”Phocoena spinipinnis”
Burmeisterin pyöriäisen tunnisti ensimmäisenä saksalainen eläintieteilijä Karl Hermann Burmeister vuonna 1856. Vaikka paljon on opittu yli 100 vuotta sen jälkeen, tämä rotu on edelleen yksi vähiten tutkittu ja arvoituksellinen jäseniä pyöriäinen perhe. Kuten kaikilta pyöriäisiltä, Pyöriäiseltä puuttuu useimmilla delfiinilajeilla näkyvä pitkänomainen nokka. Yksi erottavimmista tuntomerkeistä on selkäevä, joka on asettunut selvästi keskiruumiin taakse ja jonka etureunassa on rivi kovia kuoppia. Tämän pyöriäisen selkäevä on pidempi, matalampi kuin delfiinien tai muiden pyöriäisten selkäevä. Toinen tuntomerkki on merkintä raidat johtavat kunkin räpylä takaisin pitkin elin ovat epäsymmetrisiä, on suora vasemmalla puolella kaareva oikealla. Pyöriäisillä yleisiä tummia silmälappuja ympäröivät vaaleanharmaat renkaat. Tämä on yksi pienemmistä pyöriäisistä, jotka vaihtelevat vain noin 1.5-2 jaardia pitkä ja painaa noin 88-154 kiloa. Vaikka urokset ovat yleensä hieman naaraita kookkaampia, ero ei ole niin suuri, että sen sukupuolta määrittäväksi tekijäksi voisi luottaa. Anjovis ja kummeliturska kuuluvat tämän pyöriäisen ruokavalioon, samoin kuin useat muut kala -, katkarapu-ja kalmarilajit. Chilen rannikolla pyöriäisen on todettu syövän mustekaloja, etanoita ja muita nilviäisiä. Tämä valas ei ole mahtipontinen uimari, mutta se murtuu harvoin ja voi nousta pintaan hengittämään häiritsemättä suuresti vettä.
7 
3 
burmeisterin pyöriäinen 
div>
syväsukelluksiin ja nopeisiin nopeuksiin kykenevät burmeisterin pyöriäiset arastelevat veneitä ja näyttävät usein katoavan heti huomattuaan, mikä tekee niiden sosiaalisesta käyttäytymisestä äärimmäisen vaikeaa tutkia. Ne nähdään useimmiten pareittain tai pieninä palkoina, joiden koko on 6-8, mutta jopa 70: n kokoisia palkoja on havaittu silloin tällöin. Mikä näistä sosiaalisista järjestelyistä edustaa täsmällisimmin heidän tyypillistä yhteiskuntarakennettaan, jää epävarmaksi, sillä ihmisten läsnäolo saattaa merkittävästi muuttaa heidän luonnollista käyttäytymistään. Burmeisterin pyöriäisen ujouden vuoksi lisääntymistapoja ei ole juurikaan tutkittu. Parittelukauden arvellaan kestävän kesäkuusta syyskuuhun, jota seuraa kymmenen kuukauden tiineys, poikimiskauden ajoittuessa toukokuusta elokuuhun. Vasikoiden uskotaan olevan syntyessään vähintään 27 senttimetrin mittaisia, naaraiden saavuttaessa sukukypsyyden noin 61 senttimetrin ja urosten 63 senttimetrin mittaisia. Burmeisterin pyöriäiset ovat kotoisin Etelä-Amerikasta ja elävät sekä Atlantin että Tyynenmeren rannikon rannikkovesissä. Atlantin puolella niitä tavataan Rio de Janeirosta aina etelään Falklandinsaaret käsittävälle Tierra del Fuegolle saakka. Tyynenmeren puolella heidän reviirinsä alkaa pohjoisempana Perun pohjoisinta rannikkoa pitkin ja ulottuu etelään mantereen kärjen tuntumaan. Niitä ei ole tavattu tämän rannikkoalueen ulkopuolelta. Ne suosivat kylmiä, suhteellisen matalia vesiä, joiden syvyys on noin 500 metriä tai vähemmän, ja toisinaan ne vaeltavat jokien ja suistojen hyvin mataliin vesiin. On epävarmaa asuttavatko ne koko rannikkoa jatkuvasti vai vain sen varrella olevia alueita. Yhtä luontaista saalistajaa, miekkavalasta, lukuun ottamatta ihminen on suurin uhka tälle pyöriäiselle. Ne kuuluvat tahattomasti kalaverkkoihin pyydystettyihin valaisiin, ja 1990-luvun puoliväliin saakka sekä Chile & Peru fishing industries ampui tai harppuunoi niitä, myyden niiden lihan ihmisravinnoksi tai ravunsyöteiksi.
