the last decade has been specified by the enenevä kaupallistuminen of the non-profit sector. Kohdatessaan leikkauksia valtion rahoitusta ja säätiön avustuksia, sekä hupenevat yksityiset lahjoitukset vanavedessä 2008 taantuma, voittoa tavoittelemattomat järjestöt ovat etsineet muita tulonlähteitä kuroa eroa. Nämä tekijät yhdessä ”yhteiskunnallisen yrittäjyyden” liikkeen vaikutuksen kanssa ovat johtaneet voittoa tavoittelemattomat yritykset etsimään innovatiivisia Filantropian malleja, jotka muistuttavat yhä enemmän kaupallisia yrityksiä.
”Fee-for-service” (epävirallinen termi, jota voittoa tavoittelematon yhteisö käyttää kuvaamaan tuloja, joita voittoa tavoittelematon yhteisö saa tavaroiden tai palvelujen myynnistä) on näin ollen tullut tärkeäksi ja ehkä välttämättömäksi tulonlähteeksi yhä useammille voittoa tavoittelemattomille järjestöille. Palkkiotuotto on houkutteleva monipuolisena ja mahdollisesti luotettavampana tulonlähteenä kuin avustukset tai lahjoitukset. Tärkeää on, että palvelumaksutulot ovat myös ”rajoittamattomien varojen” lähde, jolla voidaan rahoittaa ratkaisevia yleiskuluja rajoituksetta. Kaikkien näiden houkuttelevien ominaisuuksien osalta palvelumaksu-malli sisältää kuitenkin hankalia verokysymyksiä, jotka on harkittava huolellisesti ennen palvelumaksu-toiminnan aloittamista.
tämä kaksiosaisen sarjan ensimmäinen artikkeli antaa lyhyen katsauksen yhteen tärkeimmistä verokysymyksistä, jotka johtuvat palvelumaksusta perittävästä mallista: verovapauden käyttötarkoitusta koskevaan testiin. Tässä artiklassa tarkastellaan erityisesti sitä, milloin palvelumaksutoiminta voi olla ristiriidassa sisäisten verolakien (”Code”) 501§: n C momentin 3 kohdan nojalla vapautettujen organisaatioiden tehtävien kanssa. Toisessa osassa käsitellään perussääntöjä sen määrittämiseksi, aiheuttaako palvelumaksusta maksettava toiminta asiaan liittymätöntä yritystuloveroa (UBIT).
verovapaan käyttötarkoituksen testillä pyritään varmistamaan, ettei verovapaa järjestö eksy liian kauas siitä tehtävästä, jonka verolakimme katsovat suositun verotusaseman arvoiseksi. Saadakseen lain 501§: n c momentin 3 momentin mukaisen verovapaan aseman järjestön on ensisijaisesti edistettävä yhtä tai useampaa lain 501§: n c momentin 3 momentissa tunnustettua ”verovapaata tarkoitusta”, esimerkiksi hyväntekeväisyyttä, koulutusta, terveyden edistämistä, taiteiden edistämistä, tieteen edistämistä ja uskonnon edistämistä. Toiminnan, joka ei kuulu vapautettuun tarkoitukseen, on oltava epäolennaista. Organisaatio voi harjoittaa kauppaa tai liiketoimintaa olennaisena osana toimintaansa, kunhan tällaisen kaupan tai liiketoiminnan harjoittaminen edistää vapautettua tarkoitusta eikä järjestöä hoideta ensisijaisena tarkoituksena harjoittaa ”etuyhteydetöntä kauppaa tai liiketoimintaa” (”etuyhteydettömän kaupan tai liiketoiminnan” määritelmää käsitellään tarkemmin toisessa osassa).
