Palacio de mineria, built in Bourbon reforms era

1600-luvun lopulla Espanjan valtio oli luutunut, sen ote sen merentakaisesta imperiumista heikkeni. Kauppa ja tuotanto sen amerikkalaisissa siirtomaissa oli pysähtynyt, Espanjan velat olivat kasvaneet ja sen keisarillisten kilpailijoiden—erityisesti englantilaisten, hollantilaisten ja ranskalaisten-valta oli kasvanut suuresti.
Espanjan viimeisen Habsburg-hallitsijan Kaarle II: n kuoltua vuonna 1700, Espanjan perimyssodan ja siitä seuranneen Utrechtin rauhan jälkeen Ranskan Bourbon-dynastia otti haltuunsa Espanjan kruunun.
Bourbon-kaudella seurasi sarja uudistuksia, joiden tarkoituksena oli elvyttää valtiota ja valtakuntaa. Bourbon nousi Espanjan valtaistuimelle vuodesta 1713 alkaen, mikä merkitsi monien lakien ja politiikan muutosten alkamista niin kotimaassa kuin ulkomaillakin—muutosten, jotka kuuluvat Bourbon-uudistusten yleiseen otsakkeeseen.

Amerikan Bourbon-uudistusten yleistavoitteet olivat Espanjan vallan vahvistaminen ja sen siirtomaavallan hallinta Holdings ja siten uudelleenergize Empire. Nämä tavoitteet oli tarkoitus saavuttaa keskittämällä valtiovaltaa useilla hallinnollisilla uudistuksilla; lisäämällä tuotantoa ja kauppaa siirtomaiden sisällä; lisäämällä Espanjan valtion kassaan virtaavia tuloja; ja heikentämällä kruunun vastustajien ja kilpailijoiden valtaa.
ironista kyllä, näillä lain ja politiikan muutoksilla, joiden tarkoituksena oli saattaa siirtomaat tiiviimmin Espanjan vallan alle—ja jotka tapahtuivat juuri kun Valistus muutti perusteellisesti Atlantin maailman kasvot (Bourbon—reformeja innoittanutta ideologista impulssia onkin kutsuttu katoliseksi Valistukseksi)-oli lopulta päinvastainen vaikutus: siirtokuntien Kreoliväestön (amerikkalaissyntyinen espanjalainen) vieraannuttaminen, heidän amerikkalaisen nationalismin tunteensa voimistaminen ja 1800-luvun ensimmäisen neljänneksen itsenäisyyssotien pohjustaminen.
analyysiä varten Bourbonin monarkit Filip V, Ferdinand VI, Kaarle III ja Kaarle IV voidaan jakaa seuraaviin luokkiin: taloudelliset, poliittiset ja hallinnolliset, sotilaalliset ja uskonnolliset. Intensiivisin uudistuskausi alkoi 1760-luvulla Kaarle III: n aikana.
näiden uudistusten alkuperän ja vaikutuksen ymmärtämiseksi on välttämätöntä sijoittaa ne 1700—luvun suurtapahtumiin, erityisesti seitsenvuotiseen sotaan/Ranskan ja Intian sotaan Pohjois-Amerikassa, Karibialla ja muualla sekä Ranskan vallankumoukseen vuonna 1789-viimeksi mainittujen kauhistuttavien monarkkien tasavaltalaisuuteen ja sekasortoon eri puolilla Eurooppaa, erityisesti Espanjassa, ja käytännössä Bourbon-uudistusten aikakauden päättymiseen Espanjan Amerikan siirtomaissa.

talousuudistukset
Bourbon-uudistusten keskeisimpiä tavoitteita oli lisätä alkutuotteiden tuotantoa siirtomaissa ja kauppaa siirtomaiden sisällä sekä siirtomaiden ja Espanjan välillä.
suurin huolenaihe kruunulle oli kaivostoiminta, jonka tuotoista suurin osa virtasi Espanjan valtion kassaan. Pyrkimyksenään vauhdittaa hopeantuotantoa vuonna 1736 kruunu leikkasi veronsa (kuninkaallisen viidenneksen) puoliksi.
