hoitaessaan potilaita, joilla on eteisvärinä (AF), sisätautilääkärit käyttävät rytmihäiriölääkkeitä, jotka poikkeavat merkittävästi kardiologien käyttämistä strategioista, vaikka molemmat lääkärityypit poikkeavat samalla tavalla hoitosuosituksista.
Journal of Cardiovascular Medicine-lehdessä julkaistussa Ata-Af-tutkimuksessa (antitromboottiset aineet eteisvärinässä) italialaiset tutkijat tarkkailivat 6 910 AF-potilasta 164 kardiologiasta ja 196 sisätautikeskuksesta. Tekijöiden mukaan pysyvä AF diagnosoitiin 50,8 prosentilla potilaista, pysyvä AF 24,4 prosentilla, paroksismaalinen AF 15,5 prosentilla ja ensimmäisenä havaittu AF 9,3 prosentilla.
kaiken kaikkiaan 51, 4%: A AFF-potilaista hoidettiin rate control (RAC) – strategialla ja 27, 5%: a rhythm control (rhyC) – strategialla. Kuitenkin 60.7%: lla sisätautilääkäreiden hoitamista potilaista, mutta vain 43.7%: lla kardiologien hoitamista potilaista; kääntäen rhyC: tä käytettiin 39.6%: lla kardiologien näkemistä potilaista, mutta vain 12.9%: lla sisätautilääkärien näkemistä potilaista.
sekä kardiologit että sisätautilääkärit määräsivät useimmin beetasalpaajia ja liikaa amiodaronia, joita nykyiset hoitosuositukset suosittelevat tutkijoiden mukaan vain pienelle alaryhmälle rakenteellista sydänsairautta sairastavia potilaita.
”vaikka viime vuosina on panostettu paljon ohjesuositusten kehittämiseen ja levittämiseen Af-potilashoidon optimoimiseksi, yleisessä kliinisessä käytännössä AF-hoitoa ei voida vielä pitää optimaalisena”, tutkimuksen tekijät kirjoittivat.
merkitykselliset kliiniset tekijät selittivät osan hoidon vaihtelusta. Esimerkiksi rhyC-hoitoa saaneet potilaat olivat yleensä nuorempia ja terveempiä kuin raC-hoitoa saaneet. Tästä huolimatta monimuuttuja-analyysissä todettiin, että AF: n hoitostrategioihin vaikuttivat merkittävästi tekijät, joilla ei ollut kliinistä merkitystä, kuten se, oliko potilas sairaalahoidossa tai hoidettiin avohoidossa ja minkä tyyppisellä lääkärillä potilas kävi.
yksi tekijä, jonka olisi pitänyt vaikuttaa hoitostrategioihin, mutta ei ollut AF — oireiden vakavuus-odottamaton poikkeama ohjesuosituksista, joka on korjattava valistuskampanjoilla, tutkijat sanoivat.
silloinkin, kun potilaille annettiin samaa yleistä hoitoa, heidän hoitonsa vaihteli merkittävästi sen lääkärin mukaan, joka sitä määräsi. Esimerkiksi kardiologin rhyC-strategiaan määräämät henkilöt joutuivat huomattavasti todennäköisemmin sähköiseen kardioversioon ja eksponentiaalisesti todennäköisemmin ablaatioon kuin sisätautilääkärin rhyC-strategiaan määräämät.
hoitostrategioiden suuri vaihtelu ja huomattavat poikkeamat näyttöön perustuvista ohjeista osoittivat vain vähän merkkejä potilaiden hyödystä, tutkimuksen tekijät totesivat.
”kotiutettaessa sairaalasta/avohoitokäynniltä hoidon hyödyn tavoitepisteet — sinusrytmi rhyC — potilailla ja kammiotaajuus <80 lyöntiä / min niillä, joilla AF on määrätty raC-potilailla-olivat noin kahdella kolmasosalla rhyC-potilaista ja yhdellä kolmasosalla raC-potilaista”, he kirjoittivat. ”Vaikka tätä terapeuttista onnistumisastetta ei voida pitää tyydyttävänä, vaikka se ei ole vertailukelpoinen muiden tutkimusten tulosten kanssa käytettävissä olevien tietojen puutteen vuoksi.”
