olen kanssasi pääosin samaa mieltä, säkeet kertovat jostain määrittelemättömästä sisäisestä kamppailusta. ”Viekää minut taistelupäähän, Näyttäkää minulle kuinka olla taas kokonainen.”

Joenpenkat ovat usein rituaalipaikkoja, joihin haudataan jotain.

mielenkiintoista huomata on, että siellä on itse asiassa kuuluisa joen mutka inSarcamento, Kalifornia, joka on kahden esihistoriallisen intiaaniheimon keskus, mutta otaksun, että LP voisi käyttää hyvin laajaa käyttöä riverbend täällä, se on yksinkertaisesti paikka puhdistaa itsesi metaforinen myrkky, ja se on sopivasti folky.

”Fly me up on a silverwing, past the black where the seirens sing”

viittaa enkeleihin eli jonkinlaiseen selkeyteen. Tulkitsen seireenit mytologisiksi olennoiksi, – jotka houkuttelevat matkaajia usein tappaviin lopputuloksiin. Mielestäni on turvallista sanoa, että tässä säkeistössä on kyse uuden näkökulman saamisesta tilanteeseen, olet ohittanut petollisen seireenilaulun niin sanotusti. Se voi olla jopa vertauskuva kuolemiselle.

”varma me up in a novas glow”

nousee vielä korkeammalle.

”drop me down to the dream below”

nousu on pysähtynyt, on aika palata.

kertosäe on pohjimmiltaan sellainen kuin kuvailit, jotain pientä ja mitätöntä, joka voi silti olla syynä suuremman järjestelmän kaatamiseen. Sen voisi tulkita elämän hauraudeksi, että se voi päättyä minä hetkenä hyvänsä.

toinen säkeistö käsittelee uutta näkökulmaa ”salojen läpi, jotka olen nähnyt”, sitten siinä mainitaan surun peseminen iholta. Mitä surkuttelua siinä on? on selvää, että tämä uusi näkökulma on jollain tavalla synkkä.

Silta vakuuttaa, että ihminen tyytyy olemaan pieni, tietäen, että hän voi vielä vaikuttaa suurempaan järjestelmään. Tämä hyväksyminen on, kun he ovat ” kokonaisia jälleen.”