EPA: n ensimmäiset vuonna 1986 julkaistut karsinogen risk assessment guidelines-ohjeet olivat lähes kahden vuosikymmenen kokemuksen ja tieteellisen konsensuksen rakentamisen tulosta. EPA on sittemmin saanut runsaasti kokemusta syöpäriskin arviointimenetelmien soveltamisesta. Samanaikaisesti riskinarvioinnin ja toksikologisen testauksen tiede on kehittynyt jatkuvasti, ja EPA: n on täytynyt puuttua tilanteisiin, joita ei ole nimenomaisesti käsitelty vuoden 1986 ohjeissa, esimerkiksi lasten riskinarvioinnissa. EPA: n vuonna 2005 päivittämät karsinogeeniriskien arviointia koskevat ohjeet konsolidoivat viraston kokemuksen, tarjosivat kattavampia ja avoimempia ohjeita aiheista, joita ei täysin kehitetty alkuperäisissä suuntaviivoissa, ja tarjosivat joustavuutta tieteen alalla odotettavissa olevien edistysaskeleiden huomioon ottamiseksi.
vuosien 1996 ja 2005 välisenä aikana Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirasto EPA sovelsi tarkistettujen ohjeiden luonnoksen periaatteita ja menettelyjä tapauskohtaisesti uusiin vaaratunnisteisiin ja annos-vastearviointeihin käyttäen väliaikaisia ohjeluonnoksia, jotka edustivat riskinarviointimenetelmien kehitystä eivätkä menetelmien dramaattista muutosta. Vuodesta 2005 EPA on soveltanut uusia vuoden 2005 ohjeita, jotka heijastavat EPA: n kertynyttä kokemusta ja edistysaskelia tietämyksessämme syövän arvioinnista. Toisaalta monien aineiden arviot, jotka laadittiin vuoden 1986 suuntaviivojen mukaisesti, ovat edelleen päteviä. Näin ollen syöpää aiheuttavien aineiden annos-vastearvioinneissa on otettu huomioon vuoden 1986 ohjeiden ja uudempien ohjeiden soveltaminen.
karsinogeenisten vaikutusten vaarojen tunnistaminen. EPA: n ohjeissa tunnustetaan kolme laajaa tietoryhmää: (1) ihmisillä saadut tiedot (pääasiassa epidemiologiset); (2) pitkän aikavälin koe-eläinten biotestien tulokset; ja 3) tukevat tiedot, mukaan lukien erilaiset genotoksisuutta ja muita merkityksellisiä ominaisuuksia koskevat lyhytaikaiset testit, farmakokineettiset ja metaboliset tutkimukset sekä rakenne-aktiivisuussuhteet. Syöpää aiheuttavien aineiden vaarojen tunnistamisessa ohjeiden mukaisesti yhdistellään ihmisistä, eläimistä ja asiaa tukevaa näyttöä, jotta voidaan kuvata todistusnäyttöä (weight-of-display, WOE), joka koskee aineen potentiaalia ihmiselle syöpää aiheuttavaksi aineeksi. Vuonna 2005 valmistuneissa nykyisissä ohjeissa suositellaan surujen ilmaisemista narratiivisin lausein pelkän hierarkkisen kategorian sijaan ja niiden ilmaisemista erikseen suun ja hengityksen kautta. Vuoden 2005 suuntaviivoissa hyväksytyt yleiset luokat ovat :
- karsinogeeninen ihmisille
- todennäköisesti karsinogeeninen ihmisille
- viittaava näyttö karsinogeenisuudesta
- puutteelliset tiedot karsinogeenisen potentiaalin arvioimiseksi
- ei todennäköisesti karsinogeeninen ihmisille
vuoden 1986 ohjeiden mukaan tämä murhe tiivistettiin sopivaksi yhteen useista hierarkkisista kategorioista :
ryhmä A – karsinogeeninen ihmisille: aineet, joilla on riittävät tiedot aineen syy-yhteyden osoittamiseksi ihmisen syövän (tyypillisesti epidemiologiset tiedot).
ryhmä B – todennäköisesti karsinogeeninen ihmiselle: Aineet, joilla on riittävä näyttö (ts.syy-seuraussuhteesta) eläinten biotestitiedoista, mutta joko rajallinen näyttö ihmisestä (ts. mahdollinen syy-yhteys, mutta ei poissuljettu vaihtoehtoisia selityksiä; ryhmä B1) tai vähän tai ei lainkaan ihmisestä saatuja tietoja (ryhmä B2).
