ultraääni-ja laserhoito rannekanavaoireyhtymän hoidossa

Tämä tutkimus suunniteltiin vertaamaan ultraääni-ja laserhoidon tehoa lievässä tai kohtalaisessa idiopaattisessa rannekanavaoireyhtymässä. Yhdeksänkymmentä kättä 50 peräkkäisellä potilaalla, joilla oli rannekanavaoireyhtymä vahvistettuna elektromyografialla, jaettiin satunnaisesti kahteen koeryhmään. Toinen ryhmä sai ultraäänihoitoa ja toinen ryhmä matalatasoista laserhoitoa. Ultraäänihoito (1 MHz, 1,0 W/cm2, pulssi 1:4, 15 min/istunto) ja matalan tason laserhoitoa (9 joulea, 830 nm infrapunalaseria viidessä pisteessä) levitettiin rannekanavaoireyhtymään 15 päivittäistä hoitokertaa (5 istuntoa/viikko). Mittauksia tehtiin ennen hoitoa ja sen jälkeen sekä neljä viikkoa myöhemmin seurannassa, ja niihin sisältyi kivun arviointi analogiasteikolla, elektronieurografinen mittaus (motorinen ja aistien latenssi, motorinen ja aistien toiminnan potentiaalinen Amplitudi) sekä puristus-ja Pitovoima. Ultraääniryhmässä paraneminen oli merkitsevästi selvempää kuin matalan tason laserhoitoryhmässä motorisen latenssin (keskimääräinen ero 0, 8 m/s, 95%: n luottamusväli 0, 6-1, 0), motorisen toimintapotentiaalin amplitudin (2, 0 mV, 95%: n luottamusväli 0, 9-3, 1), sormien puristuslujuuden (6, 7 N, 95%: n luottamusväli 5, 0-8, 2) ja kivunlievityksen (3, 1 pistettä 10-pisteisellä asteikolla, 95%: n luottamusväli 2, 5-3, 7) osalta. Vaikutukset kestivät seurantajakson ajan. Ultraäänihoito oli laserhoitoa tehokkaampi rannekanavaoireyhtymän hoidossa. Lisätutkimuksia tarvitaan näiden hoitojen yhdistelmähoitovaikutusten selvittämiseksi rannekanavaoireyhtymää sairastavilla potilailla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.