Gorton, J.

MEMORANDUM & ORDER

Gorton, J.

che Blake Sosa, joka on vangittuna MCI Cedar Junctionissa, aloitti tämän oikeusjutun 24.lokakuuta 2018 väittäen joutuvansa liiallisen voiman ja pitkittyneen eristyssellin kohteeksi. Lisäksi hän väittää, ettei saa vammaisilleen riittävää lääkärinhoitoa ja majoitusta. Sosa on myös hakenut ennakkotuomiota ja pyytänyt, että oikeus vaatisi vastaajia käyttämään vyötäröketjuja tuskallisten, rystysen takaisten kahleiden sijaan hänen selkänsä takana kuljettaessaan häntä.

oikeus on jo määrännyt, että Massachusetts Department of Correction (”DOC”) on haastettava oikeuteen ja sille on annettava tiedoksi valitus ja esitys alustavasta välipäätöksestä. Jäljempänä esitetyistä syistä oikeus määrää, että osa yksittäisistä syytetyistä on haastettava oikeuteen.

I. Tausta

Sosa nostaa tämän kanteen DOC: ia ja 33: a entistä ja nykyistä DOC: n virkailijaa, oikaisuvirkailijaa ja lääketieteen tarjoajaa vastaan. Hänen kirjoittamansa valitus on 52 sivua pitkä. Sosa viilasi myös yli 300 sivua näyttelyesineitä. Valitus koskee kolmea syytettä. Ensimmäinen on 42 U. S. C.: n vaatimus kahdeksannen ja neljästoista lisäyksen rikkomisesta. Katso Compl. ¶¶ 177-189. Toinen syyte koskee Massachusettsin oikeuksien julistuksen I artiklan rikkomista. Katso henkkarit. ¶¶ 190-194. Kolmas luku on Amerikan Vammaislain II osaston mukainen vaatimus, 42 U. S. C. § 12131 ja sitä seuraavat. ”the ADA”). Katso henkkarit. ¶¶ 195-215.

tuomioistuin tekee yhteenvedon kantelusta olettaen, että tämän muistion ja määräyksen rajoitetussa tarkoituksessa kaikki hyvin selvät faktaväitteet ovat todenmukaisia ja tulkitsee ne Sosan hyväksi.

Sosa on tuomittu useista törkeistä raiskauksista ja niihin liittyvistä rikoksista. Hänet on tuomittu yli 95 vuodeksi vankeuteen. Sosa on ollut tohtorin huostassa vuodesta 2001, jolloin hän oli ennen oikeudenkäyntiä vangittuna. Tuona aikana hänet todettiin syylliseksi useisiin kurinpitorikkomuksiin, joista hänelle annettiin aikaa osaston Kurinpitoyksikössä (”DDU”). Sosa on ollut DDU: ssa 6.kesäkuuta 2003 lähtien, ja hänen on määrä pysyä siellä toistaiseksi. DDU: ssa ollessaan Sosa on eristyssellissä viettäen 23-24 tuntia vuorokaudessa sellissään.

Sosa on lapsesta asti kärsinyt tarkkaavaisuus-ja ylivilkkaushäiriöstä (”ADHD”) sekä antisosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä. Lääkäri on tunnustanut, että Sosa kärsii näistä sairauksista, ja jossain vaiheessa antoi hänelle tehokkaan psyykenlääkkeen ADHD: hen. Psyykenlääkitys on kuitenkin lopetettu sen lievittävästä vaikutuksesta huolimatta. Sosa kärsii myös univajeesta.

Sosa on kärsinyt yli 20 vuotta vaikeasta rappeuttavasta bilateraaliliitintaudista olkapäissään. Koska kipu hänen oikea olkapää, joka ei vastannut kortisoni pistos, Sosa tehtiin leikkaus tammikuussa 2005 oikean olkapään impingement oireyhtymä ja nivelrikko AC yhteinen. Hänen olkapäänsä kunnon perusteella jossain vaiheessa MCI Cedar Junctionin lääkintäviranomaiset määräsivät hänelle lääketieteellisen rajoituksen selän takaa tapahtuvasta raudoituksesta.