näiden sääntöjen soveltaminen on osoittautunut erittäin vaikeaksi. Ei ole olemassa määritelmää ”merkittävälle” tai ”epäolennaiselle” eikä selkeää tapaa määritellä, edistääkö kauppa tai liiketoiminta vapautettua tarkoitusta. Käytännössä verovirasto ja tuomioistuimet ovat nojanneet pitkälti paljon arvosteltuun lakikokoelmaan nimeltä ”kaupallisuusoppi” määrittäessään, onko organisaation palvelumaksutoiminta 501(c)(3)-statuksen mukaista. Kaupallisuusopin mukaan organisaatiot, jotka muistuttavat liian läheisesti vertailukelpoisia voittoa tavoittelemattomia yrityksiä, eivät ole 501(c)(3) statuksen arvoisia. Kaupallisuusoppia on sovellettu hyvin mielivaltaisesti ja epätasaisesti: mieleeni tulee lukemattomia esimerkkejä verovapaista sairaaloista, yliopistoista ja kustantamoista, joiden toimintaa ei voi erottaa niiden verollisista, voittoa tavoittelevista kollegoista. Havainnollisista tapauksista voi kuitenkin saada jonkin verran ohjeistusta.
hyvä esimerkki on Living Faith, Inc. v. komissaari, 950 F. 2D 365 (7. 1991), jossa oli mukana seitsemännen päivän Adventistikirkon opinkappaleita edistävä järjestö, jonka yksi osa on kasvissyönti ja terveellinen syöminen. Järjestön tarkoitus oli näennäisesti uskonnollinen, mutta järjestön pääasiallisena toimintana oli kahden kasvisravintolan/luontaistuotekaupan toiminta. Kaupat veloittivat hintoja, jotka olivat samat kuin voittoa tavoittelevat kilpailijat alueella. Adventistista kirjallisuutta oli esillä kaikkialla kaupoissa, ja ruuanlaitto-ja raamatuntutkistelukursseja pidettiin työajan jälkeen. Lisäksi järjestö piti hartauden puheen ja virsien laulamisen joka aamu ennen avajaisia. Järjestö luotti täysin kauppatuloihin, eikä sillä ollut suunnitelmia pyytää lahjoituksia.
seitsemäs piiri tukeutui kaupallisuusoppiin katsoessaan, että järjestöä operoitiin oleellisesti vapaamuotoista tarkoitusta varten eikä se ollut oikeutettu vapautukseen. Vaikka osa järjestön toiminnasta selvästi edisti uskonnollista tarkoitusta (adventistikirjallisuuden näyttäminen, raamatuntutkistelutunnit, hartauspuheet ja virsien laulaminen), oikeus katsoi, että nämä toimet olivat toisarvoisia liikkeen kaupalliseen toimintaan verrattuna. Oikeus totesi, että järjestöä johdettiin aivan kuin kaupallista liiketoimintaa, esim. säännöllinen työaika ja edistäminen mainonnan kautta. Tuomioistuin korosti myös, että järjestö kilpaili samankaltaisten voittoa tavoittelevien yritysten kanssa, asetti hinnat markkinahintaan eikä sillä ollut tuloja muista lähteistä.
Based on Living Faith, Inc. 501(c)(3) kaupallista toimintaa harjoittavat organisaatiot voivat toteuttaa useita varotoimenpiteitä. Ensinnäkin on tärkeää, että organisaatio osallistuu merkittävään määrään toimintoja, jotka ovat selvästi 501(c)(3) – organisaation perinteisten käsitteiden mukaisia. Organisaation tulisi käyttää tuloja sen maksu-for-service ohjelmat rahoittaa näitä perinteisiä 501 (c) (3) toimintaa, ja on ryhdyttävä toimiin osoittaa nämä toiminnot ovat tärkeä prioriteetti eikä jälkikäteen. Toiseksi organisaation olisi viisasta erottautua voittoa tavoittelevista kilpailijoista antamalla osa tavaroistaan tai palveluistaan yleisölle (tai hyväntekeväisyyteen, kuten köyhille tai vammaisille) ilmaiseksi ja/tai veloittamalla vähemmän kuin markkinahinnat. Lopuksi organisaatiolla pitäisi olla monipuolinen varainhankintasuunnitelma, joten se ei ole täysin riippuvainen palvelumaksutuloista.
