Kassandros (n. 355-297 eaa, k. 305-297 eaa) julistautui itse Makedonian kuninkaaksi Aleksanterin kuolemaa seuranneen poliittisen kuohunnan aikana. Hän syntyi Kreikassa Antipaterin poikana, Makedonian ja Kreikan sijaishallitsijana Aleksanteri Suuren poissa ollessa, ja hallitsi isänsä rinnalla taistellen lopulta komentaja Polyperkhonia vastaan ylivallasta Kreikassa. Hänen liittonsa Seleukos I Nikatorin ja Ptolemaios I: n kanssa Antigonos I: tä vastaan toi hänet diadokkien sotiin, taisteluun Aleksanterin valta-alueen rippeistä. Hänen murhaamansa Aleksanterin äiti ja poika lopettivat kaikki toiveet kuninkaan valtakunnan perillisestä. Kassandroksen kuolema vuonna 297 eaa toisi joksikin aikaa vakautta, mutta ilman perillistä hänen rakas Makedonialaisensa joutuisi muiden käsiin.

koko persialaisia vastaan käymänsä sotaretken ajan Aleksanteri Suuri pysyi tietoisena kotimaataan Makedoniaa vaivaavista monista vaikeuksista. Vaikka sijaishallitsija Antipater onnistui tukahduttamaan Spartan Agis II: n järjestämän kapinan, hän ei kyennyt estämään Aleksanterin äitiä Olympiasta valittamasta jatkuvasti pojalleen sijaishallitsijan oletetusta vallan väärinkäytöstä. Hän halveksi Antipateria, ja tämä sanoi häntä ”teräväkieliseksi päästäiseksi.”Lopulta Aleksanteri päätti kuunnella äitiään ja kutsua Antipaterin Babyloniin. Koska hän uskoi sen olevan kuolemantuomio, hän päätti sen sijaan lähettää poikansa Kassandroksen. Aleksanteri ei ollut mielissään, ja siitä seurannut konflikti saattoi johtaa kuninkaan ennenaikaiseen kuolemaan.

Kassandros ja Alexander eivät olleet toisilleen tuntemattomia; kuitenkin kävi monta vuotta myöhemmin ilmi, etteivät he olleet läheisiä ystäviä. He olivat molemmat suunnilleen samanikäisiä ja Ptolemaioksen ja Hefaistioksen ohella suuren ateenalaisen filosofin Aristoteleen oppilaita. Nyt, vuosi oli 323 eaa., ja kun Kassandros seisoi kuninkaansa edessä aikoen esittää urhoollisen vetoomuksen isänsä puolesta, hän näki useiden persialaisten kumartuvan Aleksanterin eteen – vanhan persialaisen tavan, jota kutsuttiin proskynesikseksi. Hänen välitön reaktionsa oli nauru. Historioitsija Plutarkhos kirjoitti teoksessaan Greek Lives, ” … hän ei voinut lakata nauramasta, koska hänet oli kasvatettu kreikkalaiseen tapaan eikä hän ollut koskaan ennen nähnyt mitään tuollaista.”Aleksanteri raivostui ja” tarttui Kassandroksen hiuksiin väkivaltaisesti molemmilla käsillä ja hakkasi päätään seinään ” (378). Kuva tästä raa ’ asta hyökkäyksestä säilyisi Kassandroksella vielä vuosia, ja aina kun hän näkisi kuningasta esittävän patsaan tai maalauksen, hän pyörtyisi. Plutarkhos kirjoitti tästä sairaudesta

… kun hän oli Makedonian kuningas ja Kreikan valtias, hän oli kävelemässä Delfoissa katselemassa patsaita, kun hän yhtäkkiä näki vilauksen Aleksanterin patsaasta ja kauhistui niin, että hänen ruumiinsa vapisi ja vapisi, hän melkein pyörtyi näkemästään ja kesti kauan ennen kuin hän toipui. (379)