25.heinäkuuta 2006 Sosa puukotti kahta vartijaa yrittäessään saada heidän sellinsä avaimia, jotta hän pääsisi käsiksi rasistiseen vankiin, joka oli hyökännyt hänen kimppuunsa. Samana päivänä selän takana raudoittamisen kieltävä lääketieteellinen rajoitus lopetettiin turvallisuussyistä, eikä sitä ole koskaan otettu uudelleen käyttöön.

ennennäkemättömät turvatoimet Sosan suhteen pantiin myös välittömästi täytäntöön 25.heinäkuuta 2006 tapahtuneen puukotuksen jälkeen. Siitä lähtien, aina kun Sosa lähtee sellistään, hänen mukanaan on ainakin kuusi MCI Cedar Junctionin taktisen response-ryhmän jäsentä, jotka ovat varustautuneet kypärillä, iskunkestävillä liiveillä, kyynärsuojilla, säärisuojilla ja viisimetrisellä, tuuman paksuisella Pleksilasikilvellä. Sosa on myös joka päivä raudoissa selän takana, rystysestä rystyyn. Hänen olkapäävammansa vuoksi tämän väitetään aiheuttavan hänelle äärimmäistä tuskaa ja pahentavan hänen tilaansa. Toisinaan Sosa jättää lääkärikäynnit väliin tai ei hakeudu lääkäriin, koska hän kokee näissä siirroissa kovia kipuja. Sosa on kiistänyt useita, epävirallisia valituksia ja muodollisia epäkohtia palauttaa lääketieteellinen rajoitus käsiraudoissa selän takana.

Sosan fyysinen ja psyykkinen tila yhdistettynä siihen liittyvään hoidon puutteeseen ja DDU: n vankeusolosuhteisiin saa hänen väitetysti huononemaan: ”Mr. Sosa joutuu vastuuttomuuden kierteeseen vastaajien toimesta, eli hoitamaton psyykkisesti sairas mies, jolla on kivulias fyysinen vamma, jota pidetään eristyksessä, alistettuna kahleisiin, jotka aiheuttavat lisää tuskaa ja vammoja.”Compl. ¶ 73.

II. Keskustelu

alle 28 U. S. C. § 1915a, vanki valitukset siviilikanteissa, jotka hakevat hyvitystä viranomaisilta tai viranomaisilta tai hallituksen yksiköiden työntekijöiltä, ovat alustavan seulonnan alaisia. KS.28 U. S. C. § 1915a(a). Tuomioistuimen on hylättävä kaikki vaatimukset, jotka ovat kevytmielisiä tai vahingonkorvausvaatimuksia, jätettävä ilmoittamatta vaatimus, johon huojennus voidaan myöntää, tai haettava rahallista huojennusta vastaajalta, joka on immuuni tällaiselle huojennukselle. KS.28 U. S. C. § 1915a(b). Tätä tarkastelua suorittaessaan tuomioistuin tulkitsee avoimesti Sosan valitusta, koska hän etenee pro sessa. Haines v. Kerner, 404 U. S. 519, 520-21 (1972). Tuomioistuin on tutkinut myös Näyttelyesineet, mutta vain silloin, kun Sosa on viitannut erikseen johonkin näyttelyyn. Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tarkastelee ainoastaan näyttelyn sisältöä yhdessä kantelun vastaavan väitteen kanssa.

A. syyttäjänviraston II osaston mukaiset korvausvaatimukset

viittausten helpottamiseksi tuomioistuin jakaa vastaajat kahteen ryhmään. Oikeus kutsuu tohtorin ja kaikki vastaajat, jotka ovat tai olivat palveluksessa DOC ”DOC vastaajat.”Oikeus kutsuu vastaajan Massachusetts Partnership for Correctional Healthcare, Inc. (”MPCH”) ja sen entiset tai nykyiset työntekijät, jotka ovat vastaajina tässä kanteessa ” MPCH-vastaajina.”MPCH tekee sopimuksen Massachusettsin liittovaltion kanssa-tarjotakseen hoitoa vangeille DOC: n tiloissa, mukaan lukien MCI cedar Junctionissa.”

