koska kumoamismenettely on luonteeltaan sellainen, että yhteisöjen tuomioistuin velvoittaa varmistamaan, että lakia on sovellettu oikein jokaisen riidanalaisen päätöksen osalta, oikeuskäytäntö vakiintuu asteittain valitusten ja valitusperusteiden mukaisesti. Lakisääteiset tuomiot (arrêts de règlement) on kielletty kassaatiotuomioistuimessa kuten missä tahansa muussa Ranskan tuomioistuimessa siviililain 5§: ssä, jonka mukaan ”tuomioistuimilla ei ole oikeutta antaa yleisiä sääntelytuomioita niille siirretyistä asioista”. Oikeuskäytäntö voi siis kehittyä vain sitä mukaa kuin esitettyihin kanneperusteisiin liittyy ongelmia. Koska kassaatiotuomioistuin kiinnittää huomiota ranskalaiseen – ja nyt eurooppalaiseen-yhteiskuntaan, se voi säätää lain mukauttamalla sen yhteiskunnan kehitykseen, olivatpa ne poliittisia, sosiaalisia, taloudellisia, kansainvälisiä, teknisiä tai teknologisia. Esitettyjen kysymysten kirjo antaa Yhteisöjen tuomioistuimelle tasapainoisen ja johdonmukaisen vastauksen useimpiin mahdollisiin lain tulkintaa koskeviin kysymyksiin.

tästä johtuva joustavuus jättää tuomioistuimelle runsaasti liikkumavaraa antaa laille Uusi merkitys ajan mittaan yhteiskunnan ja sen käsitysten muutosten mukaisesti. Lisäksi se antaa Yhteisöjen tuomioistuimelle mahdollisuuden täyttää aineellisen oikeuden oikeudellisen tyhjiön. Siviililain 4 pykälässä kielletään tuomioistuinta kieltäytymästä asian käsittelystä sillä perusteella, että laki ei kata tiettyä asiaa tai että se on epäselvä tai riittämätön. Kassaatiotuomioistuimella on näin ollen keskeinen rooli tässä nimenomaisessa asiassa. Jos lain säännökset eivät kata tiettyä asiaa, kassaatiotuomioistuin voi käyttää kahta menetelmää. Ensimmäinen lähestymistapa on soveltaa tekstejä tilanteisiin, joita lainsäätäjät eivät ole ennakoineet, kuten esimerkiksi vuonna 1804 säädetystä Siviililaista peräisin olevien rikkomuksia koskevien tekstien soveltaminen ajorikoksiin. Toinen tapa on viitata yleisiin periaatteisiin (kuten fraus omnia corrumpit-sääntöön, perusteettoman edun teoriaan, epänormaalien naapuruushäiriöiden teoriaan tai puolustautumisoikeuksien periaatteeseen) siltä osin kuin ne eivät ole ristiriidassa aineellisen lakitekstin kanssa. Tekniikka on kuitenkin rajallinen. Joskus eri käänteiden vuoksi kyseenalaiseksi muuttunutta lain sanamuodon tulkintaa ei voida muuttaa. Näissä olosuhteissa yhteisöjen tuomioistuin ilmoittaa vuosikertomuksessaan tekstien sanamuodosta aiheutuvat seuraukset ja ehdottaa lainsäädäntömuutoksia.

oikeuskäytännön kehitys poikkeaa luonnollisesti aiemmasta oikeuskäytännöstä, mutta se voi johtaa myös ennakkotapauksen kumoamiseen. Tämä on aivan poikkeuksellista. Kassaatiotuomioistuimen tuomareiden tehtävänä on laatia vakaa oikeuskäytäntö, joka toimii alempien tuomioistuinten, asianosaisten ja heidän asianajajiensa mittapuuna. Lain säätäminen on jatkuva prosessi. Lisäksi tuomioistuimen arvovalta on vaakalaudalla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että oikeuskäytäntö pitäisi kiveen heittää, kuten tuomiot ovat toistuvasti osoittaneet. Looginen kehitys voi myös johtaa oikeudellisten asenteiden täydelliseen muuttumiseen jossakin lainkohdassa pitkän sisäisen kypsymisprosessin vuoksi, johon liittyy lakimiesten panosta tai alempien tuomioistuinten vastustusta. Ennakkotapaus kumotaan joka tapauksessa vasta huolellisen harkinnan jälkeen, sillä seuraukset eivät vaikuta ainoastaan kyseiseen tapaukseen, vaan niillä on myös ketjureaktio kaikissa samassa asiassa vireillä olevissa asioissa. Toisin sanoen sillä on taannehtiva vaikutus ja se kyseenalaistaa sen tuomitsemat käytännöt. Siksi on täysin ymmärrettävää, että jatkuvasti halutaan löytää hienovarainen tasapaino sen välillä, että lainsäädäntöä on mukautettava yhteiskunnan muutoksiin, ja sen välillä, että on olemassa pysyviä oikeussääntöjä. Merkittävimmistä peruutuksista päättää usein täysistunto, mutta ne eivät suinkaan ole ainoa jaosto, joka näin tekee.