Aleksanterin kuolema

10.kesäkuuta 323 eaa Aleksanteri Suuri kuoli. Siitä lähtien on väitelty ja huhuttu jatkuvasti mahdollisesta syystä – malariasta, vanhasta haavasta, alkoholismista tai jopa myrkytyksestä. Tähän jälkimmäiseen syyhyn Olympias uskoi koko sydämestään. Huhu myrkytyksestä toi kuitenkin keskusteluun Kassandroksen, hänen veljensä Iolaoksen, Antipatroksen ja jopa Aristoteleen nimet suorista todisteista huolimatta. Huhujen mukaan Aristoteles sai Antipaterin käskystä myrkyn lähteestä, joka virtasi Styks-jokeen; Kassandros vei sen Babyloniin muulin sorkissa; ja sen toimitti kuninkaalle Iolaos, Aleksanterin juomanlaskija. Plutarkhos ei uskonut myrkkyhuhua. Myöhemmin Antipater yritti kaikin keinoin puolustautua huhuja vastaan voittaakseen kreikkalaisten sydämet.

Aleksanterin kuoleman jälkeen hänen pelottomasti rakentamansa valtakunta ajautui kaaokseen. Ja vaikka komentaja Perdikkas omisti sekä kuninkaan sinettisormuksen että ruumiin-komentaja Ptolemaios myöhemmin sieppaisi ruumiin-ketään ei ollut nimetty seuraajaksi tai perilliseksi; kuitenkin hyväksyttiin, että Roxannen, tulevan Aleksanteri IV: n, synnyttämä Aleksanterin lapsi jonakin päivänä hallitsisi. Aleksanterin velipuoli Arrhidaios, Makedonian ja Filinnan Filippos II: n poika, nimettiin Filippos III: ksi ja valittiin hallitsemaan kanssahallitsijana, kunnes nuori Aleksanteri oli tarpeeksi vanha hallitsemaan yksin. Sillä välin, vaikka ei ollut lasta harkittavaksi, Roxanne, joka vahvisti asemansa Aleksanterin ainoana vaimona, myrkytti Dareioksen tyttären (ja Aleksanterin vaimon) Stateiran ja heitti tämän ruumiin kaivoon – hän myös tappoi sisar Drypetiksen ilman näkyvää syytä. Koska tuleva Aleksanteri IV ei ollut vielä tullut täysi-ikäiseksi, komentajat turvautuivat keskinäiseen riitelyyn, sillä he olivat kiinnostuneempia sijaishallitsijoiden saamisesta osalle valtakuntaa kuin seuraajan nimittämisestä.

Perimyssodat

Antipaterin johtamassa triparadeisoksessa vuonna 321 eaa pidetyssä kokouksessa laaja valtakunta jaettiin eri komentajien kesken. Huomattavampia sopimuksessa vahvistettuja tehtäviä olivat: Ptolemaioksella oli Egypti, Seleukoksella Babylonia, Lysimakhoksella Traakia, kun taas Antigonos hallitsi suurta osaa Vähästä-Aasiasta. Lopulta Antipater säilytti sijaishallitsijansa Makedoniassa ja Kreikassa. Tehtiin liittoja ja rikottiin liittoja. Seuraavan kolmen vuosikymmenen aikana Vallanperimyssodat aiheuttivat vain kaaosta ja sekasortoa. Lopulta Aleksanteri IV, hänen äitinsä ja jopa Olympias olisivat kuolleet, ja Aleksanterin aikoinaan suuri valtakunta kuolisi heidän mukanaan.