1. ADA: n vaatimukset DOC-vastaajia vastaan

ADA: n II osaston mukaan ”ketään pätevää henkilöä, jolla on vamma, ei saa tällaisen vammaisuuden vuoksi sulkea pois julkisen yksikön palveluista, ohjelmista tai toiminnasta tai evätä sitä tai joutua tällaisen tahon syrjimäksi.”42 U. S. C. § 12132.

perussäännön mukaan ”julkiseen yksikköön” kuuluu ”Mikä tahansa osavaltio tai paikallishallinto” ja ”mikä tahansa valtion osasto, virasto, erityispiiri tai muu väline . . . tai paikallishallinto.”42 U. S. C. § 12131 (1). Henkilö, joka on haastettu oikeuteen yksityishenkilönä, ei ole vastuussa Amerikan Vammaislain II osaston nojalla. Wiesman v. Hill, 629 F. Supp. 2d 106, 112 (D. massa. 2009). Sen vuoksi Sosa: n SYYTTÄJÄVAATIMUKSET yksittäistä DOC: n vastaajaa vastaan heidän henkilökohtaisessa asemassaan hylätään ennakkoluuloisesti.

tuomioistuin hylkää myös ennakkoon ADA: n vaatimukset yksittäisiltä DOC-syytetyiltä heidän virassaan, koska ne ovat täysin tarpeettomia Sosa: n vaatimukselle Kansainyhteisöä vastaan. KS. esim. S. S. by S. Y. v. Springfieldin Kaupunki, Messu., 146 F. SUP. 3d 414, 426 (D. massa. 2015) (irtisanominen tarpeettomina ADA: n virkakelpoisuusvaatimuksina yksittäisiltä kunnan työntekijöiltä, kun ADA: n vaatimus koski myös kuntaa).

2. ADA vaatii MPCH: n vastaajia

yksityisenä yksikkönä, MPCH ei ole vastuussa ADA: n II osaston nojalla. Matthews vastaan Penn. Dep ’ t Of Corr., 613 Fed. Kiitos. 163, 170 (3d Cir. 2015) (katsoo, että yksityinen yhtiö, joka tarjoaa lääketieteellistä hoitoa valtion vankilassa, ei ollut ”julkinen yksikkö” ADA: n II osastoa sovellettaessa). Näin ollen kaikki ADA: n vaatimukset MPCH: n vastaajia vastaan hylätään ennakkoluuloisesti.

B. 42 U. S. C.§: n 1983 mukaiset saamiset

1. Kansainyhteisöä vastaan nostettujen kanteiden hylkääminen ja syytettyjen haastaminen viralliseen oikeuteen

pykälä 1983 antaa oikeuden nostaa kanne ”henkilöä” vastaan, joka toimii osavaltion lain mukaan ja rikkoo kantajan liittovaltion perustuslaillisia oikeuksia. KS.42 § 1983. Valtio, sen osastot tai virastot ja sen virkatehtävissä toimivat työntekijät eivät ole vuoden 1983§: ssä tarkoitettuja” henkilöitä”. Will v. Mich. Dep ’ t osavaltion poliisista, 491 U. S. 58, 71 (1989); Johnson v. Rodriguez, 943 F. 2d 104, 108 (1. 1991). Siksi tuomioistuin hylkää ennakkoluulottomasti § 1983-vaatimukset Kansainyhteisöä ja yksittäisiä DOC-syytettyjä vastaan, jotka toimivat virallisissa asemissaan.

tuomioistuin hylkää myös ennakkoratkaisukysymyksin yksittäisiin MPCH: n vastaajiin kohdistuvat ”virkakelpoisuusvaatimukset”, koska ne ovat tarpeettomia vuoden 1983§: n mukaisessa MPCH: tä vastaan nostetussa kanteessa.

