(Tämä on ote teoksesta ”Lookout for Shorts: a Prison Memoir”, saatavilla kaikkialla, missä kirjoja myydään.)

minulla oli edessään pitkä ajomatka Takaisin Atlantan kotiini tehtyäni kolme viikkoa stand up-komiikkaa — ja juhlittuani rankasti joka ilta-Colorado Springsissä ja Albuquerquessa vuonna 2005. Säästääkseni rahaa paluumatkalla yövyin erään Oklahomassa asuvan ystäväni luona, mutta silti minulla oli kaksitoista tuntia ajelua jäljellä, kun olin golfannut hänen kanssaan koko päivän. Mikään määrä kahvia ei voisi torjua uupumustani.

minulla oli kuitenkin annos LSD: tä ekstravahvuisena Nodozina. Sen lisäksi, että happoreissu piti minut hereillä, voisin käyttää sitä myös ammattilaiskäyttöön. Voisin tallentaa kaikki ”syvälliset” psykedeeliset jaarittelut ääninauhuriini. Ehkä keksisin elämän tarkoituksen − tai ainakin hyvän komediahitin − tulevaa käyttöä varten.

pudotin hapon ajaakseni läpi yön.

LSD: llä ajamista en suosittele, mutta teen sen ihan hyvin. Ajaminen on minulle kuin kävelisi. Tein sitä ammatikseni yli vuosikymmenen ajan, kuriirina Atlantassa. Olin myös kompastunut yli sata kertaa kolmenkymmenen vuoden aikana, joten tiedän rajoitukseni vaikutuksen alaisena. Toisin kuin yleisesti luullaan, happoharhoihin ei liity vaikkapa yksisarvista, joka yhtäkkiä materialisoituu tielle. Esineet saattavat muuttua oudosti, kun niitä tuijotetaan, mutta eivät niin paljon, että ne häiritsisivät ajamista moottoritiellä, johon ei liity vastaantulevaa liikennettä.

parin tunnin ajomatkan aikana nielin tarpeeksi LSD: tä stimulaatioon, mutta en niin paljon vääristääkseni todellisuutta. Minulle se oli kuin huvittavat viisi kuppia kahvia. Pian psykedeelinen kaikuni teki arkisesta kyydistä eloisan ja jännittävän.

risteilin Arkansasin läpi, värikkään auringonlaskun Mississippin suiston viljelysmaiden yllä taka-alalla. The Talking Heads or Blind Melon on the stereo transported me further. Ihmettelin metalliröykkiötä, joka kantoi minua ja hoiperteli pitkin 75 kilometrin tuntivauhtia ollessani ilmastoidussa mukavuudessa. Vieressä olevat Tekniikkavempaimet laturijohtoineen: kamera, puhelin, minilevynauhuri, iPod, kiehtoivat. Liikenne oli kevyttä, samoin minä.

All was good until I came upon a dizzy amount of freeway construction, like a sinister video game come to life. Vaihtuvia kaistoja ja epätasaista jalkakäytävää. Kirkkaan oranssit tynnyrit ja betoniset barrikadit senttien päässä. Kiusaaminen Traktorin Peräkärryt. Senioriautoilijat panikoivat ajaessaan neljääkymmentä kilometriä tunnissa. Minun kirjataan käynnissä selostus tänä aikana oli tuskin filosofinen tai syvällinen; olin kiroilua kuin tatuoija. ”Mitä vittua!!!”

onneksi antauduin pian flow ’ hun ja nautin taas. Videopelistä tuli hauska. Navigoin tehokkaasti rakennusalueella puhuen ajotempauksistani mikrofoniin. . .

”tyypillinen kuski sekoaisi, mutta olen ehkä maailman paras kuski. Olen täysin välinpitämätön”, kehuskelin. Vähän myöhemmin huudahdin: ”whoa, siniset valot! . . He ovat edessäni.”

noin kolmekymmentä sekuntia myöhemmin ilmestyi erilaisia sinisiä valoja, suoraan takanani. Sanat pettivät, kun käytännön ajatukset häiritsivät. Seuraavaksi huomattavimpia ääniä liikenteen melun lisäksi olivat tienvarren ryminänauhat, jotka vaikeroivat, kun pysähdyin tien sivuun. Nauhuri pyöri koko ajan.

pysyin viileänä, kuin Dock Ellis heittäisi happohuuruista no-hitteriä. Ryntäsin kaivamaan ajokorttini golfshortseistani takapenkillä ja valmistauduin esittelemään sen poliisille rennosti. ”Minä hoidan tämän”, sanoin itselleni. Pelkääjän paikalla istunut Ruoho sanoi toista.

kyllä, edellä mainitun johtojen ja vempaimien massan keskellä vieressäni istui alle gramma paskamaista marihuanaa tupakka-askin muovissa. Eräs fani New Mexicossa antoi sen minulle juopuneena iltana, mutta olin unohtanut sen. Jos se olisi ollut kunnollista, olisin piilottanut sen asianmukaisesti. Ruoho istui kiirastulessa: ei tarpeeksi hyvä piiloutumaan hyvin, mutta ei tarpeeksi huono heittämään pois. Oli miten oli, vuonna 2005 Tennesseessä se oli laitonta.

ajokorttini ja vakuutustodistus olivat kädessä, kun poliisi lähestyi molemmin puolin. Viime sekunnilla bongasin yrtin penkiltä ja heitin pyyhkeen sen yleiselle alueelle, joka ei onneksi peittänyt rullaavaa nauhuria. Esittelin HENKKARINI tukimieheksi rakennetulle räväkälle nuorelle poliisille . . .