Se auttoi myös varmistamaan elohopean halvemman hinnan, rahoitti teknisiä kouluja ja luottopankkeja, jakoi aatelisnimiä vauraille kaivosten omistajille ja helpotti kaivoskiltojen muodostumista. Samanlaisia toimenpiteitä otettiin käyttöön kullan tuotannon lisäämiseksi erityisesti uudessa Granadassa, joka on Kruunun tärkein kultalähde.
vuodesta 1717 alkaen kruunu loi myös valtion monopoleja tupakan tuotantoon ja kauppaan. Merkantilismin sääntöjen mukaisesti yksi Bourbon-hallitsijoiden suurimmista huolenaiheista oli estää siirtomaita tuottamasta teollisia tuotteita, jotka kilpailisivat Espanjasta vietyjen tavaroiden kanssa.
tästä seuranneet kuninkaalliset rajoitukset siirtomaiden teollisuudelle ja teollisuudelle vaimensivat ankarasti siirtomaiden yritystoimintaa lukuun ottamatta vientiin suuntautuneita kaivos -, karjanhoito-ja maataloussektoreita. Tähän liittyvänä merkantilistisena pyrkimyksenä oli rajoittaa kaupankäyntiä ulkomaalaisten, erityisesti brittien, kanssa ja näin varmistaa, että kaikki siirtomaakauppa suuntautui yksinomaan Espanjaan.
pitkä sarja lakeja ja asetuksia oli tarkoitus saavuttaa tämä tulos, erityisesti compendious legal code of 1778, ”Regulations and Royal Tariffs for Free Trade between Spain and the Indies.”
monet eliittikreolit suitsuttivat näitä ja niihin liittyviä rajoituksia, mikä lisäsi heidän tuntemustaan vieraantumisesta kruunusta. Vastaavasti toimenpiteet tuotannon lisäämiseksi kaivostoiminnassa ja maataloudessa merkitsivät yleensä työläille ja orjille työläämpiä tuotanto-ja työjärjestelmiä.
kaiken kaikkiaan Bourbonien talousuudistukset onnistuivat tavoitteessaan lisätä tuotantoa, kauppaa ja kuninkaallisia tuloja, mutta samalla heikensivät sekä eliitin että alempien ryhmien lojaaliuden ja uskollisuuden tunnetta kruunua kohtaan.
talousuudistuksiin liittyvät poliittiset ja hallinnolliset uudistukset
olivat joukko poliittisia ja hallinnollisia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena oli jälleen lisätä siirtomaiden kuninkaallista valvontaa. Yksi joukko hallinnollisia uudistuksia oli erottaa kaksi uutta varakuningaskuntaa Perun Varakuningaskunnasta: uuden-Granadan varakuningaskunta (1717 ja 1739; vuonna 1777 perustetun Uuden-Granadan alahallintoalue oli Venezuelan Kapteenikenraali) ja vuonna 1776 perustettu Río de la Platan varakuningaskunta.

vuosien 1765-71 tarkastusten (visitas generales) jälkeen kruunu pyrki heikentämään Kreolien valtaa, joiden vaikutus oli joidenkin mielestä kasvanut liian suureksi.
tämän päämäärän saavuttamiseksi audiencioita laajennettiin ja niiden jäsenmäärää rajoitettiin niin, että useimmat kreolit suljettiin pois. Merkittävin hallinnollinen uudistus tuli 1760-ja 1770-luvuilla, jolloin luotiin uusi byrokratian kerros, eräänlainen intendenssiksi kutsuttu aluehallinto, jonka oli raportoitava suoraan Intian ministerille.
varakuninkaiden ja muiden korkeiden hallintovirkamiesten valtaa uhannut intendenssijärjestelmä epäonnistui suurelta osin tavoitteessaan keskittää valtion valvonta pääasiassa kahden edellisen vuosisadan aikana kehittyneen institutionaalisen velttouden ja hallintovirkamiesten vastustuksen vuoksi.
siinä määrin kuin raskas byrokraattinen koneisto virtaviivaistettiin ja järkeistettiin, se suosi ylivoimaisesti Espanjan niemimaalla asuvia espanjalaisia (Espanjassa syntyneitä) ja Kreolispaniaanien vahingoksi—jälleen kerran, mikä lisäsi monien Kreolien yleistä pettymyksen tunnetta kuninkaalliseen auktoriteettiin.
