ensimmäiset tieteelliset ja kokeelliset lähestymistavat aivo-selkäydinnesteen (CSF) muodostumisen tutkimiseen alkoivat lähes sata vuotta sitten. Vaikka tutkijat ovat olleet kiinnostuneita niin kauan, joitakin CSF: n muodostumisen näkökohtia ei vieläkään ymmärretä riittävästi. Nykyään uskotaan yleisesti, että aivo-selkäydinnesteen muodostuminen on aktiivista energiaa kuluttavaa aineenvaihduntaa, joka tapahtuu pääasiassa aivokammioissa, suonikalvon plekseissä. CSF: n muodostuminen yhdessä CSF: n absorption ja verenkierron kanssa edustaa CSF: n hydrodynamiikan niin sanottua klassista hypoteesia. Huolimatta tämän hypoteesin yleisestä hyväksymisestä, on olemassa huomattava joukko kokeellisia tuloksia, jotka eivät tue ajatusta aivo-selkäydinnesteen muodostumisen aktiivisuudesta ja ajatusta, että aivokammioiden sisällä olevat suonikalvon pleksit ovat tärkeimmät muodostumispaikat. Tämän katsauksen päätavoitteena on tiivistää tämänhetkinen käsitys CSF: n muodostumisesta ja verrata tätä ymmärrystä tähän mennessä saatuihin ristiriitaisiin kokeellisiin tuloksiin. Ja lopuksi yrittää tarjota fysiologinen selitys, jolla nämä ristiriidat voitaisiin välttää. Siksi analysoimme tärkeimmät menetelmät, jotka tutkivat CSF: n muodostumista, joka mahdollisti tällaisen ymmärryksen, ja esittelimme niiden puutteet, jotka voivat olla myös syy saatujen tulosten virheelliseen tulkintaan. Tuore menetelmä aivo-selkäydinnesteen muodostumisen suoran akveduktaalimäärityksen määrittämiseksi on esitetty yksityiskohtaisemmin. Toisaalta se tarjoaa mahdollisuuden suoran käsityksen aivo-selkäydinnesteen muodostumisesta, ja toisaalta se osoittaa selvästi, että aivo-kammioiden sisällä ei ole aivo-selkäydinnesteen muodostusta. Nämä tulokset ovat ristiriitaisia klassinen hypoteesi ja yhdessä muiden mainittujen ristiriitaisia tuloksia, voimakkaasti tukea äskettäin ehdotettu uusi työ hypoteesi, hydrodynamics, CSF. Tämän uuden työhypoteesin mukaan aivo-selkäydinneste muodostuu ja imeytyy pysyvästi koko aivo-selkäydinnesteeseen kapillaariseinämien läpi tapahtuvan suodatuksen ja vesimäärän uudelleenabsorption seurauksena ympäröivään aivokudokseen. Aivo-selkäydinnesteen vaihto koko aivo-SELKÄYDINNESTEJÄRJESTELMÄN ja sitä ympäröivän kudoksen välillä riippuu kyseisissä osastoissa vallitsevista (pato)fysiologisista olosuhteista.