Ryhmä C – mahdollisesti karsinogeeninen ihmisille: aineet, joista on vain vähän eläinkokeita ja vähän tai ei lainkaan tietoa ihmisistä.
ryhmä D – ei luokiteltava ihmisen karsinogeenisuuden mukaan: aineet, joilla ei ole riittäviä tietoja ihmisen karsinogeenisuuden tueksi tai kumoamiseksi.
ryhmä E – näyttö ei-karsinogeenisuudesta ihmisille: aineet, joilla ei ole näyttöä karsinogeenisuudesta vähintään kahdessa eri lajeilla tehdyssä riittävässä eläinkokeessa tai sekä riittävissä epidemiologisissa että eläinkokeissa.
kunkin syöpää aiheuttavan HAP: n osalta taulukossa 1 (PDF) (8PP, 42k) on viimeisimmän arvioinnin (joka voi olla voimassa olevien tai aiempien ohjeiden) mukainen luokkamerkintä. Jossain vaiheessa tulevaisuudessa taulukossa voi olla myös otteita kerronnallisista murheista. Nämä MURHEKATEGORIAT ilmaisevat suhteellisen varmuuden siitä, että nämä aineet saattavat aiheuttaa syöpää ihmisillä. Kategorioissa ei erityisesti viitata suhteellisiin vaaratasoihin tai varovaisuusasteeseen, joita sovelletaan annosvasteen arviointia laadittaessa. Esimerkiksi C-ryhmään (mahdollinen ihmiselle syöpää aiheuttava aine) vuoden 1986 suuntaviivojen mukaan saattaa aiheuttaa suuremman syöpäriskin useammalle ihmiselle kuin A-ryhmään kuuluva aine (tunnettu ihmiselle syöpää aiheuttava aine), mutta jälkimmäiseen liittyvästä riskistä on kuitenkin suurempi varmuus. EPA: n WOE-luokitukset keskittyvät näytön määrään ja laatuun siitä, onko aine ihmiselle syöpää aiheuttava vai ei, ei aineen aiheuttamaan riskitasoon. Karsinogeenien annos-vasteen arviointi. Sen jälkeen kun EPA: n alkuperäiset syöpäohjeet julkaistiin vuonna 1986, on kehitetty huomattavasti uutta tietoa kemiallisen karsinogeneesin prosesseista ja ihmisen syöpäriskin arvioinnista. Vuoden 2005 suuntaviivoissa tunnustetaan syöpää aiheuttavien aineiden sekä lineaariset että epälineaariset vaikutustavat. Kun arvioidaan annos-vastesuhdetta ohjeiden mukaisesti, havaittavan alueen syöpätiedot analysoidaan käyttäen yhteistä annos-vastemallia vaikutustavasta riippumatta. Ekstrapolointimenetelmä lähtökohdasta pienempiin annoksiin voi vaihdella riippuen siitä, osoittavatko käytettävissä olevat tiedot lineaarisen vai epälineaarisen vaikutustavan.
ohjeiden mukaan lineaarinen ekstrapolointi on tarkoituksenmukaista, jos näyttö tukee suorasta DNA-reaktiivisuudesta johtuvan geenimutaation vaikutustapaa tai muuta vaikutustapaa, jonka uskotaan olevan lineaarinen pienen annoksen alueella. Lineaarinen vaikutustapa on myös lähestymistapa silloin, kun käytettävissä oleva näyttö ei riitä epälineaarisen ekstrapolointimenettelyn tueksi, vaikka näyttöä DNA: n reaktiivisuudesta ei olisikaan. Epälineaarisia menetelmiä on käytettävä, jos epälineaarisen vaikutustavan tueksi on riittävästi näyttöä.
lineaaristen karsinogeenien osalta EPA: n nykyinen syöpäriskin arviointiprosessi perustuu inhalaation yksikköriskiarvioon (ure) ja nielun karsinogeenisen potentiaalin kaltevuuteen (CPS). URE edustaa ylintä elinikäistä syöpäriskiä, jonka arvioidaan johtuvan jatkuvasta altistumisesta aineelle koko eliniän ajan pitoisuudella 1 µg/m3 ilmassa. URE tulkinta olisi seuraava: jos URE = 1,5 x 10-6 µg/m3, enintään 1,5 ylimääräistä kasvaimia odotetaan kehittyvän 1,000,000 ihmistä kohti, jos altistetaan koko päivän, joka päivä eliniän ajan pitoisuudelle 1 µg kemikaalia kuutiometrissä ilmaa. CPS on yläraja, joka on yleensä noin 95 prosentin luottamusraja, elinikäisestä suun kautta tapahtuvasta altistumisesta aineelle aiheutuvalle lisääntyneelle syöpäriskille. Tämä estimaatti, joka ilmaistaan yleensä suhteellisuusyksikköinä (populaatiosta) mg/kg/vrk, on yleensä varattu käytettäväksi annos-vastesuhteen pieniannosalueella eli altistuksille, jotka vastaavat alle 1: tä 100: sta aiheutuvia riskejä. URE – ja CPS-arvot ovat uskottavia riskin suuruusarvioita (eli todellinen riski on todennäköisesti pienempi, mutta voi olla suurempi). Koska URE – ja CPS-arvot kuitenkin heijastavat kvantitatiivisia oletuksia vaikutuksista pienillä annoksilla, niiden ylärajat eivät ole todellisia tilastollisia luottamusrajoja. Taulukoidut UREs ja CPSs ovat EPA: n ja Kalifornian EPA: n kehittämiä, ja ne valittiin prioriteettijärjestelmän käyttöön.
