kaikki mitä tiedän sapattitaloudesta tulee kalifornialaisen Teologin ja opettajan Ched Myersin pienestä kirjasta the Biblical Vision of Sabbath Economics. Annan yhteenvedon kirjasta, jos et pidä minua asianajajana. Se on mielenkiintoinen pääsiäismaanantain aihe.

nimi sapatti (seitsemäs päivä) on viittaus Raamatun käskyyn – jota lähinnä kunnioitetaan rikkomuksella – että juutalaiset harjoittavat ”riemuvuotta”. Joka 50. vuosi (seitsemän kertaa seitsemän vuoden kuluttua) orjia oli vapautettava, ihmiset oli vapautettava veloistaan ja maa palautettava alkuperäisille omistajilleen.

sapattitaloustieteeseen kuuluu siis ”säännöllisen ja systemaattisen vaurauden ja vallan uudelleenjaon etiikka”. Voit nähdä, miksi tämä on epämiellyttävä aihe (minulle yhtä paljon kuin kaikille muille).

monet kristityt väittäisivät, että uusi testamentti syrjäytti tämän vanhan testamentin aineiston, mutta Myers väittää, että uusi testamentti paljastaa Jeesuksen keskittyneen riemuvuosiajatuksiin.

”Jeesuksen tarinankerronnalle ei ole mitään yleisempää teemaa kuin”, hän sanoo. ”Hän lupaa köyhille vuokraviljelijöille yltäkylläisyyttä, mutta uhkaa poissaolevia maanomistajia ja rikkaita talonomistajia tuomiolla.”

on varmasti totta, että Jeesus aina siunasi köyhiä, haastoi rikkaita, sekoittui halveksittuihin veronkantajiin ja puhui ajasta, jolloin yhteiskuntajärjestys kumotaan ja ”viimeinen on ensimmäinen”.

on myös totta, kuten Myers muistuttaa, että monet Jeesuksen vertaukset käsittelevät selvästi taloudellisia huolia: maanviljely, paimentaminen, velkaantuminen, pakkotyön tekeminen, pääsy pidoille ja rikkaiden taloihin.

Myers väittää, että monet kirkot käsittelevät vertauksia ”arasti, eivätkä usein lainkaan”. ”Ehkä aavistelemme, että näissä tarinoissa on jotain niin villiä ja kumouksellista, että ne on parempi pitää turvallisesti tietoisuutemme äärirajoilla”, hän sanoo.

”useimmat kirkot, jotka huolehtivat evankeliumivertauksista, hengellistävät niitä väsymättä, tyypillisesti saarnaten niitä ’maallisina kertomuksina, joilla on taivaallisia merkityksiä’. Kertomukset maattomista talonpojista ja rikkaista maanomistajista tai herroista ja orjista tai spitaalisista ja lakimiehistä nostetaan siten pois yhteiskunnallisesta ja historiallisesta asiayhteydestään ja muokataan teologisiksi tai moralistisiksi taruiksi, joilta on riistetty kaikki poliittinen tai taloudellinen etu – tai seuraus.”

Myers omistaa luvun tapaukselle, jossa Jeesus kohtaa rikkaan miehen, joka kysyy ” mitä minun täytyy tehdä periäkseni ikuisen elämän?”Jeesus ei toivottanut häntä tervetulleeksi kerhoon eikä hahmotellut asioita, joihin hänen täytyy uskoa päästäkseen sisään.

pikemminkin hän käskee miestä menemään ja myymään kaiken, mitä hänellä on, antamaan rahat köyhille ja tulemaan sitten takaisin ja seuraamaan häntä. Mutta mies, joka ei halua luopua varallisuudestaan, hylkää opetuslapseuden ja lähtee pois.

Jeesus vastaa: ”kuinka vaikeaa rikkaiden onkaan päästä Jumalan valtakuntaan … kamelin on helpompi mennä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.”

”tämän tekstin selkeys on jotenkin karannut kirkolta kautta aikojen, joka sen sijaan on sepittänyt sata nerokasta syytä, miksi se ei voi tarkoittaa sitä, mitä se sanoo”, Myers sanoo.

hänen tulkintansa? Jeesus sanoo yksinkertaisesti, että Jumalan valtakunta on sosiaalinen tila, jossa ei ole rikkaita ja köyhiä. Rikkaat eivät siis voi päästä sisään-eivät rikkauksineen.

Myers kertoo, että ensimmäisen vuosisadan Palestiinassa vaurauden perustana ei ollut kestokulutustavaroiden omistaminen, vaan maa. Ja ensisijainen keino hankkia maata oli velkojen laiminlyönti. Pienet maatalousmaanomistajat vaikeroivat vuokrataakan, kymmenysten, verojen, tariffien ja käyttökulujen alla.

”Jos he jäivät maksuista jälkeen, he joutuivat ottamaan maillaan vakuutena olleita lainoja. Kun näitä lainoja ei pystytty hoitamaan, maa menetettiin lainanantajille. Nämä lainoittajat olivat useimmiten suurmaanomistajia”, hän sanoo.

näin sosioekonominen eriarvoisuus oli yleistynyt Jeesuksen aikana. Se on lähes varmasti se, miten rikas mies päätyi Myersin mukaan ”moniin kiinteistöihin”. Ja nämä ovat juuri ne olosuhteet, jotka riemuvuosi on tarkoitettu korjaamaan.

”Jeesus ei kehota tätä miestä muuttamaan suhtautumistaan varallisuuteensa, kohtelemaan palvelijoitaan paremmin eikä uudistamaan yksityiselämäänsä”, hän sanoo. ”Hän pitää kiinni opetuslapseuden edellytyksestä: taloudellisesta oikeudenmukaisuudesta.”

Myers tarjoaa selityksensä paljon lainatulle sanonnalle, josta nykyajan vauraat kristityt saavat lohtua: Jeesuksen toteamuksen, että ”köyhät tulevat aina olemaan teidän kanssanne”.

Tämä ei tarkoita, että Kristus hyväksyisi köyhyyden talouden väistämättömänä ominaisuutena tai osana jumalallista suunnitelmaa. Sen sijaan hän sanoo, että Jumalan visio on, että köyhyys poistetaan, mutta niin kauan kuin se jatkuu, Jumalan ja Jumalan kansan täytyy aina asettua köyhien puolelle – ja olla heidän joukossaan.

”yksityisesti hallittu vauraus on kapitalismin selkäranka”, Myers sanoo, ”ja se perustuu luonnonvarojen ja ihmistyön hyväksikäyttöön. Voiton maksimointi tekee sosioekonomisesta osituksesta, esineellistämisestä ja vieraantumisesta väistämätöntä.

”evankeliumin mukaan ne, joilla on etuoikeus tässä järjestelmässä, eivät kuitenkaan voi astua valtakuntaan. Tämä ei ole hyvä uutinen ensimmäisen maailman kristityille, koska me olemme rikkaan miehen perinnön ’perijöitä’.

”niinpä yksiselitteinen evankeliumin kehotus katumukseen on osoitettu meille. Jeesuksen seuraaminen merkitsee sitä, että puramme ’perintömme’ ja jaamme vaurauden uudelleen valmistautumisena köyhille.”

Ross Gittins on taloustieteen toimittaja.