Antipater ja Kassandros tajusivat, ettei heidän hatara otteensa Kreikasta ja Makedoniasta ollut turvallinen. Vähin varoin he odottivat muilta komentajilta tukea, joka lopulta muodosti liiton yksisilmäisen Antigonoksen kanssa. Antigonos on pyytänyt Antipaterin apua tämän ja Perdikkaan riideltyä – Antigonos oli kieltäytynyt auttamasta Perdikkaan liittolaista Eumenestä taistelussa alueensa säilyttämiseksi. Eumenes oli julistettu valtion viholliseksi Triparadeisoksessa ja tuomittu kuolemaan. Kassandros alkoi kuitenkin viisaasti suhtautua epäluuloisesti vanhan komentajan aikeisiin. Antipater tunnusti poikansa huolen, ja kaksikko tapasi Antigonoksen. Heidän sopimuksensa mukaan Antigonos menetti suuren osan veteraaniarmeijastaan; heidät korvattiin uudemmilla alokkailla. Antipaterin ja Kassandroksen palattua Makedoniaan Antigonos kokosi joukkonsa ja kukisti Eumeneen vuonna 321 eaa. Samana vuonna Perdikkas kukistuisi taistelussa Ptolemaiosta vastaan ja hänen omat miehensä tappaisivat hänet. Useita vuosia myöhemmin, kun Kassandros sai haltuunsa Makedonian ja suurimman osan Kreikkaa, juonikas komentaja ja vanha veteraani ottivat yhteen. Toistaiseksi hän kuitenkin pysyi varovaisena.

Kassandros Chilarkhoksena

Kassandros pysyi uskollisena isälleen loppuun asti, mutta kun Antipater kuoli vuonna 319 eaa, hän ei nimennyt poikaansa perillisekseen. Hänestä Kassandros oli liian nuori ja kokematon hallitsemaan yksin ja puolustautumaan muita sijaishallitsijoita vastaan. Sen sijaan Antipater nimesi kyvykkään komentaja Polyperkhonin. Kassandros sai nimekseen chilarkhos eli vänrikki. Kaksikko tietysti törmäisi heti toisiinsa. Jokin Antipaterin päätökseen mahdollisesti vaikuttanut asia on peräisin Kassandroksen lapsuudesta. Hän oli aina ollut sairaalloinen lapsi, ja makedonialaiseen tapaanhan kuului, että pojan piti tappaa villisika ilman verkkoa saadakseen aikuisena oikeuden olla pitkällään pöydän ääressä. Kassander ei koskaan tehnyt niin, ja hänen oli istuttava pystyssä sohvallaan jo aikuisena. Huolimatta uudesta roolistaan chilarkhoksena Kassandros ei pysytellyt kauan toimettomana vaan etsi liittolaisia muualta. Lopulta hän katsoi epäilyksistään huolimatta Hellespontoksen yli ja liittoutui Antigonoksen kanssa.

tätä liittoa peläten Polyperkhon etsi etelästä tukea kreikkalaisilta kaupunkivaltioilta luvaten näille itsenäisyyden Makedonian vallasta; näiden oli kuitenkin luvattava olla käymättä sotaa Makedoniaa vastaan. Kaksikon välinen kamppailu kärjistyi keskittyen Ateenan kaupunkivaltioon. Antipaterin aikaan Kassandros oli viisaasti lähettänyt lähettilään Ateenaan varmistamaan kaupungin uskollisuuden. Myöhemmin, vuonna 318 eaa., kun jännitteet Polyperkhonin kanssa kärjistyivät, Kassandros neuvotteli kaupungin kanssa palauttaen sen vanhan oligarkian. Saadakseen kaupunkivaltioiden suosion hän jopa rakensi uudelleen Theban vanhan kaupungin, jonka Aleksanteri oli tuhonnut. Varmistaakseen otteensa alueesta itsevarma Kassandros perusti tukikohdan Pegeukseen Ateenan lounaispuolelle vuonna 317 eaa. Kärsittyään suuren tappion Megalopoliksessa Polyperkhon joutui ansaan Peloponnesoksella. Kaiken aikaa hän väitti edelleen, että Antipater oli antanut hänelle sijaishallitsijan aseman, Ei Kassandrokselle.

vähäisin toivein kaupunkivaltioiden menestyksestä Polyperkhon kääntyi pohjoiseen etsien Olympiaan tukea Epeiroksesta, toivoen lopulta voivansa marssia Makedoniaan, syöstä Filippos II: n vallasta ja asettaa Aleksanteri IV: n kuninkaaksi. Valitettavasti Filippos III ja hänen vaimonsa Eurydike (tunnetaan myös nimellä Adea), joka oli asettunut Kassandroksen puolelle ja nimittänyt hänet sijaishallitsijaksi, vangittiin – ja olympiaan käskystä hänet murhattaisiin vuonna 317 eaa. – Eurydike tekisi itsemurhan.