2. Vanhentumislakiin

perustuvan irtisanomisen toteamiseksi kanteessa on oltava ”lyhyt ja yksinkertainen kanne, joka osoittaa, että kanteella on oikeus vapautukseen.” FED. R. Civ. S. 8 (a) (2). Vaikka kantajan ei tarvitse vedota nimenomaisesti siihen, että hänen vaatimuksensa ovat ajankohtaisia, valituksessa ei esitetä vaatimusta, johon helpotusta voidaan myöntää, jos myöntävä puolustus, kuten vanhentumislaki, on ilmeistä edessä kirjelmän. Bock V. Jones, 549 U. S. 199, 215 (2007).

vuoden 1983§: n mukainen korvausvaatimus lainaa soveltuvaa osavaltiota koskevia rajoituksia, ellei se ole liittovaltion lain vastainen. Wilson v. Garcia, 471 U. S. 261, 267 (1984); Rivera-Ramos v. Ramon, 156 F. 3d 276, 282 (1. 1998) (”vuoden 1983§: n kanteiden osalta liittovaltion laki määrää päivämäärän, jona kanteen aihe tulee voimaan . . . kun taas jakson pituus ja tietullioppi on otettu paikallisesta laista.”). M. G. L. ch: n määräämä kolmen vuoden vanhentumisaika. 260, § 2a hallitsee tässä. Toisin sanoen, Sosa oli kolme vuotta siitä päivästä, jona hänen vaatimuksensa kertynyt nostaa oikeusjuttu. Ilman perusteita vanhentumissäännön maksamiselle, kaikki ennen 24.lokakuuta 2015 kertyneet saatavat ovat vanhentuneita.

Sosa esittää vain hajanaisia viittauksia tiettyjen syytettyjen väitettyjen väärinkäytösten päivämääriin. Suurimmaksi osaksi todistusaineistot valitukseen on päivätty; monet niistä koskevat käyttäytymistä, joka tapahtui ennen 24.lokakuuta 2015. Valituksessa esitettyjen väitteiden ja todisteiden perusteella, jotka Sosa on todennut kunkin vastaajan kannalta merkityksellisiksi, oikeus hylkää vanhentuneena § 1983-vaatimukset seuraavia 17 vastaajaa vastaan: James Saba, Luis Spencer, Carol Lawton, Lisa Mitchell, Stephanie Collins, Denise Vega, Thomas Groblewski, Jeffrey Fisher, Albert Franchi, Adriana Carillo, Rebecca Lubelczyk, Guido Guevara, Linda Farag, Joel Andrade, Rosemary Spaulding, Lawrence Weiner ja Michael Grant. Tuomioistuin määrää hylkäämään § 1983 vaatimukset näitä vastaajia vastaan tekemättä mitään päätöstä siitä, onko valitus ja nimetyt todisteet sisältävät riittävästi tosiseikkoja, joista tuomioistuin voi kohtuudella päätellä, että nämä vastaajat loukkasivat Sosan perustuslaillisia oikeuksia.

3. Irtisanominen riittämättömien Asiaväitteiden perusteella

vaatimus siitä, että kirjelmässä on oltava ”lyhyt ja selkeä kanne, joka osoittaa, että kirjelmän esittäjällä on oikeus huojennukseen”, Fed. R. Civ. P. 8 (a) (2), tarkoittaa, että valituksen on ”sisällettävä riittävästi totena hyväksyttyjä tosiseikkoja”, jotta voidaan esittää uskottava huojennusvaatimus. Ashcroft v. Iqbal, 556 U. S. 662, 678 (2009). Tämä tarkoittaa sitä, että kantelun on annettava vastaajalle riittävän yksityiskohtaiset tiedot, jotta vastaaja saa ” fair notice of what the . . . väite on ja millä perusteilla se lepää”, Silverstrand Invs. v. AMAG Pharm., Inc., 707 F. 3d 95, 101 (1. 2013) (lainaten Ocasio-Hernandez v. Fortuna-Burset, 640 F. 3d 1, 12 (1. 2011)) (alkuperäinen muutos), tai väitteen on ”ainakin esitettävä vähimmäistiedot siitä, kuka teki mitä kenelle, milloin, missä ja miksi”, Calvi v. Knox County, 470 F. 3d 422, 430 (1.Cir. 2006) (lainaten Educadores Puertorriqueños en Acción v. Hernandez, 367 F. 3d 61, 68 (1. 2004)). Asianomistajan velvollisuus esittää vaatimuksensa perustelut ” vaatii muutakin kuin merkintöjä ja johtopäätöksiä.”Bell Atlantic Corp. v. Twombly, 550 U. S. 544, 555 (2007).