kassaatiotuomioistuimen oikeuskäytännön käytännön vaikutus kannattaa kuitenkin vain, jos se tuodaan oikeus-ja oikeuspiirien lisäksi yritysten ja yksityishenkilöiden tietoon. Siksi erityistä huomiota kiinnitetään dokumentointi-ja tutkimusosaston tapaan levittää oikeuskäytäntöä. Erilaisia julkaisuvälineitä käytetään kattamaan mukana olevan yleisön monimuotoisuus. Perinteisin vallankumouksen ajoilta peräisin oleva työkalu on kahden kuukausittaisen tiedotteen julkaiseminen ; toinen on tarkoitettu siviiliosastoille ja toinen rikososastoille. Tiedotteet sisältävät tuomiot, jotka divisioonan puheenjohtaja esittää. Nykyään julkaistaan myös neljännesvuosittain ilmestyvä ”työlainsäädäntö”-tiedote ja kahdesti kuukaudessa ilmestyvä tiedotuslehti. Viimeksi mainittu, joka lähetetään kaikkiin tuomioistuimiin ja hovioikeuksiin, sisältää yhteenvedon kaikista tärkeimmistä tai alempia oikeusasteita erityisesti kiinnostavista päätöksistä. Se sisältää päätökset, joita kassaatiotuomioistuimen lisäksi myös muut tuomioistuimet ovat antaneet. Siinä toistetaan apulaissyyttäjien lausunnot ja oikeudenkäynnin tuomareiden kertomukset. Näissä tiedotteissa julkaistaan myös valikoima lautamiesten kirjoituksia tai jopa pöytäkirjoja korkeimman oikeuden järjestämistä kokouksista, kuten esimerkiksi hovioikeuksien presidenttien tapaamisesta.

toinen 1800-luvulta lähtien käytössä ollut väline on tuomioiden julkaiseminen oikeuslehdissä. Näihin liittyy lakimiesten huomautuksia ja tärkeiden päätösten osalta edellä mainittuja lausuntoja ja selvityksiä.

tietotekniikan ja internetverkon kehityksen ansiosta yleisöllä on nyt vapaa pääsy Legifrance-sivustolla olevaan online-tietokantaan (http://wvw.legifrance.gouv.fr), joka sisältää kaikki Siviililehdessä vuodesta 1960 ja Rikostiedotteessa vuodesta 1963 julkaistut tuomiot sekä kaikki tuomiot, riippumatta siitä, onko ne julkaistu vai ei, vuoden 1987 jälkeen. Tietokantaa laajennetaan entisestään uusilla sivuilla. Korkeimman oikeuden Internet-sivut (www.courdecassation.fr) tarjoaa myös valikoiman tuomioita ja lausuntoja sekä julkaisee kaikki määräajoin julkaistavat tiedotteet.

lopuksi on syytä mainita erityisesti kassaatiotuomioistuimen vuosikertomus. Oikeusjärjestyssäännöissä nimittäin määrätään, että oikeusministerille toimitetaan vuosittain kertomus käsittelyn etenemisestä ja valitusten käsittelyyn kuluvasta ajasta. Raporttia valmistelemaan on perustettu erityisesti raportointi-ja tutkimuskomissio, joka koostuu puheenjohtajasta, oikeudenkäynnin tuomarista, kunkin jaoston ja yleisen syyttäjänviraston edustajista sekä dokumentointi-ja tutkimusosaston johtajasta. Komissio raportoi ylimmille oikeusviranomaisille. Vuosikertomukseen sisältyy erityisesti ehdotuksia lainsäädännön tai sääntelyn muuttamiseksi, huomautuksia merkittävimmistä vuoden aikana annetuista tuomioista ja tuomioistuimen jäsenten tekemistä oikeudellisista tutkimuksista. Raportti on luettavissa myös verkossa korkeimman oikeuden sivuilla.

