toisen maailmansodan päättyminen oli vain päivien päässä, mutta RAF teki natsien likaisen työn heidän puolestaan Cap Arconan katastrofin aikana.

Lubeckinlahdella telakoituivat saksalaisalukset Cap Arcona, Theilbek ja Athen. Kannen alla he pitivät lähes 10 000 vankia likaisissa ja epäinhimillisissä oloissa. Enemmistö oli juutalaisia, jotka oli juuri siirretty Neuengammen, Mittelbau-Doran ja Stutthofin keskitysleireiltä Adolf Hitlerin itsemurhan jälkeen. Joukossa oli myös jonkin verran venäläisiä sotavankeja, prostituoituja, homoseksuaaleja, pasifisteja, kommunistien kannattajia ja Jehovan todistajia.

Kolmannen valtakunnan viimeisinä kiihkeinä päivinä SS yritti tuhota kaikki todisteet keskitysleireistä, myös vangit. Monet kuolivat kansien alla kuolemanlaivoissa; heidän ruumiinsa kasattiin ja heitettiin joka päivä yli laidan natsien vartijoiden toimesta. Kun liittoutuneet etenivät ja valtasivat kaupunkeja ja alueita, jotka ennen kuuluivat Hitlerin valtakuntaan, keskitysleireistä selvinneiden repaleisten laumojen on täytynyt luulla vapautuksensa olevan lähellä. Sen sijaan natsit todennäköisesti upottivat heidät laivoihin merellä eliminoidakseen heidät.

RAF: n tiedustelu sai tiedon, että SS-joukot ja korkea-arvoiset upseerit olivat nousemassa laivoihin paetakseen Saksasta ja tehdäkseen viimeisen taistelunsa Norjassa. Toukokuuta 1945 kolme Typhoon-laivuetta lensivät Lubeckinlahdelle ja hyökkäsivät aluksia vastaan raketein ja 22 millimetrin tykein.

heidän käskynsä upottaa laivat ja tappaa kaikki vedessä olevat oli epätavallinen, mutta SS-joukot tunnettiin siitä, että ne teloittivat lentäjiä, jotka pelastautuivat vihollisen alueen yli. Taifuunilaivueilla oli jäätä suonissaan ja kosto sielussaan. He kostivat mielellään vihatulle viholliselle. Tiedustelulennot olivat vahvistaneet SS-upseerien läsnäolon kannella.

vaikka maatiedustelujoukot raportoivat liittoutuneille, että aluksiin oli lastattu leirivankeja, tieto ei tavoittanut lentäjiä.

Derek Stevenson toimi hyökkäyksen laivueenjohtajana. Hän kuvaili, kuinka lentokoneet olivat iskeneet jo päiviä kohteisiin, kuten laivoihin, jalostamoihin ja rautateille. Tieto siitä, että aluksella oli SS-miehiä, teki heistä päättäväisempiä menestymään.

iskun suorittaneilla lentäjillä ei ollut tuolloin aavistustakaan siitä, että he tappoivat Hitlerin kuolemanleirien kauhuista selvinneitä ihmisiä. Myös lennon luutnantti David Ince sanoi lehdelle: ”jos on sodassa, niin tällaista tapahtuu. Yritä itse estää niitä tapahtumasta. Mutta se on rangaistus sotaan lähtemisestä, osa varjopuolista ja osa pahuudesta. Yritä mitä haluat, et voi estää sitä.”

Stevenson johti hyökkäyksessä miehiään sukeltaen noin 9 000 jalan korkeudesta 3 000 jalan korkeudelle. Hän päästi irti kaiken, mitä hänellä oli: laukaisi kahdeksan rakettia ja antoi raekuuron ampumalla joka ainoan patruunan tykistään.

Arconassa oli 4 500 vankia, jotka olivat ennen ylellistä Hampuri-Sud Amerika-valtamerilaivaa. Britit iskivät entiseen risteilijään 64 raketilla ja 15 pommilla kahdessa eri iskussa. Vain 350 ihmistä selvisi hengissä.

Thielbeck oli ahdettu täyteen 2 800 miestä, naista ja lasta ja se upotettiin vain 20 minuutissa – tappaen kaikki paitsi 50. Noin kahdessa tunnissa yli 7 000 keskitysleireiltä selvinnyttä oli kuollut liittoutuneiden käsissä.

hyökkäys oli valtava menestys, ja taifuunit palasivat 500 jalan korkeudessa ampumaan vedessä riehuvia eloonjääneitä. Luotien runtelemien ruumiiden sanottiin hyppäävän vedestä, kun niihin osui.

samaan aikaan verilöyly jatkui saksalaisten laskiessa veneitä hakemaan omia eloonjääneitä merestä. He eivät välittäneet, sillä heidän potkurinsa tappoivat tai vammauttivat raa ’ asti toisia vedessä olleita.

ruumiit roskasivat rantaviivaa. Paikallinen väestö määrättiin kaivamaan joukkohautoja vainajien hautaamiseksi. Ainoat merkinnät muuten nimettömissä hautakivissä olivat numero ja Daavidin tähti.

neuengrammen leirin komentaja, jossa monet Cap Arconan katastrofissa kuolleista oli vangittu, tuomittiin kuolemaan Nürnbergin oikeudenkäyntien jälkeen. Samoin monet hänen alaisensa.

kun tieto niin monen holokaustista selvinneen hirvittävästä kuolemasta valui läpi, britit yrittivät parhaansa mukaan estää tiedon leviämisen. Kun voitto Hitlerin pahaa hallintoa vastaan oli niin lähellä, alkoi sota väsyttää ja vapauttavien voimien kritisoiminen oli käsittämätöntä.

nyt kun aika on kulunut, tulisi muistaa ja kunnioittaa niitä 7 000: ta, jotka menehtyivät niin lähellä vapautta.