kun yliopistotutkijat alkoivat keskustella ”hiipivän miehen seikkailusta”, jossa nuorisoa etsivä professori alkaa käyttäytyä kuin apina käytettyään apinoista johdettua lääkettä, he kiinnostuivat uskomuksesta, että sisäiset ruumiilliset aineet voivat vaikuttaa persoonallisuuden ominaisuuksiin.

psykologian laitoksen tutkijat selvittivät, mitä mieltä ihmiset olivat elinluovutuksen saamisesta joltakulta, joka eroaa heistä millään tavalla, ja selvittivät, uskoivatko he elimen saamisen voivan muuttaa vastaanottajan persoonallisuuden piirteitä samanlaisiksi kuin luovuttajan. Tätä uskomusta kutsutaan essentialismiksi, jossa sisäinen tai ruumiillinen voima voi määrittää ulkoisen olemuksen ja käyttäytymisen.

psykologian professori Susan Gelman sanoi, että hänen tiiminsä oli erityisen kiinnostunut siitä, miten intiaanien ja amerikkalaisten vastaukset saattavat erota toisistaan, koska Kulttuuriset huolet Intian saastumisesta ja maan historiasta elinsiirtoleikkausten myötä ovat kasvaneet.

”oli ajanjakso, jolloin elinsiirrosta saattoi maksaa, ja se johti hirvittäviin tilanteisiin, joissa joku saattoi luopua elimestä vain rahan takia”, Gelman sanoi.

hän sanoi myös ryhmän odottavan Intian jäykän kastijärjestelmän vaikuttavan elinsiirtoja koskeviin ajatuksiin enemmän kuin Yhdysvaltojen kaltaisessa maassa. Molempien maiden vastaajien välillä oli kuitenkin odotettua enemmän yhtäläisyyksiä.

osallistujia pyydettiin asettamaan tietyn elinluovuttajan toivottavuus paremmuusjärjestykseen ominaisuuksien, kuten sukupuolen, iän, taustan ja seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Heiltä kysyttiin myös, etsivätkö he piirteitä, joita he näkevät itsessään — myönteisiä vai kielteisiä — ja heitä pyydettiin esittämään käsityksensä siitä, aiheuttaisiko elinsiirto vastaanottajan persoonallisuuden tai käyttäytymisen muuttuvan enemmän luovuttajan persoonallisuuden tai käyttäytymisen kaltaiseksi.

lopulta tutkimuksessa havaittiin, että ihmiset eivät kannata elimen saamista henkilöltä, joka on erilainen kuin he, tai henkilöltä, jolla he kokevat olevan negatiivisia ominaisuuksia. Yleisimmältä näytti halu saada lahjoitus samanlaiselta henkilöltä, mutta lahjoituksen vastaanottaminen ”hyväksi” koetulta henkilöltä oli myös hyväksyttävä vaihtoehto.

Verensiirtoiskenaario tuotti samanlaisia tuloksia: tutkimus osoitti, että ihmiset paljon mieluummin saavat verta joltakulta, joka on heidän kaltaisensa.

”Tämä oli mielenkiintoista ja yllättävää”, Meyer sanoi. ”Verensiirrot ovat melko yleisiä, mutta ihmisillä on tällainen epämukava tunne saada verta joltakulta muulta kuin heiltä.”

tutkijat totesivat, että osallistujien sukupuoli tai Alkuperämaa eivät näyttäneet erottavan tekijöitä toisistaan. Samoja essentialistisia uskomuksia oli yhtä lailla miehillä, naisilla, intiaaneilla ja amerikkalaisilla.

Gelmanin mukaan eniten mielipiteitä herättänyt kysymys liittyi lajien välisiin siirtoihin.

”eläinten siirrot koettiin erityisen hankaliksi”, hän sanoi.

vaikka koko eläimen elimen siirtämistä ihmiseen ei ole koskaan tehty onnistuneesti ja se on edelleen voimakkaasti väitelty aihe lääketieteen alalla, Gelman sanoi, että jopa osan elimestä — kuten sydänläpän Sialta — vastaanottaminen oli yleensä halveksittu osallistujien keskuudessa.

Rackhamin opiskelija Sarah Stilwell, joka myös oli mukana tekemässä tutkimusta, kirjoitti sähköpostihaastattelussa, että ksenotransplantaatiossa eli eläinten ja ihmisten siirroissa on hyviä ja huonoja puolia.

”on valtava määrä yksilöitä, jotka tarvitsevat elinsiirron, mutta ihmisen elimistä on laaja Pula kliinisessä implantaatiossa”, hän kirjoitti. ”On kuitenkin olemassa erittäin suuri hylkimisreaktion riski, koska elimistön immuunijärjestelmä hylkää vierasta eläinkudosta, jopa hylkimisenestolääkityksellä.”

tämän tutkimuksen lopullisen julkaisun myötä ryhmä siirtyy tutkimaan essentialistisia uskomuksia lapsiin.

”lapsilta puuttuu muodollista tieteellistä tietoa, joka olisi ristiriidassa elinsiirtoja koskevien intuitioiden kanssa”, Meyer sanoi.

vaikka osallistujilta pyydettiin demografisia tietoja, tutkimuksessa ei otettu huomioon lääketieteellistä menneisyyttä. Siinä ei nimittäin selvitetty tarkasti, miten essentialistiset käsitykset muuttuvat, kun henkilö on todella elinsiirron tarpeessa tai on saanut elinsiirron.

pienet näytteet elinsiirron saaneista ihmisistä ovat kertoneet, että näillä ihmisillä on ”kalvava huoli” siitä, että he saavat luovuttajansa piirteitä.

Gelmanin mukaan käytösmuutokset voivat johtua siitä, että hänelle tehdään suurempi leikkaus kuin varsinaiselle elimelle.

”meidän mielestämme sille ei ole mitään hyviä todisteita, mutta vaikka todisteita ei ole, se ei tarkoita, etteikö se olisi totta.”