pykälä 1983 antaa kanneoikeuden osavaltion lain mukaan toimivaa henkilöä vastaan, joka rikkoo kantajan liittovaltion perustuslaillisia oikeuksia. KS.42 § 1983. 42 U. S. C.§: n 1983 mukaisen vaatimuksen yhteydessä ”vain ne henkilöt, jotka osallistuivat menettelyyn, joka riisti kantajalta hänen oikeutensa, voidaan saattaa vastuuseen. Cepero-Rivera v. Fagundo, 414 F. 3d 124, 129 (1. 2005). Esimiestä, esimiestä tai muuta valvovaa työnantajaa ei voida saattaa vastuuseen 1983§: n nojalla pelkästään alaisen rikkomuksen perusteella; esimiehellä on täytynyt olla jonkinlainen suora osuus väitettyyn virkavirheeseen. Katso henkkarit.; Feliciano-Hernandez v. Pereira-Castillo, 663 F. 3d 527, 536 (1. 2011) (”ot jokainen virkamies, joka on tietoinen ongelmasta, osoittaa tahallista välinpitämättömyyttä jättämällä sen ratkaisematta.”(sisäiset lainausmerkit jätetty pois); Bonner v. Outlaw, 552 F. 3d 673, 679 (8. 2009) (”vankilanjohtajan yleinen vastuu vankilan valvonnasta ei riitä henkilökohtaisen vastuun toteamiseen.”). Näin ollen esittää elinkelpoinen § 1983 väite, erityinen asiasisältö edellyttää Fed. R. Civ. P. 8 a) 2) on paitsi yksilöitävä ei-ratkaisevalla tavalla vastaajan virheellinen menettely myös annettava tuomioistuimelle mahdollisuus päätellä perustellusti, että vastaaja on syyllistynyt suoraan perustuslain rikkomiseen.

tässä Sosan faktaväitteet ovat pitkälti vakuuttavia. Monelle syytetylle hän ei yksilöi mitään erityistä väärinkäytöstä. Hän vain tunnistaa yksilön aseman ja velvollisuudet, siteeraa Code of Massachusetts Regulations ja väittää, että vastaaja oli tahallaan välinpitämätön Sosan terveydentilasta ja/tai kärsimyksestä, joka johtui sopimattomista rajoituksista. Katso Compl. ¶¶ 138-169. Näiden väitteiden tueksi Sosa viittaa valituksensa yhteydessä esitettyihin erityisiin näyttelyesineisiin, mutta niiden sisältö ei viittaa siihen, että vastaajat olisivat suoraan osallistuneet mihin tahansa perustuslain rikkomiseen.

a. Dean, Mitchelle, Marshall

oikeus hylkää John Deania, Kelli Mitchelleä ja John Marshallia vastaan nostetut kanteet, koska Sosa ei ole esittänyt mitään hyvin perusteltuja faktaväitteitä näitä syytettyjä vastaan. Ne sisältyvät kantelun kuvatekstiin ja asianosaisten lausumiseen. Katso Compl. ¶¶ 39, 48, 49. Deanin nimeä ei mainita missään muualla valituksessa. Sosa esittää vain vakuuttavia väitteitä siitä, että Mitchelle ”oli vastuussa lääkäripalvelujen tarjoamisesta Herra Sosalle” ja että ”hän oli tahallaan välinpitämätön Mr. Sosa kärsii jättämällä fysioterapian ja arvioinnin tekemättä, id. § 160, eikä viittaa mitchelleä koskeviin todisteisiin tai mainitse hänen nimeään muualla valituksessa. Sosa väittää, että Marshall ”oli vastuussa Herra Sosan hoidosta”, mutta että ”hän oli tahallaan välinpitämätön Herra Sosan kärsimyksistä sopimattomien rajoitusten vuoksi.” Tunnus. ¶ 169. Sosa ei viittaa mihinkään Marshallia koskevaan todistusaineistoon eikä hänen nimeään esiinny muualla valituksessa.

b. Wilkes, Ddungu, Grimes

oikeus hylkää § 1983-vaatimukset Harold Wilkesiä, Herbert Ddungua ja Jeffrey Grimesia vastaan, koska Sosa ei esitä riittäviä tosiseikkoja, joista oikeus voisi perustellusti päätellä, että nämä syytetyt loukkasivat hänen perustuslaillisia oikeuksiaan.

