Charles Joseph Bonaparte, joka toimi Yhdysvaltain oikeusministerinä presidentti theodore Rooseveltin aikana, oli yksi Civic Reform Leaguen ja National Municipal Leaguen järjestäjistä, ja hän auttoi löytämään oikeusministeriöön Erikoisagenttijoukon, joka oli liittovaltion poliisin FBI: n edeltäjä.

Napoleonin nuorimman veljen Jerome Bonaparten pojanpoika Charles Joseph Bonaparte syntyi Baltimoressa Marylandissa 9.heinäkuuta 1851. Valmistuttuaan Harvard Collegesta 1871 hän osallistui Harvard Law Schooliin, josta valmistui 1874. Bonaparte palasi Baltimoreen ja perusti yksityisvastaanoton. Vaaleilla valittujen virkamiesten Julkinen korruptio oli tuolloin yleistä Yhdysvalloissa ja Marylandin poliittista tilannetta pidettiin maan huonoimpana. Amerikanitalialaista syntyperää oleva Bonaparte kiinnostui kansalaisuudistuksista ja sanoi Forum-lehdessä julkaistussa kirjoituksessa, että tuon ajan poliitikot, elleivät itse varsinaisesti rikolliset, olivat ” taparikollisten liittolaisia ja suojelijoita.”

vuonna 1881 Bonapartesta tuli yksi kansallisen Virkamiesreformiliiton perustajista. Yhdessä muiden poliittisten uudistajien kanssa hän pyrki lisäämään äänestäjien tietoisuutta rikoksista, kuten lahjonnasta ja asiattomasta vaikuttamisesta sekä tarpeesta oikeudenmukaiseen ja puolueettomaan hallituksen hallintoon. Uskonpuhdistajat tunnettiin kansanomaisessa kielenkäytössä nimellä ”googoos”, koska he tavoittelivat hyvää hallintoa. Bonaparte oli myös mukana perustamassa kansallista Kunnallisliittoa vuonna 1894. Järjestö, joka yhdisti useita kaupungin laajuisia reformiryhmiä ympäri Yhdysvaltoja, valitsi Bonaparten presidentikseen vuonna 1905.

”jotta meillä olisi kansanvaltainen hallitus, meillä on ennen kaikkea ja ennen kaikkea oltava hyvät kansalaiset.”
– Charles Joseph Bonaparte

Bonaparte kuului tasavaltalaispuolueeseen, vaikka ei ollut erityisen aktiivinen. Vuonna 1892 Bonaparte ja Theodore Roosevelt tapasivat Baltimoressa, kun he molemmat puhuivat paikalliselle virkamiesuudistusjärjestölle. Vuonna 1902

presidentti Roosevelt nimitti Bonaparten intialaisten komissaarien johtokuntaan. Vuonna 1905 Roosevelt nimitti Bonaparten Yhdysvaltain laivastoministeriksi.

toisella virkakaudellaan Roosevelt katsoi tarpeelliseksi nimetä korvaajan oikeusministeri william henry moodylle, joka lähti joulukuussa 1906 Yhdysvaltain korkeimman oikeuden apulaistuomariksi. Uudistushalujensa vuoksi Roosevelt valitsi Bonaparten Moodyn seuraajaksi. Roosevelt, joka oli ensin aloittanut poliittisen uransa New Yorkissa kampanjoimalla kuntauudistuksen puolesta, pyrki nyt uudistuksiin kansalliselta pohjalta lähtemällä korruptoituneiden yritysten ja yritysten perään, jotka olivat muodostaneet ”trusteja”, joiden tarkoituksena oli tukahduttaa kilpailu ja pitää palkat alhaisina. Rooseveltista oli tullut maan ”luottamuksen murtaja”, ja Bonaparte liittyi takaa-ajoon aloittaen kilpailuoikeudelliset tutkimukset, jotka kohdistuivat Standard Oilin ja American Tobacco Companyn kaltaisiin yhtiöihin sekä rautateihin kuten Union Pacificiin. Virkakautensa aikana Bonaparte käsitteli yli 50 tapausta korkeimmassa oikeudessa.

jatkaessaan erilaisia kilpailunrajoitustutkintojaan Bonaparte huomasi esteelliseksi sen, ettei oikeusministeriössä ollut vakituista tutkintahenkilökuntaa. Tutkimukset suorittivat väliaikaiset tutkijat, jotka olivat yksityisetsiviä tai salaisen palvelun agentteja valtiovarainministeriöltä lainassa. Kongressi sääti yhtiöiden painostuksesta lain, joka kielsi oikeusministeriötä käyttämästä salaisen palvelun jäseniä osaston tutkimuksiin.

vuonna 1908 Roosevelt määräsi Bonaparten luomaan Tutkintajoukon, joka olisi oikeusministeriön alajaosto. Ennen kuin Bonaparte jätti tehtävänsä, Hän ehdotti divisioonan muuttamista pysyväksi. Hänen ehdotustaan kannatti hänen seuraajansa george wickersham, joka kutsui ryhmää Bureau of Investigationiksi. Bonaparten kehittämä 23-jäseninen yksikkö nimettiin vuonna 1935 Federal Bureau of Investigationiksi (FBI).

jätettyään tehtävänsä maaliskuussa 1909 Bonaparte jatkoi siviiliuudistuksen ajamista. Hän kuoli 28. kesäkuuta 1921 Bella Vistassa Baltimoren ulkopuolella.

jatkolukemat

Hall, Kermit L. 1989. Taikapeili: laki Amerikan historiassa. New York: Oxford Univ. Paina.

oikeusministeriö. 1985. Yhdysvaltain oikeusministeri 1789-1985. Washington, DC: GPO.

” tuomari Arthur Gajarsan huomautukset, U. S. Liittovaltion vetoomustuomioistuin. Kesäkuuta 1998. Washington, D. C.: Italian Historical Society of America.