noin 20% sydänkohtauspotilaista kokee angina pectoriksen (rintakipu) vuoden kuluttua merkittävästä sydäntapahtumasta, kertovat tutkijat, jotka ovat julkaisseet uuden tutkimuksen Archives of Internal Medicine-lehden kesäkuun 23.numerossa.
sekä sairaalahoidossa että avohoidossa sydäninfarktin (sydäninfarktin) jälkeisen hoidon ensisijainen tavoite on episodinen rintakipu, joka tunnetaan nimellä angina pectoris. Tähän mennessä on tehty vain vähän tai ei lainkaan tutkimusta, jossa olisi keskitytty vuoden kuluttua sydäninfarktista ilmenevän rintakivun esiintyvyyteen ja hoitoon. Kirjailija Thomas M. Maddox, M. D., S. M. (Denver Veterans Affairs Medical Center and University of Colorado Denver) ja kollegat huomauttavat, että ”tunnistamalla nämä tekijät, täydellisempi käsitys niistä potilaista, jotka ovat suurimmassa vaarassa angina sydäninfarktin jälkeen voi esiintyä.”Jäljellä olevan rintakivun hoitamiseksi ja potilaan liikuntakyvyn parantamiseksi muiden terveyteen liittyvien elämänlaatutulosten joukossa on ratkaisevan tärkeää, että lääkärit tunnistavat tämän väestön, joka kärsii suurimmasta angina pectoris-riskistä.
tutkimukseen osallistui 1 957 potilasta, jotka valittiin tammikuusta 2003 kesäkuuhun 2004. Tutkijat pyysivät potilasta täyttämään tutkimuksia, jotka sisälsivät kysymyksiä rintakipu esiintyy vuoden kuluttua MI sairaalahoitoa, sosiodemografista tietoa, ja yksityiskohtia kliinisistä ja elämäntapa tekijät.
Angina pectoris vuosi sydäninfarktin sairaalahoidon jälkeen raportoitiin lähes 20%: lla potilaista (389 / 1957). Päivittäistä rintakipua ilmoitti 1, 2% (24 / 1957), viikoittaista rintakipua 3% (59 / 1957) ja rintakipua harvemmin kuin kerran viikossa 15, 6% (306 / 1957).
tutkijat havaitsivat, että nuoremmat, ei-valkoihoiset miehet, joilla oli aiemmin ollut sepelvaltimon ohitusleikkaus, ja ne, joilla oli rintakipua sairaalassa LEPÄILLESSÄÄN sydäninfarktin jälkeen, saivat todennäköisemmin angina pectoriksen vuoden kuluttua sydäninfarktista. Lisäksi rintakipu vuoden kuluttua liittyi potilaisiin, jotka jatkoivat tupakointia, joille tehtiin sydämen verenkierron mahdollistava leikkaus (revaskularisaatio) sairaalahoidon jälkeen ja joilla oli merkittäviä uusia, pysyviä tai ohikiitäviä masennusoireita.
”vuoden kestäneeseen angina pectorikseen liittyi useita tekijöitä, mukaan lukien Demografiset, kliiniset, laitoshoito-ja avohoitoominaisuudet. Näiden suhteiden tunnustaminen on tärkeää riskipotilaiden seurannassa akuutin sydäninfarktin jälkeen”, päättelevät Maddox kollegoineen. ”Lisäksi muokattavien tekijöiden, kuten masennuksen ja tupakoinnin lopettamisen, tuleva tutkimus on tärkeää pyrittäessä lievittämään angina pectorista ja parantamaan myöhempiä sydänvaikutuksia sydäninfarktin jälkeen.”
Angina pectoris at 1 Year After Myocardial Infarction: Prevalence and Associated Findings
Thomas M. Maddox, MD, SM; Kimberly J. Reid, MS; John A. Spertus, MD, MPH; Murray Mittleman, MD, PhD; Harlan M. Krumholz, MD, SM; Susmita Parashar, MD, MPH; P. Michael Ho, MD, PhD; John S. Rumsfeld, MD, PhD
Archives of Internal Medicine (2008). 168: s. 1310 – 1316.
Klikkaa tästä nähdäksesi tiivistelmän
kirjoittanut: Peter M Crosta