Sosa tunnistaa Wilkesin DDU: n kapteeniksi MCI Cedar Junctionissa. Katso henkkarit. ¶ 26. Hänen nimensä esiintyy valituksessa vain yhden toisen kerran. Viitaten näyttelyihin 13-16 ja 121 Sosa väittää, että Wilkes oli ”tahallaan välinpitämätön Mr. Sosa kärsi sopimattomista kahleista ja S DDU: n kapteenin väärinkäytöksistä, mikä oli syynä siihen, miten Herra Sosa sidottiin.”Compl. ¶ 147. Näyttelyt 13-16 koostuvat Tammikuun 14, 2016 kirje asianajaja Jesse White vanki oikeudellinen palvelut MCI ylitarkastaja Donald Levesque. Ainoa viittaus siinä Wilkesiin on väite, jonka mukaan hän ilmoitti Sosalle, että videotallenne Voimankäyttötilanteesta sosaa vastaan ”ei näyttänyt poliisien toimia tai lyötyjä lyöntejä.” Ex. 15. Viittaus Wilkesiin ei viittaa siihen, että hän olisi loukannut Sosan perustuslaillisia oikeuksia. Todiste 121 on Sosan tekemä valitus. Rikosylikomisario Saba hylkäsi valituksen 23. syyskuuta 2015. Valituksen kohteena olevasta menettelystä johtuva vaatimus on vanhentunut.

Sosa tunnistaa Ddungun MPCH Nurse Practitioneriksi MCI cedar Junctionissa, KS.Compl. § 35, ja hänen nimensä esiintyy valituksessa vain yhden toisen kerran. Sosa viittaa todisteisiin 121, 148, 181 ja 242 ja väittää, että Ddungu ”oli vastuussa lääkäripalvelujen tarjoamisesta Mr. Sosa, ”ja että” e oli tahallaan välinpitämätön Herra Sosan kärsimyksestä sopimattomien rajoitusten takia.” Tunnus. ¶ 156. Sosa väittää edelleen, että Ddungu ” sanoi ei, kun DDU: n vastaava komisario kysyi, tarvitseeko asianomistaja majoittaa vammansa vuoksi vyötäröketjujen avulla.” Tunnus.

todistuskappale 148 on Sosa: n tekemä kantelu, joka koskee väitettyä välikohtausta, joka tapahtui 18.syyskuuta 2017. Sosa kertoo, että hänellä oli vaikeuksia saada hoitoa rintakipuihin, kun hän oli käsiraudoissa selän takana. Hän pyytää, että selän takana tapahtuvaa tuplakalvosointia koskevat lääkärirajoitukset palautettaisiin tai että hänet saisi vähintään kuljettaa kaikkiin lääkäripalveluihin vyötäröketjuissa.

ainoa viittaus Ddungoon tässä epäkohdassa on kuvaus hänen alkuperäisestä haluttomuudestaan lähestyä sosaa. Sosa ei viittaa siihen, että Ddungo olisi kieltänyt häneltä lääkärinhoitoa tai että Ddungon lyhyt viivytys saapumisessa Sosaan olisi aiheuttanut hänelle mitään haittaa. Kun otetaan huomioon Ddungon väitetty lausunto DDU: n luutnantille yhdessä Todistuskappaleen 148 sisällön kanssa, ei ole riittävästi tosiseikkoja, joista tuomioistuin voisi perustellusti päätellä, että Ddungo olisi loukannut Sosan perustuslaillisia oikeuksia. Exhibit 121 on päivätty 23. kesäkuuta 2015, ja näyttelyt 181 ja 242 ovat 2014 päivämäärät. Näissä asiakirjoissa riidanalaisesta menettelystä johtuvat vaateet ovat vanhentuneita.