kassaatiotuomioistuimen dokumentointi -, tutkimus-ja RAPORTOINTIOSASTO

raportoi suoraan presidentille, dokumentointi -, tutkimus-ja Raportointiosastoa johtaa vanhempi tuomari, jolla on sama arvo kuin jaostollisella puheenjohtajalla. Osastoon kuuluu suuri osa tuomareista (kassaatiotuomioistuimen auditoijista) ja virkamiehistä (Ylemmät Toimihenkilöt ja tuomioistuinvirkailijat).

ensinnäkin siinä yksinkertaistetaan asioiden käsittelyä, ja siltä osin, kun muutoksenhaku siirretään eri osastoille, siinä ryhmitellään yhteen asiat, jotka koskevat samoja tai samankaltaisia kysymyksiä. Se auttaa myös vähentämään mahdollisia eroja oikeuskäytännössä kassaatiotuomioistuimessa tai alemmissa tuomioistuimissa. Tarvittaessa se myös avustaa oikeudenkäynnin tuomareita ja apulaissyyttäjiä heidän tutkimustyössään. Yksiköllä on nyt oma eurooppaoikeuden valvontayksikkö, joka voi vastata kansallisten tuomioistuinten esittämiin kysymyksiin EU: n oikeuden soveltamisesta.

toiseksi asiakirja-ja tutkimusosasto on keskeisessä asemassa yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön kehittämisessä julkaisemalla ja levittämällä sähköisesti kassaatiotuomioistuimen tuomioita alemmille tuomioistuimille.

kassaatiotuomioistuimen lausunnot

Kassaatiotuomioistuimelle annettiin 5.5.1991 annetulla lailla valtuudet antaa lausuntoja. Tämän menettelyn ansiosta yhteisöjen tuomioistuin voi ilmaista kantansa uusien tekstien tulkintaan suhteellisen nopeasti. Tämä antaa alemmille tuomioistuimille mahdollisuuden ennakoida tuomioistuimen kantaa tiettyyn sääntöön, jonka soveltamisessa tuomioistuimilla on vaikeuksia. Menettely on tiukasti säänneltyä, ja sen on täytettävä tietyt edellytykset :

• pyynnön esittää tuomioistuin, joka päättää pyytää yhteisöjen tuomioistuimen lausunnon sille vireillä olevan asian yhteydessä esitetystä kysymyksestä. Osapuolten esittämät suorat pyynnöt on siis suljettu pois.
• kysymyksen on oltava laillinen ja lisäksi Uusi.
• sen täytyy aiheuttaa vakavia vaikeuksia ja syntyä useita riitoja.
• näiden laissa säädettyjen edellytysten lisäksi kassaatiotuomioistuin on lisännyt toisen vaatimuksen : esitetty kysymys ei saa olla jo käsiteltävänä olevan muutoksenhaun kohteena. Tässä tapauksessa tarkoituksena ei ole riistää siltä Jaostolta, johon valitus on viitattu, sen toimivaltaa päättää asiasta.

rikosasioissa 25.6.2001 annetussa laissa on säädetty muista rajoituksista, jotka liittyvät riitojen luonteeseen ja huoleen olla viivyttämättä tuomion antamista silloin, kun vastaaja on pidätettynä tai oikeuden valvonnassa.

kassaatiotuomioistuimen tuomio vaihtelee sen mukaan, koskeeko lausuntopyyntö siviili-vai rikosasiaa. Puheenjohtaja johtaa lautakuntaa, ja sen on annettava lausuntonsa kolmen kuukauden kuluessa pyynnön esittämispäivästä. Lausunnon pyytänyt tuomioistuin ei ole velvollinen noudattamaan lausuntoa.

kassaatiotuomioistuin antaa vuosittain noin kymmenen lausuntoa.

1) Tribunal d ’ instance on toimivaltainen henkilökohtaisissa tai irtaimissa yksityisoikeudellisissa kanteissa, joiden arvo on enintään 10 000 euroa ja joihin voi hakea muutosta.

2) Tribunal de grande instance (TGI) on toimivaltainen yksityisoikeudellisissa asioissa, joiden arvo on yli 10 000 euroa, samoin kuin kaikissa perheoikeudellisissa asioissa (avioliitto, avioero, adoptio, perintöoikeus), kiinteän omaisuuden takavarikointi, patentit, tavaramerkit ja purkamiset

3) pääasiallisesti ja rikosasioita lukuun ottamatta 20 päivänä elokuuta 2004 annetussa asetuksessa ei edellytetä asianajajien edustavan vaaliriitojen osapuolia. Työriidoissa asianosaisia on nyt edustettava valtuustojen lakimiehellä.