said Auden to Haydn
”Because Adam pissasi
the water it’ s made in.”
Said Haydn to Auden
” ja coffee in Eden?”
Said Auden to Haydn
” Ruotsissa on turvallisempaa.”

IV. Dinner in New Orleans

Said Rimbaud to Rambo
”Would you like to rumba?”
Said Rambo to Rimbaud
”I don’ t like to rumble
with guys half my size.”
sanoi Rimbaud Rambolle
” Rumba, Sinä goombah!”
sanoi Rambo Rimbaud
”I don’ t care for gumbo
but I will split some fries.”

v. cocktailit Roomassa

Said Fellini to Houdini
” Have You seen my martini?”
Said Bernini to Houdini
” Or my peach bellini?”
Said Houdini to Bernini and Fellini
” your bellini? Martinisi?
ei voi sanoa, että olen.”
Said Fellini and Bernini to Houdini
” we left them right here, Harry,
when we were to use the lav.
Don ’t You think that’ s weird?”
sanoi Houdini Fellinille ja Bernini
” heidän on täytynyt kadota.”

kolmetoista

sinussa on yhtä monta vuotta kuin noitia noitapiirissä,
paholaisen tusina, askelten määrä hirttosilmukkaan, ei käyttöä
kanin jalan hieromiseen tai puun koputtamiseen,
sinulla on ollut yksi liian monta syntymäpäivää kuin sinun pitäisi

kaksitoista vuotta he palvelivat Chedorlaomeria ja kolmastoista he kapinoivat

niin opit lukemaan kirjasta isäsi
hallussa ennen tulta, mutta kolmastoista psalmi todisti hänet valehtelijaksi
ja sydämessäsi sanoit, että kertotaulujen
on mentävä korkeammalle ja sitten alkoi vuotaa verta. Vanha mekko täyttää uudella tarpeella!

isäsi kirjassa oli kaksitoista oksaa,
kaksitoista erilaista jalokiveä; oli kaksitoista leipää
ja kaksitoista kirkasta lähdettä, mutta nyt on kuukausi
ei kalenteria tuo Ja nyt on tunti ilman kirkonkellojen soittoa.
siellä oli kaksitoista porttia ja kaksitoista kultaista kuppia
ja kaksitoista hedelmää puussa kaksitoista valkoista pylvästä
ja kaksitoista pitkää poikaa, mutta nyt on portti, jossa yksikään poika ei keinu.

sinussa on yhtä monta vuotta kuin terälehtiä mustasilmäisellä suella,
paikkaa viimeisellä ehtoollisella, pata pakassa; ei kannata ripustaa
ristiä kaulaan tai heittää suolaa olan yli.
äitisi jäykistyy, kun pidät hänestä kiinni.
äitisi vetäytyy pois ja sinä jäät koulun portaille
. She won ’ t come again before The fall
begins to turn; silloin voi olla liian myöhäistä kaikille muille paitsi lumelle ja pesille lehtien alla
ja puille, joiden ravistelu on hallitsematonta

anna minulle takaisin lapsi lohdutettavissa
kun otat kätesi, voi puristaa liian kovaa
kun otat sinut kotiin, älä sano sanaakaan
mutta aina kuultavissa, äitisi näkymätön

kun käännyt ja kiipeät portaita tai opit, että pimennys
on kuu auringon yli tai huomaat, että ikäsi on jaollinen millään
tai pue vaatteet yllesi peilin edessä. Koskaan lähempänä
kun käännät tai erotat kasvot yhä selvemmin,

mitä tapahtuu? Aukko, aukko, köysi, ovi? One step more,

kädet eivät saa kiinni, kädet eivät ylety, kello haavoittaa, mutta
olet yli.