buddhalaisen perinteen mukaan, kun Buddha kuoli (noin 480 eaa.), Mahakasyapa, yksi hänen vanhemmista opetuslapsistaan, kutsui koolle 500 valistuneen munkin neuvoston päättämään, miten edetä ilman opettajaansa. Tämän ensimmäisen buddhalaisen kirkolliskokouksen aikana opetuslapset Ananda ja Upali lausuivat Buddhan saarnoja ja luostarijärjestyksen sääntöjä, koska Magadhista, jota he luultavasti puhuivat, ei ollut vielä kirjoitettua muotoa.

kokoontuneet munkit olivat yhtä mieltä siitä, että nämä lausumat olivat tarkkoja ja että Buddhan opetukset säilyisivät ulkoa opettelemalla ja laulamalla niitä. Tästä menetelmästä oli ennakkotapaus: Vedoja, hindulaisuuteen liitettyjä muinaisia tekstejä, oli välitetty suullisesti vuosisatojen ajan. Mutta vaikka buddhalaisten munkkien ja nunnien varhaiset sukupolvet luultavasti muistivat ja lauloivat Buddhan opetuksia, jotkut historioitsijat epäilevät, tapahtuiko tämä ensimmäinen buddhalainen Kirkolliskokous todella.

on enemmän yksimielisyyttä siitä, että toinen buddhalainen kirkolliskokous pidettiin noin 70 vuotta ensimmäisen jälkeen. Se merkitsi buddhalaisen Sanghan ensimmäistä merkittävää jakoa kahteen suureen koulukuntaan, Sthaviravadaan (”vanhinten koulu”) ja Mahasanghikaan (”suuri kokoontuminen”). Skisman pääsyy näyttää olleen erimielisyys luostarisäännöistä. Sthaviravadinit pitivät Mahasanghikoja liian löyhinä; Mahasanghikat syyttivät Sthaviravadineja sääntöjen lisäämisestä joita Buddha ei ollut opettanut.

aluksi buddhalaisuutta oli lähinnä Koillis-Intiassa nykyisten Biharin ja Uttar Pradeshin osavaltioiden hallussa olevalla alueella. Buddhalaisuuden suurin laajeneminen tapahtui keisari Ašokan suojeluksessa, joka hallitsi suurinta osaa Intiasta ja sen ulkopuolella noin vuosina 268-232 eaa. Ašokan lähetyssaarnaajat levittivät buddhalaisuutta menestyksekkäästi kaikkialle Intian niemimaalle ja nykyisiin Sri Lankaan, Pakistaniin ja Afganistaniin.

Ašokan katsotaan kutsuneen koolle kolmannen buddhalaisen neuvoston. Se omaksui Abhidharma-nimisen tekstin, joka on edelleen yksi Raamatun kaanonin suosituimmista teksteistä. Tämän jälkeen sanotaan koolle kutsutun vielä kolme buddhalaista neuvostoa, vaikka historioitsijat uskovat niiden olleen enemmän tarua kuin faktaa.

Ashokan lähetyssaarnaajien Sri Lankaan perustama sthaviravada-buddhalaisuuden koulukunta oli nykyisen Theravada-buddhalaisuuden, Kaakkois-Aasian hallitsevan koulukunnan, edeltäjä. Ensimmäisellä vuosisadalla eaa. Sri Lankan munkit omistivat lauletut opetuksensa kirjoittamiseen, joka on Pali-Kaanoniksi kutsutun Raamatun perusta. (Palin kieli muistuttaa Maghadhia.)

myös Mahasanghika-koulukunta jatkoi kehitystään aina ensimmäisen vuosituhannen alkuun saakka, jolloin se hiipui pois. Mahasanghikan aineksia löytyy Mahayana-buddhalaisuudesta, joka aikanaan hallitsisi Kiinaa sekä itä-ja Pohjois-Aasiaa.