Quintus Lutatius Catulus, (S.n. 120 eaa—kuoli 61/60), roomalainen poliitikko, optimaattien, konservatiivisen ryhmittymän johtaja senaatissa.

Catuluksen isä Quintus Lutatius Catulus oli pakotettu tekemään itsemurha Gaius Mariuksen vallattua Rooman. Nuoremmasta Catuluksesta tulikin Mariuksen vastustajan, Rooman diktaattorina vuosina 82-80 toimineen komentaja Lucius Cornelius Sullan kannattaja. Konsulina ollessaan Catulus kukisti vuonna 78 konsulikollegansa Aemilius Lepiduksen johtaman armeijan, joka pyrki kumoamaan Sullan perustuslailliset uudistukset. Catulus vastusti epäonnistuneesti lakeja, joilla kunnianhimoiselle Pompeiukselle annettiin poikkeuksellisia sotilaallisia valtuuksia vuosina 67 ja 66; sensorina vuonna 65 Catulus taisteli Marcus Licinius Crassuksen yritystä vastaan saadakseen Transpadane-Gallialaisille äänioikeuden. Julius Caesarin johdonmukaisena vastustajana Catulus koki karvaan pettymyksen, kun Caesar valittiin pontifex maximukseksi (”ylimmäiseksi papiksi”) vuonna 63 Oman paljon vahvemman vaatimuksensa johdosta. Optimaatin johtaja yritti tuloksetta sotkea Caesarin Catilinen salaliittoon kaapata vallan (63), ja vastineeksi Caesar vuonna 62 syytti Catulusta julkisten varojen kavaltamisesta—syyte, josta myöhemmin luovuttiin.