A: buprenorfiini on vain lievästi väärinkäyttöä aiheuttava lääke, josta on toisinaan dramaattisesti apua hoidettaessa masennusta, joka ei vastaa tavanomaisiin hoitoihin, mukaan lukien ECT ja MAO-estäjät.

buprenorfiinin antidepressiivistä vaikutusta hoitoon reagoivaan masennukseen opiaattiriippuvuuden puuttuessa on kuitenkin julkaistu vain vähän vuoden 1995 tutkielmani jälkeen. Löydän vain yhden raportin, nyhuis et al vuonna 2008, tarkastellaan pienen annoksen sublingual buprenorfiini monoterapia 6 erittäin hoitoresistentti sairaalahoidossa potilailla, joilla on hyvin merkittävä vaste enintään annos 0,8-2,0 mg/d yhteensä 7 päivän avoimen hoidon. Yhtä lukuun ottamatta kaikki koehenkilöt kokivat täydellisen remission akuutisti.

Pittsburghin yliopistossa saattaa parhaillaan olla käynnissä tutkimus buprenorfiinihoidosta myöhäisen elämän hoitoon vastustuskykyisen masennuksen hoidossa, jonka on laatinut tohtori Jordan Karp. Trials.gov: http://clinicaltrials.gov/ct2/show/NCT01071538. Tämä on avoin tutkimus, jossa käytettiin pieniä annoksia (1, 6 mg/d) 8 viikon hoitojakson ajan.

esteenä masennustutkimukselle Yhdysvalloissa on saattanut olla vaatimus siitä, että buprenorfiinin hyväksymisestä vuonna 2002 päihdehoidossa käytettäväksi kielen alle tarkoitetuksi valmisteeksi, joko naloksonin kanssa tai ilman, on sen määräämiseen hankittava erityinen DEA-numero, joka edellyttää jonkin verran aikaisempaa päihdehoitokoulutusta. Näin useimmat psykiatrit, jotka ovat erikoistuneet mielialahäiriöiden hoitoon, eivät voineet saada sitä käyttöönsä.

merkittävä tieteellisen kiinnostuksen kohde on kappa-opioidireseptoriantagonistien mahdollinen rooli masennuksen hoidossa, mikä on ollut hyvin lupaavaa eläinmalleissa (Carlezon et al, 2009). Buprenorfiini on vahvin tällä hetkellä saatavilla oleva kappa-reseptorin antagonisti, joskin se on myös mu-reseptorin osittainen agonisti, eikä aktiivisuuden suhteellista merkitystä näissä kohdissa tällä hetkellä tunneta. Tämä voi kannustaa jatkamaan työtä tällä alalla lähitulevaisuudessa.