mielen ja autismin teorian

vuonna 1995 ilmestyneessä kirjassaan ”Mindblindness: An Essay on Autism and Theory of Mind” 1 Simon Baron-Cohen* tutki sitä, mistä on tullut yksi autismin teorian keskeisistä teoreettisista käsitteistä: mielen teoria.

Baron-Cohen esitti, että autistiset lapset kärsivät mielisokeudesta. Jo kyvyttömyys saavuttaa yhteistä huomiota muiden kanssa vaikeuttaa heidän kykenemättömyyttään rakentaa tuon perusaskeleen varaan aistiakseen, mitä muut ajattelevat, havaitsevat, aikovat tai uskovat. Heistä tulee ”sokeita” toisten mielentiloille.

tyypilliset ihmiset ”ajattelevat lukevat” helposti ja luonnollisesti. He eivät ole psyykkisiä; heidät on yksinkertaisesti kytketty syntymästään lähtien nopeasti hankkimaan kyky tehdä hyvä arvaus siitä, mitä toiset ajattelevat tai suunnittelevat. Tämä on olennaista olennoille, jotka eivät ole vain sosiaalisia olentoja, vaan joilla on potentiaalia olla toistensa saalistajia. Selviytyminen edellyttää kykyä erottaa, onko toinen ihminen ystävä vai vihollinen. Pyytääkö mailan kanssa lähestyvä henkilö minua pelaamaan vai murskaako sillä Kalloni? On tehtävä pikaisia tuomioita ja ryhdyttävä toimiin. Tällaisen kyvyn puuttuminen, sokeus toisten aikomuksille tai uskomuksille, merkitsee hirvittävää haittaa.

*Simon Baron-Cohen on Kehityspsykopatologian professori Cambridgen yliopistossa ja stipendiaatti myös Cambridgen yliopiston Trinity Collegessa. Lisäksi hän toimii läheisen autismin tutkimuskeskuksen johtajana.

Äärimmäinen Miesaivoteoria

vuonna 2002 Simon Baron-Cohen laajensi mielisokeusteoriaansa pujottelemalla toiseen käsitteeseen: empatiaan. Hän kuvaili kahta aivotyyppiä: empaattinen, naisen aivot (joka keskimäärin enemmän naisia olisi) ja systematisoiva, mies aivot (joka keskimäärin enemmän miehiä olisi).

”empaattisuus”, hän kirjoitti, ”on pyrkimys tunnistaa toisen ihmisen tunteet ja ajatukset ja vastata niihin sopivalla tunteella. Empatian avulla voi ennustaa ihmisen käyttäytymistä ja välittää siitä, miltä toisista tuntuu.”2 systematisointi, toisaalta, on” pyrkimys analysoida Järjestelmän muuttujia, johtaa taustalla olevat säännöt jotka ohjaavat järjestelmän käyttäytymistä… systematisoinnin avulla voit ennustaa järjestelmän käyttäytymistä –eikä ihmisiä-ja hallita sitä.”3

hyvin tasapainoisella ihmisellä olisi nämä kyvyt yhtä suuressa määrin; keskivertomies nojaisi voimakkaammin systematisoinnin puolelle ja keskivertonainen empatian puolelle. Autismikirjon häiriöistä kärsivien ihmisten sitä vastoin katsotaan puuttuvan hämmästyttävässä määrin kyky tuntea empatiaa –lukea ilmaisun, kehonkielen, tekojen ja sanojen kautta tunteita, aikomuksia ja käsityksiä. Tämä pohjautuu mielensokeus-käsitteeseen sisällyttämällä siihen tarkemman emotionaalisen aspektin. Ihmisellä, jolla on ASD, on vaikeuksia lukea ajatuksia, mutta tunteita.

vaikka ASD: tä sairastavilta ihmisiltä puuttuu vahva empaattinen taju, heitä pidetään tässä kehyksessä uskomattomina systematisoijina. Heillä on äärimmäiset miesaivot. Tämän vuoksi, niiden puutteet on valtakunnassa intuiting muiden ihmisten henkisiä tiloja ja tunteita, ja ennustaa tai manipuloida heidän käyttäytymistään. Ne ovat toisaalta hyviä arvioimaan ei-inhimillisiä järjestelmiä, kuten koneita, tieteellisiä ilmiöitä tai esinekokoelmaa, pienintä yksityiskohtaa myöten. Missä määrin ne ovat ”hyper-systemizers” vaihtelee tason toimintaa. Mitä vammaisempia he ovat, sitä huonommin he pystyvät sopeutumaan tai olemaan vuorovaikutuksessa sellaisten järjestelmien kanssa, jotka eivät ole 100-prosenttisesti ennustettavissa. Hyvin heikosti toimiva yksilö voi rivittää objekteja samassa järjestyksessä uudelleen ja uudelleen; paremmin toimiva yksilö voi ohjelmoida tietokoneita.

ihmisen järjestelmien ymmärtäminen ja hallinta riippuu nopean tulen kyvystä sopeutua hädin tuskin ennustettaviin, äärettömästi muuttuviin ihmisen toimiin. Koska he ovat hyper-systemizers, parhaiten selviytyvät loogisia, laillisia järjestelmiä eikä järjestelmiä ” suuri varianssi tai muutos (kuten sosiaalinen maailma muiden mielissä)”, 4 ihmiset ASDs tullut vastustuskykyisiä muutos, kiinni rutiinia ja kaikki, joka on ennustettavissa rakas elämä.

keskeinen Koherenssiteoria

vuonna 1989 Uta Frith* esitti autismin heikon Keskuskoherenssiteorian.5 ”keskeinen koherenssi” oli termi, joka annettiin ihmisen kyvylle johtaa kokonaismerkitys yksityiskohtien massasta. Henkilö, jolla on vahva keskus yhtenäisyys ja joka katsoo loputtomasti puita, näkisi ” metsän.”Henkilö, jolla on heikko keskitetty yhtenäisyys, näkisi vain paljon yksittäisiä puita.

