”selekoksibin suurin selkeä etu on se, että käyttäjillä oli vähemmän maha-suolikanavan vuotoja”, korostaa tutkimuksessa mukana ollut Tri Solomon. ”Myös munuaistapahtumien riski pieneni, kun selekoksibia verrattiin ibuprofeeniin.”

Noninferiority-tutkimus
tutkimukseen osallistui 24 081 nivelreuma-tai nivelrikkopotilasta, jotka satunnaistettiin saamaan joko selekoksibia, naprokseenia tai ibuprofeenia hoidon kestoajan ollessa keskimäärin 20, 3 ± 16, 0 kuukautta. Tutkimus tehtiin 926 keskuksessa 13 maassa lokakuun 2006 ja kesäkuun 2014 välisenä aikana. Potilaiden seuranta-ajan keskiarvo oli 34, 1 ± 13, 4 kuukautta. Kiinnittyminen (31, 2%) ja retentio (72, 6%) olivat vähäisempiä kuin useimmissa kliinisissä tutkimuksissa, joissa arvioitiin kardiovaskulaarisia vaikutuksia.

noninferiority-tutkimuksessa edellytettiin, että ennalta määritetyt kriteerit täyttyivät kahdessa populaatiossa: aiottupopulaatiossa ja hoidossa olleessa populaatiossa. Intention-to-treat-analyysissä ensisijainen tulos (kardiovaskulaarinen kuolema, ei-fataali sydäninfarkti tai ei-fataali aivohalvaus) saavutettiin 2.Selekoksibiryhmän potilaista 3%, naprokseeniryhmän potilaista 2, 5% ja ibuprofeeniryhmän potilaista 2, 7%. Hoidon jälkeisessä analyysissä ensisijainen päätetapahtuma ilmeni 1, 7%: lla selekoksibiryhmän potilaista, 1, 8%: lla naprokseenia saaneista potilaista ja 1, 9%: lla ibuprofeenia saaneista potilaista. Näin ollen kun selekoksibia verrattiin joko naprokseeniin tai ibuprofeeniin, se täytti kaikki ennalta määritetyt noninferiority-vaatimukset (P<0, 001 non-inferiority-arvot molemmissa vertailuissa).