the impact of cash cropping in West Africa cannot be indoled from its social and historical background. Tämä asiakirja osoittaa, miten kaupankäynnin laajentaminen eurooppalaisten kauppiaiden ja siirtomaiden kanssa loi uusia arvoja ja kriteerejä vauraudelle. Ravintokasvit menettivät vähitellen huomattavat Kulttuuriset ja taloudelliset roolinsa vientikasvien tai-tavaroiden hyväksi. Sotilaalliset toimet tuhosivat perusteellisesti perinteisiä maataloustuotantojärjestelmiä. He määräsivät siirtomaavallan ja trooppisten viljelykasvien ja tavaroiden kaupan valvonnan. Yksityisille ja julkisille yrityksille perustettiin pakkotyötä ja pakollisia (huonosti palkattuja) työtehtäviä: teiden, rautateiden, julkisten rakennusten ja plantaasien rakentamista. Tärkein perustelu oli halvan työvoiman tarve viljellä, kuljettaa ja rakentaa teitä raaka-aineiden talteenottoa varten. Tämä puolestaan aiheutti massiivisia muuttoliikkeitä Burkina Fason (Ylä-Volta) kaltaisista maista Norsunluurannikolle. Rahankeräys mahdollisti järjestelmällisen veronkannon. Pienviljelijöiden sääntönä ja suurimpana kannustimena kaupalliseen viljelyyn tuli asukaskohtainen määräys. Rahanviljely mahdollisti myös Länsi-Afrikan laajamittaisen monetarisoinnin. Tämä johtaa sekä suotuisiin että epäsuotuisiin vaikutuksiin ruokavalion laatuun. Syvästi häiriintyneissä perinteisissä yhteiskunnissa uusien kulutustapojen leviäminen oli helpompaa ja nopeampaa. Se johti valtavaan elintarvikkeiden tuontiin vehnästä, riisistä, sokerista, alkoholista jne. Rahanviljelyä harjoitettiin (ja harjoitetaan edelleen) ’kaivosmaatalouksena’, joka uuvuttaa maaperää ja heikentää sen hedelmällisyyttä pitkiksi ajoiksi. Sudanin ja Sahelin vyöhykkeillä rahanviljely oli ristiriidassa viljanviljelyn kanssa, koska työvoimahuiput olivat samanlaisia. Tämän vuoksi hirssin ja durran tuotanto väheni. Rahaviljely kehitettiin vastauksena Euroopan talouksien trooppisten tuotteiden tarpeeseen. Kolonisaatio näiden raaka-aineiden hankkimisen välineenä oli kuitenkin erittäin tehotonta ja liittyi huomattavaan julkisten varojen väärinkäyttöön. Yhdessä kassaviljelyn laajentamisen kanssa luotiin eurooppalaisten suuryritysten ja kauppiaiden välittäjäverkosto, joka kuluttaisi tehokkaasti kaikki rahaviljelyn tuotot pois tuottavista maatalousinvestoinneista. Se mahdollisti paikallisten porvarien ja valtioiden syntymisen, jotka omistautuivat miltei yksinomaan talonpoikaisväestön lisäarvon riistämiseen rahanviljelyn avulla. Se johti naisten roolin syrjäyttämiseen; Uusi tuotantojärjestelmä onnistui ruokkimaan paikallisia kaupunkeja ja siirtotyöläisiä alhaisin kustannuksin, koska se antoi niille vähemmän kannattavia ravintokasveja. Rahaviljely tarjoaa välillisesti uuden keinon naisten työvoiman hyväksikäyttöön.(Abstrakti katkaistu 400 sanan kohdalla)