Sosa tunnistaa Grimesin entiseksi DDU: n kapteeniksi MCI Cedar Junctionissa, katso Compl. § 46, Ja jälleen hänen nimensä esiintyy valituksessa vain yhden toisen kerran. Sosa väittää, että Grimes ”oli vastuussa Herra Sosan hoidosta” ja että ”E oli tahallaan välinpitämätön Herra Sosan kärsimyksistä sopimattomien kahleiden vuoksi.” Tunnus. ¶ 167. Viittaamatta mihinkään näyttelyesineisiin Sosa väittää, että jalkahoitaja, tohtori King, pyysi Grimesiä laittamaan kantajan vyötäröketjuihin, mutta Grimes kielsi tämän pyydetyn majoituksen.” Tunnus. Lausumassa ei esitetä lisäyhteyttä väitetylle kanssakäymiselle, mukaan lukien sen arvioitu ajankohta, mutta siinä ei anneta grimesille oikeudenmukaista tietoa häntä vastaan esitetystä vaatimuksesta eikä siinä ole riittävästi tosiseikkoja, joiden perusteella tuomioistuin voisi kohtuudella päätellä, että Grimes olisi loukannut Sosan perustuslaillisia oikeuksia.

c. MPCH

asianmukaisissa olosuhteissa yksityistä yksikköä, joka tekee sopimuksen valtion tai paikallishallinnon kanssa lääkäripalvelujen tarjoamisesta vankilassa, voidaan pitää valtion toimijana vuoden 1983§: n mukaisesti. Yhteisö ja sen työntekijät voidaan saattaa vastuuseen perustuslaillisista rikkomuksista, joihin he ovat suoraan osallistuneet. Yksityiselle yhteisölle itselleen asianomistajan on osoitettava, että väitetyt vammat on aiheutettu yhteisön tavan, politiikan tai käytännön mukaisesti. Monell vastaan Dep ’ t Soc: stä. Servot. of City of New York, 436 U. S. 658, 692 (1978) (päätellen, että § 1983 määrää vastuun kunnan vastaajalle ”joka jonkin virallisen käytännön mukaan ’saa’ työntekijän rikkomaan toisen perustuslaillisia oikeuksia”); Moore vastaan St. John ’ s Hosp., 670 Fed. App ’ x 395, 398 (7. 2016); (applying Monell standard to private contracted healthcare provider and government treatment and inter center); Gannaway v. PrimeCare Med., Inc., 652 Fed. Kiitos. 91, 94 (3d Cir. 2016) (sama).

viitaten näyttelyihin 3, 50-51, 91-92 ja 110-111 Sosa väittää, että MPCH oli ”tahallaan välinpitämätön Mr. Sosan kärsimyksestä sopimattomien rajoitusten vuoksi.”Compl. ¶ 148. Nämä todisteet osoittavat, että useat MPCH: n työntekijät ovat todenneet, että muutetut rajoitukset eivät ole lääketieteellisesti perusteltuja Sosa: lle. Mikään näissä näyttelyissä tai valituksessa ei kuitenkaan viittaa siihen, että MPCH: n työntekijän johtopäätös, että muutettuja rajoituksia ei ollut lääketieteellisesti osoitettu Sosa: lle, oli seurausta MPCH: n tavasta, politiikasta tai käytännöstä.

3. § 1983 kanteet

tuomioistuin hylkää kanteet 1983 kanteet James Sabaa, Luis Spenceriä, Carol Lawtonia, Lisa Mitchelliä, Stephanie Collinsia, Denise Vegaa, Thomas Groblewskia, Jeffrey Fisheriä, Albert Franchi, Adriana Carilloa, Rebecca Lubelczykia, Guido Guevaraa, Linda Faragia, Joel Andradea, Rosemary Spauldingia, Lawrence Weineria, Michael Grantia, John Deania, Kelli Mitchelleä, John Marshallia, Harold Wilkesiä, Herbertiä vastaan ddungu, Jeffrey Grimes ja mpch. Jos Sosa uskoo voivansa korjata 1983§: n puutteelliset vaatimukset näitä vastaajia vastaan, hän voi pyrkiä muuttamaan valitusta liittovaltion siviiliprosessisääntöjen 15 artiklan A kohdan mukaisesti.