Sotilasuudistukset
erityisesti brittien vallattua Manilan ja Havannan vuonna 1762 (molemmat palautuivat Espanjan hallintaan Pariisin sopimuksessa 1763) Espanjan kruunu pyrki lisäämään sotilaallista voimaansa koko valtakunnassa. Armeijan vahvistamispyrkimysten taustalla oli myös alhaalta tuleva kasvava väkivallan haamu, joka näkyi näkyvimmin Andien kapinoissa 1740-luvulta 1780-luvulle.
kruunun vastaus näihin kriiseihin oli aseellisten joukkojen ja upseerien määrän lisääminen. Useimmat tällaiset toimeksiannot menivät Kreoleille. Vuosina 1740-1769 kreolit muodostivat noin kolmanneksen upseerijoukoista. Vuoteen 1810 mennessä osuus lähestyi kahta kolmasosaa.
Eliittikreolit saattoivat ja usein ostivatkin tällaisia provisioita-lyhytnäköinen politiikka lisäsi sekä kuninkaallisten tuloja että Amerikkalaissyntyisten notaarien valtaa. Toisaalta, ottaen huomioon äärimmäiset rotuerottelut eri puolilla siirtokuntia, kruunu oli haluton aseistamaan alempien luokkien jäseniä.
kaiken kaikkiaan sotilasuudistukset epäonnistuivat tavoitteessa vahvistaa Espanjan ja siirtomaiden välisiä siteitä luomalla suuri joukko Kreoliupseereita, jotka myöhemmin osoittautuisivat merkittäviksi itsenäisyyssodissa.
uskonnolliset uudistukset
kruunun ja kirkon liitto ja sekoittuminen on yksi espanjalais-amerikkalaisen siirtomaahistorian pääteemoista. Vuonna 1753, osana laajempaa pyrkimystä vahvistaa kuninkaallista ylivaltaa, kruunu neuvotteli Rooman kanssa konkordaatin, jossa määrättiin suuremmasta kuninkaallisesta vallasta kirkollisten viranomaisten nimittämisessä ja nimittämisessä.
mutta uskonnollisessa valtakunnassa merkittävin Bourbon-uudistus oli jesuiittojen karkottaminen koko Espanjan Amerikasta (ja Espanjasta) vuonna 1767. 1760—luvulle tultaessa Jeesuksen seurasta oli tullut yksi siirtokuntien vaikutusvaltaisimmista instituutioista-taloudellisesti, poliittisesti, uskonnollisesti ja koulutuksen alalla laajan koulu-ja korkeakoulujärjestelmänsä ansiosta.
vuoden 1767 noin 2200 jesuiitan karkotus Espanjan Amerikasta kaikui kautta valtakunnan, sillä monet kreolit, jotka olivat joko jesuiittakollegioissa koulutettuja tai myötämielisiä ritarikunnan edistykselliselle näkemykselle, kokivat karkotuksen syvästi huolestuttavana.
seuraavina vuosikymmeninä kruunu huutokauppasi jesuiittojen keräämät maa-alueet ja kiinteistöt ja pussitti tuotot. Jesuiittojen karkottaminen oli ratkaiseva pettymys monien eliittikreolien keskuudessa, ja se ajoi jälleen uuden kiilan kruunun ja niiden välille, joiden tukea se eniten tarvitsisi amerikkalaisen imperiuminsa säilyttämiseksi.
kaikilla näillä Bourbon—uudistuksilla—taloudellisilla, hallinnollisilla ja poliittisilla, sotilaallisilla ja uskonnollisilla-oli moninaisia ja ristiriitaisia vaikutuksia, joillain tasoilla siirtomaat lähenivät Espanjaa ja toisilla tasoilla syvensivät jakolinjoja.
osana laajempaa 1700-luvun Atlantin maailman suuntausta kohti nykyaikaisempia ja interventionistisempia valtiomuotoja uudistukset kokonaisuutena eivät saavuttaneet tavoiteltuja tuloksia, lähinnä synnyttämällä erilaisia eliittikreolien epäkohtia kuninkaallista auktoriteettia vastaan—epäkohtien kasautumista, joka tänä nousevien kansallismielisten tunteiden aikakautena Euroopassa ja Amerikoissa helpotti selvästi amerikkalaisen identiteetin muodostumista ja loi siten perustan Itsenäisyyssodille Napoleonin hyökättyä Iberiaan vuosina 1807-1808.