Brian Henneman kertoo The Bottle Rocketsin tuoreimmasta albumista Bit Logic, joka on nyt saatavilla.
the Bottle Rockets on valloittanut yleisöä lähes 30 vuoden ajan puhtaalla Keskilännen amerikkalaisjuurirockillaan ja pikkukaupungin charmillaan.
yhtye julkaisi lokakuussa 14.studioalbuminsa, Bit Logicin, pysyen uskollisena uranuurtamalleen alt-country-Soundille, mutta myös murtaen maata ja todistaen, että he eivät koskaan ole tappiolla ”a new way of keeping it real.”
taannoin juttelimme Pullorakettien keulahahmo Brian Hennemanin kanssa bitin logiikasta, tyypillisen Americanan linjojen ulkopuolella maalaamisesta ja sen pitämisestä todellisena.
Cowboys & Indians: olet ollut alalla vuosikymmeniä. Mitkä ovat olleet kohokohtia?
Brian Henneman: Matkan varrella oli paljon kohokohtia. Bändi on ollut kasassa 25 vuotta, mutta sitä ennen istuin Tupelo-sedän kanssa, joten olen tehnyt sitä ainakin 30 vuotta. Sanon aina, että koko juttu oli huipussaan aikaisin, koska se oli luultavasti 1991-90-luvun alussa-kun olin ulkona Tupelo-sedän kanssa ja teimme sen, minkä piti olla seitsemän viikon kiertue Michelle Shockin ja bändin, Taj Mahalin ja Tupelo-sedän kanssa. Ensimmäinen kohokohta tuli jo silloin, kun sain laulaa Levon Helmin kanssa” The Weight”, kun hän rummutti. Se oli iso kohokohta jo varhain. Sen jälkeen on ollut alamäkeä.
sitten teimme John Fogarty — kiertueen — se oli todella hyvä-vuonna 1997, jolloin hän alkoi ensimmäistä kertaa soittaa CCR: n kappaleita uudelleen. Se vain jatkuu ja jatkuu. Teki pari Lucinda Williamsin kiertuetta, jotka olivat mahtavia. Aina kun pelaamme James McMurtryn kanssa, jotain todella hyvää tapahtuu. On niin paljon asioita, etten muista niitä kaikkia. Tavaraa oli paljon.
C&I: ja te kaverit julkaisitte hiljattain uusimman albuminne, Bit Logicin. Mitä toivot faniesi hyötyvän siitä?
Henneman: I don ’t know, but they seems to be making it, so that’ s good. Hyvä, että ihmiset pitävät siitä. Emme todellakaan tienneet, koska se on erilainen kuin muut aiemmin tekemämme. Hyvin menee.
C&I: puhuen erilaisesta, voisi kuvata mitä tahansa genren Bittilogiikka näyttää mahtuvan?
Henneman: What we ’ve done is we’ ve leaned harder on the country aspect of the band. Ihan kuin joka levyllä olisi kantribiisejä, mutta me vain menimme sinne ja jäimme sinne tämän kanssa. Emme käyttäneet vääristyneitä kitarasoundeja. Kaikki on maalaispuhdasta. Rummut ovat todella riisuttuja, ei paljon symbaalin murskaamista. Mottomme nauhoituksessa oli ”clean and tight”, joten se on puhtaampi ja tiukempi albumi. Meidän piti harjoitella, mikä on täysin epätavallista meille, vain oppiaksemme soittamaan näitä juttuja, ja se on toiminut todella hyvin. Emme tienneet, kaipaavatko ihmiset isoja ja äänekkäitä kitaroita, mutta eivät he eivätkä mekään. Se on tosi siisti, se toimii tosi hyvin.
