menetetty ja satutettu 2

olemme tunteneet toisemme jo jonkin aikaa ja pysyneet yhdessä yli plus miinus 13 vuotta, se rakkaus jota meillä on/oli toisiamme kohtaan on ollut / oli ollut taianomaista läpi vuosien kuin olisimme juuri tavanneet eilen. Meitä siunattiin sitten rakastettavalla tyttärellä. Vasta joitakin vuosia myöhemmin tai melko äskettäin (). Oli ilmeisiä muutoksia toistensa merkkiä.

huolenaiheita esitettiin, mutta niitä ei otettu asianmukaisesti huomioon tai strategisesti niin, että edessämme olevia kysymyksiä olisi voitu ratkaista. Kiivaita väittelyjä ja epäkunnioitusta toisiaan kohtaan nousi pintaan, ja saatoin nähdä, että olemme ajautumassa epäsopuun raiteiltamme. Naiseni on ylpeä ihminen, joka normaalisti päättäisi välttää konflikteja,mutta myös odottaa tuloksia laittamatta työtä.

minä sen sijaan osoitin heikkoutta, että halusin aina saada vastauksia jokseenkin rediculous – kysymyksiini turvattomuudesta ja reagoin tunteisiin, jotka saivat minut muuttumaan hirviöksi hänelle, huutamaan ja sanallisesti pahoinpitelemään häntä, siihen pisteeseen, jossa kaikki tämä ajan mittaan kehittyi siihen, että olin fyysinen kiivaissa väittelyissämme-aloin käsitellä häntä rajusti. Halveksin ja halveksin aina ihmisiä, jotka kohtelivat naisiaan sillä tavalla, koska tiesin, että ihana äiti kasvatti minut arvostamaan naisia…..

epäuskoisena tajusin vyötäröäni myöten, että itsestäni oli tulossa Se mies ja loukkasin elämäni rakkautta, koska jatkoimme ”haudatkaa sotakirves” – lähestymistapaa konflikteihimme ilman asianmukaista ratkaisua kaikkiin meitä vaivanneisiin huoliin. Huomasin olevani syvällä juomassa ja alkoholista tuli lempiviholliseni valepuvussa. Joskus nämä tapahtumat tapahtuivat ja lapsemme todisti sitä ja mikään ei repinyt sydäntäni enemmän kuin kuulla hänen huutonsa ”isä ei, lopeta-jätä äiti yksin” …

jossain vaiheessa äiti päätti erota ja meitä ei enää ollut noin vuoteen, en ottanut sitä hyvin enkä hänkään, aiheutin arpia hänen sydämeensä, jotain mitä vannoin etten koskaan tekisi….rakastan häntä niin paljon ja me jaamme / jaoimme jotain niin yhteistä … tiesin, että Jumala on todellinen hänen kauttaan….Sitoutumisemme toisiimme oli taivaallista….kunnes tuntui kuin yrittäisin saada meidät taas töihin.

me palasimme yhteen vuoden tauon jälkeen, tai pikemminkin, kuten hän asian ilmaisee, minä matelin tieni takaisin hänen elämäänsä (mikä oli loukkaavaa kuulla), ja olimme jälleen yhdessä, tunne yhdessäolosta oli minulle niin epätodellinen ja jännittävä, vaikka takaraivossani emme olleet vielä edes löytäneet aikaa puhua menneistä kokemuksistamme ja toimista, joilla pohdimme menneitä virheitämme ja kaltoinkohteluamme. Olen aina halunnut säilyttää olla kaveri, joka ei kysy enää kysymyksiä tai törmännyt niin epävarma vuoksi säilyttää rauhan ja välttää laittaa hänet vaarantava tilanne, koska hän tuli joku, joka ei todellakaan halua tulla kyseenalaistetaan mitään ja tuntui hän ei ole velkaa kenellekään mitään selitystä – joka tavallaan harmitti minua, koska ajattelin, että avoimuus on aina ollut yksi vahva perusta suhteemme, joka puolestaan varmisti luottamuksen ja onnellinen ympäristö suhteessamme.

hän tuli vastaanottavaisemmaksi hitaan alun jälkeen sovinnollemme ja jäin heti takaisin heidän luokseen – oltuani poissa kaupungista vuoden, ainoa asia mielessäni, ruumiissani ja sielussani oli yhdistyä perheeni kanssa jatkamaan ja toteuttamaan toiveitamme ja unelmiamme kasvattaa lapsemme lämpimässä rakastavassa kiinteässä perherakenteessa ja mennä naimisiin. Puhuimme jopa toisesta vauvasta (hän keksi nimiä, se sai minut hengästymään) saatoin vain nähdä sen.