Frith uskoi, että muut teoriat saattoivat selittää ASDs: ää sairastavien yksilöiden ydinvajeet, mutta eivät kyenneet selittämään heidän hämmästyttäviä vahvuuksiaan. Esimerkiksi joillakin ASDs – potilailla on” savant ” –taitoja, jotka ovat huomattavia esimerkiksi musiikin, muistin tai laskennan alalla. Ihmiset spektrissä yleensä kunnostautua keskittymällä äärimmäisiä yksityiskohtia, ja niin voivat poimia pienen elementin massasta monimutkaisia tietoja tai esineitä. Käsite ”heikko keskitetty yhtenäisyys” voisi selittää sekä puutteita että vahvuuksia. Kun tehtävä vaati henkilöä poimia maailmanlaajuinen merkitys monista yksityiskohdista, saada ”iso kuva”, ihmiset ASDs olisi merkittävä haitta. Kun äärimmäisten yksityiskohtien poimiminen ympäröivistä tietomassoista oli tarpeen, ASDs: n omaavat ihmiset olisivat asemassa, jossa he voisivat loistaa. He olisivat hyviä osissa, mutta eivät kokonaisuuksissa.

Frith, joka kutsuu tätä ”yksityiskohtiin keskittyväksi kognitiiviseksi tyyliksi”, totesi tuoreessa artikkelissaan, että heikko keskitetty koherenssi ei ole vain epäonnistuminen globaalin muodon ja merkityksen erottamisessa, vaan se on myös ”tulos paremmuudesta paikallisessa prosessoinnissa” 6-jotain, jota hän pitää pikemminkin vinoutumana kuin puutteena.

*Dr. Frith on tällä hetkellä kognitiivisen neurotieteen instituutissa ja University College Londonin (UCL) psykologian laitoksella.

”Jääkaappiäidit” –epäluotettava teoria

teoriat voivat olla väärässä. He voivat olla jopa hyvin väärässä. Ne voidaan kuitenkin hyväksyä vuosikausiksi, ennen kuin ne voidaan menestyksellisesti kyseenalaistaa tai osoittaa vääriksi.

oli aika, jolloin autismin uskottiin olevan pelkästään psykologinen tila, jolla ei ollut lainkaan orgaanista –siis fyysistä tai neurologista—perustaa. 7 lastenpsykologi Bruno Bettelheim esitti vuonna 1967 ilmestyneessä kirjassaan The Empty Fortress (tyhjä Linnoitus), että autismi johtui siitä, että lapsi vetäytyi kylmän, reagoimattoman äidin sietämättömästä hylkäämisestä. Äidin oletettiin, ettei hän ollut halunnut lasta, eikä edelleenkään halunnut, joko tietoisesti tai tiedostamattaan.

tämä näkemys autismista oli ilmeisen hyvin tuhoisa. Sen lisäksi, että sillä ei ollut mitään tosiasiallista perustetta, se asetti hirvittävän taakan syylliseksi naisille, jotka olivat jo musertuneet lapsensa tilasta. Tilannetta pahensi se, että kun joku tutki perheitä, joissa oli autistinen lapsi, he huomasivat äitien olevan masentuneita, stressaantuneita, häkeltyneitä eikä kovin saatavilla, mikä kaikki tulkittiin tueksi ”jääkaappiäiti” – teorialle.

se oli tietysti väärin päin. Kyse ei ollut siitä, että stressaantunut ja masentunut vanhempi olisi luonut lapsen, jolla on ASD, vaan siitä, että lapsen saaminen, jolla on ASD, on omiaan tekemään vanhemmat stressaantuneiksi tai masentuneiksi. Se, mitä he olivat väärässä, on se, mitä tutkijat kutsuvat syy-seuraussuhteen suunnaksi.

otamme asian esille kahdesta syystä.

Ensinnäkin on tärkeää huomata, että teoriat ovat juuri sitä. Teoria. Kun koulutat itseäsi kaikesta, mitä autismin tutkimuksen maailmassa tapahtuu, on tärkeää tietää ero teorian ja tosiasian välillä.

toisekseen ymmärrämme, että ”jääkaappiäiti” –uskomuksesta voi vielä olla kaiku, varjo, joka vahvistaa vanhempien—ja erityisesti äitien-taipumusta syyttää itseään lapsensa ASD: stä. Vanhempien käytös voi tosiaan vaikuttaa perheen toimintaan. Oppiminen vanhemmuus tekniikoita, pitää vanhempien konflikti minimiin, ja pitää itsesi järjissään on apua lapsesi, mukaan lukien ne, joilla on ASD. Mutta et aiheuttanut lapsesi ASD: tä.

”jääkaappiäiti” – teoria on täysin kumottu, eikä se, että sinulla on lapsi, jolla on ASD, ole mitenkään sinun syytäsi.

PBS lähetti dokumentin tästä autismin historian häiritsevästä luvusta, Jääkaappiäideistä.