Rooman tasavallan Lakiasäätävät kokoukset olivat antiikin Rooman tasavallan poliittisia instituutioita. Roomalaisia kokoontumisia oli kahdenlaisia. Ensimmäinen oli comitia, joka oli Rooman kansalaisten kokoontuminen. Täällä Rooman kansalaiset kokoontuivat säätämään lakeja, valitsemaan tuomareita ja käsittelemään oikeusjuttuja. Toinen yleiskokoustyyppi oli Neuvosto (concilium), joka oli tietyn kansalaisryhmän kokous. Esimerkiksi ”Plebeijien neuvosto” oli kokous, jossa Plebeijit kokoontuivat valitsemaan Plebeijituomareita, säätämään lakeja, jotka koskivat vain plebeijejä, ja käsittelemään plebeijejä koskevia oikeusjuttuja. Konventti (conventio) sen sijaan oli epävirallinen viestintäfoorumi, jossa kansalaiset kokoontuivat väittelemään lakiehdotuksista, kampanjoimaan viran puolesta ja päättämään oikeusjuttuja. Äänestäjät kokoontuivat ensin konventioihin neuvottelemaan, ja sitten he kokoontuivat komiteoihin tai neuvostoihin äänestämään. Curiae-heimojen (familiaalisten ryhmittymien) lisäksi Rooman kansalaiset järjestäytyivät myös vuosisatoihin (sotilastarkoituksiin) ja heimoihin (siviilitarkoituksiin). Jokainen kokoontui yleiskokoukseen lainsäädäntö -, vaali-ja tuomiovaltaa varten. Centuriaattikokous oli vuosisatojen kansankokous, kun taas Heimokokous oli heimojen kokous. Vain ryhmä äänestäjiä (Century, heimo tai kuuria), eivätkä yksittäiset valitsijamiehet, antavat virallisen äänestyksen (yksi ääni per blokki) ennen yleiskokousta. Minkä tahansa vuosisadan, heimon tai kuurian äänten enemmistö ratkaisi, miten tuo vuosisata, heimo tai kuuria äänesti.
Centuriate Assembly oli jaettu 193 (myöhemmin 373) vuosisataan, ja jokainen vuosisata kuului johonkin kolmesta luokasta: upseeriluokkaan, jalkaväkeen ja aseettomiin adjuntteihin. Äänestyksessä vuosisadat äänestivät yksi kerrallaan virkaiän mukaisessa järjestyksessä. Centuriaattikokouksen presidentti oli yleensä Rooman konsuli (tasavallan ylituomari). Vain Centuriate Assembly voisi valita konsulit, Preetorit ja sensorit, vain se voisi julistaa sodan, ja vain se voisi ratifioida tulokset väestönlaskenta. Vaikka sillä oli valta säätää tavallisia lakeja (leges), se harvoin teki niin.
Heimokokouksen järjestäminen oli paljon yksinkertaisempaa kuin Centuriaanikokouksen, sen sijaan, koska sen organisaatio perustui vain kolmekymmentäviisi heimoa. Heimot eivät olleet etnisiä tai sukulaisryhmiä, vaan maantieteellisiä jakoja (samanlaisia kuin nykyiset Yhdysvaltain Kongressipiirit tai Kansainyhteisön parlamentaariset vaalipiirit). Heimokokouksen presidentti oli yleensä konsuli, ja hänen presidenttikaudellaan kansankokous valitsi kvestorit, Kurule Aediilit ja Sotilastribuunit. Vaikka sillä oli valta säätää tavallisia lakeja (leges), se harvoin teki niin. Plebeijien neuvostona tunnettu kokous oli identtinen Heimokokouksen kanssa yhtä keskeistä poikkeusta lukuun ottamatta: vain plebeijeillä (rahvaalla) oli valta äänestää ennen sitä. Aristokraattisen patriisiluokan jäsenet suljettiin pois tästä kokouksesta. Sen sijaan molemmilla luokilla oli oikeus äänestää Heimokokouksessa. Plebeijitribuunin (kansan pääedustajan) presidenttinä Plebeijineuvosto valitsi Plebeijitribuunit ja Plebeijit (Plebeijitribuunin avustaja), sääti plebeijeiksi kutsuttuja lakeja ja johti Plebeijeihin liittyviä oikeusjuttuja. Alun perin Plebeijien neuvoston säätämät lait koskivat vain plebeijejä. Vuoteen 287 eaa mennessä Plebeijien kirkolliskokouksen säätämät lait olivat kuitenkin saaneet täyden lainvoiman, ja siitä lähtien suurin osa laeista tuli kirkolliskokoukselta.