perheeni on ainoa asia, joka saa minut tuntemaan, että olen saavuttanut nuorena kaiken, antaa minulle itseluottamusta ja olemisen tunnetta. Kuitenkin, että on myös viime vuoden tai kaksi antoi minulle liikaa lohtua, että unohdin, miten olla Mies vaurautta, ja paremmin auttaa minun nainen kohti taloudellista vapautta ja huomasin puuttuu vastuuta, ilman hänen ohjausta/tukea tai pikemminkin viestintä! Aloin huomata turvattomuuden pelkoni toteutuvan eräänä aamuna-hänen lähimenneisyytensä mies ilmestyi takaportillemme auto parkissa kahden korttelin päässä….ja siitä päivästä lähtien asiat alkoivat taas pahentua ja huomasin olevani polviani myöten samassa vastoinkäymisessä, joka teki meidät erilleen alun perin….ja taistelut alkoivat hullua me molemmat tuli sanallisesti loukkaavaa toisiaan kohtaan ja joskus fyysinen (joka kerta kun kulutamme alkoholia haluaisin joskus aloittaa nämä taistelut tyhjästä ja uudelleenohjaamalla ne hänen viime ex poikaystävä, koska me myös vain kiirehti jopa kohauttaa asia välttää laittaa hänet paikalla valo). Emme taaskaan koskaan todella istuneet alas näiden tapahtumien jälkeen todella käsittelemään nyt kehittyviä suhteemme haasteita, jotka vaikuttivat todelliseen luonteeseemme toisiamme kohtaan….

pidin sitä itsestäänselvyytenä, että kaikki oli hallinnassa se on edestakaisin asia ei realisoi haittaa, häpeää ja vahinkoa se aiheutti minun nainen. Äskettäin join itseni humalaan ja menetin tajuntani ikään kuin juomaani olisi peukaloitu – onneksi onneksi lapsemme ei ollut kanssamme viettämässä viikonloppua isoäitinsä kanssa. Aloitin sen uudelleen, en muista miksi ja miten se alkoi tein itsestäni narrin jälleen ja pahoinpitelin naiseni siinä määrin, että naapureiden oli puututtava aiheuttamaani tuhoon, kun joku kaveri, joka joi alakerran baarissa, jossa meidän kerrostalomme on, oli pahoinpidellyt minut, palaset tapahtuneesta palasivat mieleeni, hän oli lukinnut itsensä kylpyhuoneeseen ja olin kiihtynyt yrittäen saada hänet avaamaan lukitun oven kysyen, miksi hänen piti tehdä kaikki se huutaminen keuhkoihinsa asti, ikään kuin olisin hakannut häntä, kun halusin vain ole jatkuvasti sanallisesti herjaava….Pystyin lopettamaan oven hakkaamisen ja potkimisen tajuamatta, että säikäytin hänet alkoholilla. olin eläin. Huutaen ja anellen häntä avaamaan oven jne.

that was the last of me as if I was in a very bad Fayed dream / nightmare! Hän uhkasi soittaa poliisit ja minä pelkurimaisesti antoi hänelle tilaa ja meni saada lähetysaikaa läheisestä autotallista juuri ennen puoltayötä, kun tulin takaisin kauppaan, hän oli ollut missään asunnon ympärillä, hän katosi jäljettömiin eikä koskaan nukkunut kotiin…..Tulin hätääntynyt ja tällä kertaa minun aistit olivat hitaasti hiipivät takaisin ja soitti hänelle lukemattomia kertoja huolissaan, Järkyttynyt, Pettynyt, hämmentynyt, satuttaa ja peloissaan kaikki samaan aikaan telineeseen aiheutin….En voinut lopettaa itkemistä ja hukkua häpeän ja inhon tunteeseen itseäni kohtaan, en edes vastannut pahoinpitelyyn, jonka olin aiemmin tuntenut ansaitsevani sen, vaikka kaveri ei koskaan nähnyt minun voittavan minun woman…..It oletettiin, että olin, koska ovi potkii ja paukuttaa ja hänen huutonsa….etc olin karkea hänen kanssaan keittiössä vaativat, että hän vastaa minulle eikä mene pois, kun hän teki oikein välttää minua, jopa kaatoi valkaisuainetta otsaansa tietämättä miksi, kunnes hän vetäytyi kylpyhuoneeseen.

hän pysyi hiljaa koko yön ja alkoi lähettää minulle viestejä jättää hänen tasainen ja pakata minun roskat hän ei koskaan halua nähdä minua enää minä hänen elämänsä hän on saanut tarpeekseen minusta….Itkin rukoillessani häntä olemaan käyttäytymättä sillä tavalla ja yritin selittää, etten muistanut, mitä ja miksi kävi niin ja miten pahoillani ja tyhmä olin….Sanoin siellä enemmän, että sitä enemmän tuntui siltä kuin olisin keksinyt tekosyitä-vaikka Purin sydäntäni enkä ollut varma, mitä minulle oli tapahtumassa….mutta se ei merkinnyt minulle enempää kuin se, mitä hän on joutunut kokemaan….mutta hän ei ollut halukas antamaan minulle aikaa päivästä….syvällä sisimmässäni kunnioitin sitä enkä halunnut aiheuttaa enempää vahinkoa kuin olin jo tehnyt ja olin niin eksyksissä ja peloissani, koska tiesin mokanneeni sen ja hän ei haluaisi puhua minulle enää….Soitin grandparent (äitini) ja selitti, mitä tapahtui yrittää selvittää, jos hän oli hänen kanssaan ,mutta hän ei ollut tuolloin … kaikki kieltäytyivät kertoa minulle hänen olinpaikastaan kuin olisin menossa etsimään häntä….mitä en harkitsisi! Aloin tuntea itseni ulkopuoliseksi ja mikä pahinta, olin niin turhautunut, etten voinut saada tilaisuutta puhua hänelle tapahtuneesta tietämättä / tuntien, että olin ruokkimassa vihaa ja loukkaantumista hänessä….