C. Massachusetts Declaration of Human Rights

siltä osin kuin Massachusettsin ihmisoikeuksien julistuksen mukainen yksityinen oikeus toimia on olemassa, katso Lopes v. Riendeau, 177 F. Supp. 3d 634, 671 (D. massa. 2016) (olettaen päättämättä, että kanne voidaan nostaa suoraan 26 artiklan nojalla), vaateet kaikkia vastaajia kohtaan, joille § 1983 vaateita ollaan hylkäämässä, hylätään myös samoista syistä, jotka on esitetty suhteessa liittovaltion perustuslakivaateisiin.

III. määräys

edellä esitetyn perusteella tuomioistuin määrää:

1. Syyttäjäviranomainen hylkää kanteet yksittäisiltä syytetyiltä heidän henkilökohtaisessa ja virallisessa asemassaan ennakkoluulottomasti.

2. Syyttäjän vaatimukset MPCH: tä ja sen työntekijöitä vastaan hylätään.

3. Vuoden 1983§: n ja vuoden 1983§: n vaatimukset yksittäisiä syytettyjä vastaan heidän virassaan hylätään ennakkoluulottomasti.

4. § 1983 yksittäiset kapasiteettivaatimukset ja Massachusettsin ihmisoikeuksien julistuksen mukaiset vaatimukset seuraavia syytettyjä vastaan hylätään ennakkoluulottomasti: James Saba, Luis Spencer, Carol Lawton, Lisa Mitchell, Stephanie Collins, Denise Vega, Thomas Groblewski, Jeffrey Fisher, Albert Franchi, Adriana Carillo, Rebecca Lubelczyk, Guido Guevara, Linda Farag, Joel Andrade, Rosemary Spaulding, Lawrence Weiner, Michael Grant, John Dean, Kelli Mitchelle, John Marshall, Harold Wilkes, Herbert Ddungu, Jeffrey Grimes ja MPCH. Jos Sosa uskoo, että hän voi korjata kirjelmän puutteita § 1983 vaateita vastaan tahansa näistä syytetyistä kuten kuvattu Muistio edellä, hän voi pyrkiä muuttamaan valituksen mukaisesti 15(a) liittovaltion siviiliprosessisääntöjen.

5. Virkailija antaa haasteen seuraaville vastaajille: Carol Higgins O ’Brien, Michael Rodrigues, Stephen Kennedy, Vanessa Rattigan, James M. O’ Gara, Jr., Jennifer Vieira, Joann Lynds, Ann Evans ja Aysha Hameed.

6. Sosa on vastuussa haasteiden, valituksen, alustavan välipäätöksen ja tämän määräyksen toimittamisesta näille vastaajille liittovaltion siviiliprosessisääntöjen 4 artiklan mukaisesti. Sosa: n on saatettava tiedoksianto päätökseen 90 päivän kuluessa haastehakemuksen antamispäivästä. Jos tiedoksiantoa ei suoriteta ajoissa, se voi johtaa siihen, että Massachusetts Department of Correction erotetaan tämän kanteen osapuolena ilman tuomioistuimen erillistä ilmoitusta. Katso Fed. R. Civ. P. 4 (m); Paikallissääntö 4.1.

7. Koska Sosa etenee forma pauperis, hän voi valita saada United States Marshals Service (”USMS”) täydellinen palvelu kaikki kustannukset palvelun edistettävä Yhdysvallat. Jos Sosa niin pyytää, USMS toimittaa jäljennöksen haasteesta, valitus, esitys alustavan välipäätöksen ja tämän määräyksen kaikille vastaajille, joille haaste on antanut, ohjeiden Sosa. Sosa on vastuussa USMS: n kaikkien kappaleiden toimittamisesta palvelukseen ja USM-285-lomakkeen täyttämisestä kullekin osapuolelle. The Clerk shall provide kantaja with forms and instructions for service by the USMS.

näin tilattiin.

/ s/Nathaniel M. Gorton

Nathaniel M. Gorton

United States District Judge Dated: August 2, 2019