halveksien Kassandroksen isää, Olympias liittyi nopeasti Polyperkhonin lisäksi myös eumenekseen. Ymmärtäessään väistämättömän asian, aiemmin Polyperkhonille uskolliset sotilaat horjuivat kuitenkin pian heidän kannatuksessaan ja päättivät antautua ja liittyä Kassandroksen joukkoihin. Eumeneen tappion lisäksi tämä hylkääminen ei auttanut Olympiasta, Roksannea ja nuorta Aleksanteria, jotka olivat nyt eristyksissä Pydnassa. Polyperkhonin yritykset saada häneen yhteyttä kirjeitse tai avustuksella pakomatkalla epäonnistuivat, jolloin vanha kuningatar jäi sekä nälkäiseksi että epätoivoiseksi. Vaikka Kassandros vaati oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, hän totesi, ettei vahingoittaisi häntä, hän sai lopulta kuolemantuomion, jota oli aina tavoitellut.

vuonna 316 eaa hän lähetti sotilaita tappamaan hänet, ja hienoon Olympias-tyyliin hän vuosi kuiviin valmistellessaan hiuksiaan ja vaatteitaan. Koska Olympias oli kuollut, nuorella Aleksanterilla ei ollut suojelijaa. Kassandrokselle hän ja hänen äitinsä edustivat rotujen ja kulttuurien sekoitusta, ja vaikka hän harkitsikin heidän pitämistään panttivankeina tulevia mahdollisia neuvotteluja varten, hän muutti pian mielensä. Sekä Roksanne että Aleksanteri päättivät päivänsä Amfipoliksessa Traakiassa, jossa heidät oletettavasti myrkytettiin vuonna 310 eaa. Mies oli 13-vuotias (mahdollisesti 14-vuotias) ja nainen vasta 30-vuotias.

Makedonian kuningas

vuoteen 316 eaa mennessä Kassandros olisi Makedonian mestari. Varmistaakseen oikeutensa valtaistuimeen Kassandros meni naimisiin Aleksanterin sisarpuolen Thessalonikan kanssa. He saisivat kolme lasta, Filippoksen, Aleksanterin ja Antipaterin; kukaan heistä ei jäisi henkiin seuratakseen isänsä jalanjälkiä. Erimielisyydet Polyperkhonin kanssa päättyisivät lopulta. Kumma kyllä, se keskittyisi toiseen mahdolliseen kruununtavoittelijaan. Miehet kohtasivat Makedonian rajoilla ja pääsivät ennen taistelun alkua kompromissiin. Vaikka kukaan sijaishallitsija ei koskaan pitänyt Aleksanteria rehellisenä, hän sai persialaisen rakastajattarensa Barsinen toisen pojan, Herakleen. Polyperkhon, joka kuolisi vuonna 302 eaa, suostui tappamaan Herakleen ja palkkioksi hänet nimitettiin kenraalimajuriksi Peloponnesokselle.

Kassandros jatkoi taisteluaan Antigonosta vastaan vuosina 315-311 eaa saavuttaen lopulta hataran rauhansopimuksen. Vuonna 305 hänestä tuli makedonialaisten kuningas, mutta Ipsoksen taistelussa vuonna 301 eaa Kassandros, Ptolemaios I, Seleukos I ja Lysimakhos taistelisivat jälleen Antigonos I: tä ja tämän poikaa Demetrios I makedonialaista vastaan. Kaksi jälkimmäistä kukistettaisiin, ja vanha komentaja Antigonos kuolisi taistelussa. Kassandros itse kuolisi vuonna 297 eaa, ja Makedonia jäi joksikin aikaa vakaaksi. Valitettavasti, ilman elossa olevaa perillistä jatkaakseen, hänen rakas Makedonialaisensa kaatui viholliselleen Demetriokselle.