i couldn ’ t bare the thought of losing her and my kid again to a similar problem we had and failed the attempt to resolve the root of our issues…..

hän ei sanonut minulle seuraavana päivänä paljon muuta kuin viestit, että minun pitäisi vain päästä pois hänen luotaan ja olla koskaan kokeilematta mitään, koska hän on ehdottomasti jatkamassa elämäänsä vain ei minun mukanani. Loputtomat anteeksipyyntöni kaikuivat kuuroille korville kuin olisin puhunut tiiliseinälle. ….Tiesin ansaitsevani sellaisen kohtelun, mutta en täysin ymmärtänyt, että se olisi todella viimeinen kerta, kun näen hänet ja lapseni…..hän tuli äitini kanssa pakkaamaan laukkunsa ja suuntasi kotiinsa pois kaupungista….kun hän oli sillä puolella pari päivää, hän kertoi aloittaneensa jutun minua vastaan GBV: ssä. Kun olin vielä turta koettelemuksesta epäuskon ja katumuksen vallassa, mielessäni oli vain se, että ansaitsen sen.

mutta samaan aikaan en voinut karistaa sitä outoa tunnetta, että tapa, jolla hän vain hyppäsi tilaisuutta heittää pois kaikki olemme investoineet toisiimme, ikään kuin joku, joka oli odottanut tekosyy olla ”vapaa” ja ratsastaa auringonlaskuun salaperäinen mies/miehet, jotka ovat kummittelevat suhteessamme, hänen läpinäkyvä luonne muutokset, äkillinen salamyhkäinen luonne (pakkomielle puhelimeen) jne….

tiesin, että minun piti pumpata taukojani etsivä epävarmana, jos halusin säilyttää rauhan, mutta en voinut ja alkoholi pilasi elämäni….Olen leimattu kuin nainen hyväksikäyttäjä ja se sattuu enemmän kuin menettää perheeni, koska minun itsetunto on otettu pois, niin väärässä kuin olin (nollatoleranssi) en voi lakata ajattelemasta, että meidän totuus on yksipuolinen, koska kaikki ratkaisemattomat asiat suhteessamme, että hän yritti piilottaa ja sai minut tuntemaan kuin olisin tulossa hulluksi tai vihjailevat asioita, jotka eivät olleet siellä, tunnemme toisemme niin hyvin sen vaikea olla poimia muutosta kumppanisi ja ehdottomasti se antaa minulle mitään oikeutta toimia hallitsematon kuin tein (se on halveksittavaa sanoa vähintäänkin).

pelkään menettäväni heidät lopullisesti, olen hakenut apua tunteiden hallintaan ja alkoholin väärinkäyttöön, käynyt terapiaistunnoissa psykologin kanssa enkä ole koskenut alkoholiin tapauksen jälkeen. ….hän on yhä hiljaa, enkä voi puhua tyttärelleni ….Minä murrun….Opettelen panemaan Jumalan ensi sijalle ja olemaan johdonmukainen hänen tahtonsa noudattamisessa….En vain kestä olla erossa heistä enkä voi puhua heidän kanssaan, koska nyt hän on saanut viranomaiset mukaan eikä halua olla missään tekemisissä kanssani…..

Onko olemassa mahdollisuutta, että voisimme paikata asiat ja päästä taas eteenpäin onnen ja rakkauden palauttamana?

i don ’ t Imaging myself living without them yet she is decided to by the looks things….am Olenko liian hätäinen?

i ’m losing hope I can’ t see any light ahead….Vannon, etten enää koskaan laita häntä kokemaan sitä traumaa ja hänen tuellaan, jos hän on halukas, tiedän, että voin olla se mies, joka antaa hänelle sen onnen ja rakkauden, jonka hän ansaitsee.

haluan jättää kaiken negatiivisen taakseni ja keskittyä olemaan se sama mies, jonka hän vielä vähän aikaa sitten tunnisti…mies, johon hän rakastui, mies, johon hän voi luottaa ja tuntea olonsa turvalliseksi….Tiedän, että olen … eikä hänen tarvitse pelätä minua.

Miten saan perheeni takaisin? Mitä minä teen? Kasvoin ilman, että isäni oli mukana elämässäni, enkä missään nimessä haluaisi pettää tytärtäni yhtä hyvin kuin hänen äitiään. … Tiedän syvällä sisimmässään hän myös tietää, mitä hyvä ihminen olen……

en halua epäonnistua niitä, mutta mitä jos hän todella haluaa mitään tekemistä kanssani ja on päättänyt antaa muille miehelle mahdollisuuden??

Miten saan hänet takaisin?

vastaus