C&I: when you guys sit down to do the songwriting, what was your process? Luin, että palasit demokraattisempaan lähestymistapaasi. …
Henneman: It ’s kind of the same as it’ s always been, and, really, there was only one oddball album, which was our last one that we put out, South Broadway Athletic Club. Kirjoitin siihen jokaisen biisin.se on epätavallista. Sitä ei koskaan tapahtunut. Kun teimme sitä albumia, olin ainoa, jolla oli biisejä. Se tuli yhdestä lähteestä. Mutta se oli tyypillistä, mitä normaalisti teemme. Muilla saattaa olla sanoituksia, ja sitten autan viimeistelemään ne. Keithillä, basistillamme, oli täydellinen sanoitus ja laitoin musiikin siihen. Niin se on aina ollut. Emme ole istuneet alas ja kaataneet tavaroita kerralla, mutta on aina ollut niin, että toisilla on juttuja, ja minä tavallaan laitan ne musiikin tahdissa, niin se menee.
näin kävi tällä kertaa. Otin muiden ideat ja äänitin akustiset demot. Siinä kaikki, mitä meillä oli, kun menimme studioon. Emme sopineet etukäteen mitään. Meillä oli vain täysin raakaa — vain minä ja akustinen kitara. Kun pääsimme studioon, tajusimme kaiken kerralla. Sillä tavalla se oli ehkä tavallistakin demokraattisempi. Yleensä aiemmin meillä oli ainakin jonkinlainen käsitys siitä, mitä aiomme tehdä sillä, mutta tällä kertaa vain pidimme sen auki ja selvitimme sen, kun pääsimme perille.
C&I: Kun alat kirjoittaa laulua, mikä on mielestäsi avain siihen, että keksit jotain, joka resonoi yleisösi kanssa?
Henneman: Man, I wish I knew. Jos tietäisin, tekisin sitä enemmän. En tiedä. Se, mikä on aina toiminut, on se, että älä kirjoita fiktiota. Kaikki on vain Tositarinoita tapahtuneesta. Pidä se aitona ja se tuntuu resonoivan. Jos jokin on totta meille, se on totta jollekulle muulle. Se on toiminut kaikki nämä vuodet.
C&I: oliko levytysvaiheessa hauskoja tarinoita?
Henneman: Nothing notable. Mene sinne, Kuuntele akustinen demo ja ala sitten miettiä. Ideat tulivat meiltä; ne tulivat Ericiltä, tuottajaltamme — monet niistä tulivat Ericiltä. Luotamme häneen paljon. Joten hän oli täysin avulias vääntämään nämä asiat paikoilleen ja me olimme melko paljon kuin ahkeria pieniä muurahaisia tekemässä tätä juttua. Studiossa ei ole aikaa hyville tarinoille.
C&I: te aloititte albumin ilman mitään yleistä teemaa mielessä, mutta päädyitte yhteen: luin sen olevan olemassa tässä modernissa maailmassa.
Henneman: Kaikki taisivat olla vain erillään ja satunnaisesti samassa ajatusmaailmassa samaan aikaan ja niin se tavallaan nivoutui yhteen. Emme etsineet sitä, mutta kaikkien sanoitukset tai mitä ikinä ne olivatkaan, viittasivat epämääräisesti samaan suuntaan. Se oli vähän kuin olisi katsonut Polaroid-kuvan kehittymistä. Se meni tyhjästä tähän juttuun, joka oli tavallaan yhtenäinen. En oikein vieläkään tiedä, mikä teema on, mutta tiedän, että on jotain, enemmän kuin edellisellä levyllä. Edellinen levy oli kuin kasa erillisiä singlejä. Tuntui kuin sitä ei olisi edes tehty tarkoituksena olla albumi. Eikä ollut tämäkään, mutta tämä kehitti jotain. En oikein tiedä miten tai miksi, paitsi että kaikki olivat tavallaan samassa paikassa. Tietyn ikäinen ei epäile teknologiaa, mutta muistaa, milloin asiat olivat, riippuen siitä, miten asioita ajattelee, paremmin vähemmällä. Olemme sen ikäisiä, että se on aina mielessäsi. Ja maailma – erityisesti Amerikka-on nykyään oudossa paikassa, joten kaikki elävät tavallaan samalla tavalla. Niin siinä taisi käydä.
