potilailla, joille tehdään maksansiirto alkoholimaksataudin (ALD) vuoksi, alkoholin uusiutuminen on yleistä. Alkoholin väärinkäyttöön tai liialliseen juomiseen palaaminen todennäköisesti heikentää kokonaiselossaoloaikaa, mutta alkoholin käytön vaikutukset allograftin tuloksiin ja histopatologiaan ovat heikommin määriteltyjä. Tarkistimme kaikki tapaukset, joissa maksansiirto tehtiin ALD: n käyttöaiheena tammikuun 1.päivän 1995 ja joulukuun 31. päivän 2007 välisenä aikana. Allografttituloksia ja histopatologisia tuloksia verrattiin potilailla, jotka sairastuivat uudelleen alkoholinkäyttöön, ja potilailla, jotka jatkoivat raittiutta. Kolmesataa potilasta, joille tehtiin ALD-elinsiirto tänä aikana, selviytyi vähintään 1 vuoden, ja 48 (16, 0%) uusiutui alkoholin käyttöön, joka tuli kliinistä huomiota. Relapsit esiintyivät yksittäistapahtumina 10 potilaalla (20, 8%), jaksottaisina relapseina 22 potilaalla (45.8%) ja jatkuvaa runsasta juomista 16 potilaalla (33, 3%). Jatkuva runsas juominen liittyi allografin häviämiseen univariaattisessa Cox-suhteellisen vaarojen analyysissä ja monimuuttujaisessa Cox‐suhteellisen vaarojen regressiossa (HR = 2, 57, 95% CI = 1, 32-5, 00, P = 0, 006). C‐hepatiittiviruksen tilaa ja koepalan oton ajankohtaa verranneessa matched-parianalyysissä verrattiin allograftin histopatologian tuloksia potilailla, jotka sairastuivat uudelleen alkoholinkäyttöön, ja potilailla, jotka jatkoivat raittiutta. Merkitsevä rasvoittuminen, steatohepatiitti (tai = 6, 2, 95% CI = 1, 70‐22, 71, P = 0.006), ja pitkälle edennyt (vaihe 3 tai uudempi) fibroosi (tai = 23, 18, 95% CI = 3, 01‐177, 30, P = 0, 003) liittyi alkoholin relapsiin. Yhteenvetona voidaan todeta, että alkoholin uusiutuminen maksansiirron jälkeen (erityisesti runsas juominen) on yhteydessä siirteen eloonjäämisen heikkenemiseen ja pitkälle edenneeseen allogeeniseen fibroosiin. 19: 1377-1386, 2013. © 2013 AASLD.