C&I: onko levyllä kappale, johon olet eniten kiintynyt?
Henneman: tuo on hyvä kysymys. Henkilökohtaisista syistä pidän tuomiopäivän kirjeestä vain siksi, että se on erobiisini Facebookille. Se johtuu siitä, että Facebook masensi minua todella, enkä tajunnut, että se oli syy siihen, kunnes hankkiuduin siitä eroon ja sitten yhtäkkiä kaikki muuttui paljon paremmaksi. Niin aika paljon, että yksi naulasi sen hetken, kun tajusin, että Facebook on se, mikä minut kaataa. Niitä on paljon. On vaikea valita mitään. Pidän kaikesta, mitä siinä on, joten siinä se on, mutta ”tuomiopäivän kirjeessä” on vähän enemmän henkilökohtaista kiintymystä minua kohtaan.
C&I: onko olemassa kappale, johon fanisi ovat todella tarttuneet?
Henneman: on aika aikaista. Olemme esittäneet vain 10 keikkaa tämän ilmestymisen jälkeen. Vaikea sanoa, mutta ne tuntuvat reagoivan kaikkiin. Porukassa ei ole mitään suutaria, kun pelaamme heitä vastaan. En ole vielä nähnyt yhden nousevan muita korkeammalle,mutta se varmaan kehittyy lisää. Kymmenen keikkaa ei ole vielä maalaamassa kuvaa.
C&I: ihmisten edessä soittamisesta puheen ollen, mitä live-keikoilta voi odottaa?
Henneman: It ’ s actually cool. Se on tavallaan vahingossa muuttunut cooliksi ohjelmaksi yrittämättä, koska teemme vuorotellen. Soitamme koko uuden levyn, mutta sitten vuorottelemme: uusi biisi, vanha biisi, uusi biisi, vanha biisi, vanha biisi. Ja pitämällä uudet joka toinen biisi, koska se on puhtaampi, tiukempi albumi, se pitää koko show puhtaampi ja tiukempi. Mutta sitten lopussa, kun meiltä loppuvat uudet biisit, niin siinä vaiheessa ollaan aika lailla keikan lopussa. Encoren aikaan kaikki käy, pommit pois. Se on kuin lentokone nousisi kiitorataa pitkin. Se alkaa tyhjästä ja sitten se alkaa pyöriä ja sitten se rullaa ja rullaa ja rullaa ja rullaa, ja lopulta se vain lähtee ja lentää ilmaan. Se kasvaa, kun se menee ja suurin lopussa, ja Kama on puhtaampaa ja tiukempaa koko ajan. Lopussa se näyttää neljä kertaa isommalta kuin koskaan aiemmin. Ei voi tietää, kuinka iso jokin on, ennen kuin on jotain pientä, mihin sitä voi verrata. Se toimii hyvin. Ihmiset näyttävät lähtevän hyvin onnellisina.
C&I: Wrapping up here, what ’ s something fans would be surprised to Lear about you?
Henneman: olen suuri ABBA-fani.
Vauhtikierros Brian Hennemanin kanssa
suosikkielokuva — It ’ s a Wonderful Life.
karaoke song — ”The Chair”, esittäjänä Yrjö Salmi.
suosikki Länsi-teemainen ateria — ” pidän kyllä grillaamisesta, mutta mennään Western-munakkaan kanssa.”
Wardrobe staple-Dirty blue jeans. ”Minulla on Wranglerit päällä, mutta oli aika, jolloin Levi on paremmin kunnossa.”
lisätietoja Pulloraketeista löytyy heidän verkkosivuiltaan. Tilaa uusi albumi, Bit Logic, Amazon. Valokuvaus: Cary Horton.