Lead Cop (LC): ”Sir, we’ ve stopped you for draining in a construction zone.”

” ymmärrän.”

” Where are you coming from, sir?”

” Memphis.”

”olet Memphisissä”, hän vastasi naureskellen.

”tarkoitan Albuquerquea . . . Olen koomikko.”

”sarjakuva? Onko sinulla CD: tä?”

” Ei, mutta tässä on yksi nainen, jonka kanssa työskentelin tällä viikolla.”

ojensin hänelle CD-kotelon. Kansikuvassa koomikko Jessie Campbell kuvasi biljardia tupakka suussaan. Loistava luonnetodistaja. Hymyillen konstaapeli pyysi minua astumaan autoni takaosaan.

samaan aikaan toinen poliisi (SC) nappasi huonosti kätketyn ruohon matkustajan ikkunan läpi ja ojensi sen kysyjälle. He palasivat autolleen tarkastamaan rekisterikilpeni ja suunnittelemaan. Sorruin huvittaviin ajatuksiin, kuten miten moottoritiet toimivat, en murehdi sen kummemmin. Poliisit tulivat kymmenen minuuttia myöhemmin. Tai viisikymmentä. Happo lamauttaa poimuajan.

LC roikotti palturia ruukkupakettia edessäni. ”En aio pidättää sinua tästä, mutta sinun on kerrottava heti, jos sinulla on jotain muuta tässä autossa.”

”minulla ei ole mitään salattavaa, etsikää se jos haluatte”, sanoin. Se oli totta. Sen jälkeen kun olin syönyt happoni, minulla ei ollut edes tyhjää oluttölkkiä hämärässä lastissa.

” No guns, drugs, anything like that?”kysyi SC epäilevästi.

”no officer, go ahead and check.”

i must ’ ve look like I harbored more drugs, and possibly a lot. Kaksitoistavuotiaassa Lexus GS 300 – autossani oli pimennetyt Ikkunat ja ulkolaput. Esittelin ajokorttiani huteralla kädellä, enkä tuntunut tietävän, missä kaupungissa olin. Helvetin hämärää.

he saattoivat minut K-9-varustellun 4 x 4-katumaasturin takaosaan. Pukeutunut golfpaitaan, sandaaleihin ja funky vaaleansinisiin uimahousuihin − tuskin pukeutunut petolliseen Memphisin vankilaan, jos menisin sinne. Kun he laittoivat minut autoon, kysyin poliiseilta, haluavatko he avaimeni, mutta kumpikaan ei kuullut minua. Penkin kuuma Mikki nappasi seuraavan vaihdon, kun he alkoivat tutkia autoani.

LC: ”Did you get his keys?”

” Uh, ei. Minulla ei ole avaimia.

” Get the keys from that motherfucker.”

haettuaan avaimet tältä runkkarilta, he jättivät minut yksin imemään outoa uutta maailmaa. Huomasin, miten kovasti kompastuin, kolme tuntia sen jälkeen, kun olin nauttinut suhteellisen pienen annoksen viisivuotiasta LSD: tä. Vaikka tunnistin todellisuuden täysin, eloisat visuaaliset ilmeet ilahduttivat minua, ja niitä tehostivat vilkkuvat siniset valot hämärässä. Aivan takanani häämötti häkki, jossa oli kookas koira.

” Hei, pentu! Mitä teet?”

tästä sain kaksi korvanahkaa ja ilkeän ärähdyksen. Vain koiran häkin ohuet palikat pelastavat aorttani jäämästä koiran leukaan. Kova yleisö.

en puolla eläinten hyväksikäyttöä, mutta myönnän häirinneeni koirapoliisia vastineeksi siitä, että se oli mulkku. ”Toivot varmaan, että voisit purra minua, vai mitä, sika?”Mitä hän aikoi tehdä, pidättää minut?

samaan aikaan ihmispoliisit purkivat autoni sisätiloja ja penkoivat tavaroitani huvittaessani itseäni. He katsoivat takaluukkuni alle ja ovipaneelien taakse. Puhuin taas K9-yksikölle. ”He tuulettavat likapyykkiäni. Kirjaimellisesti!”Hän vastasi toisella ärähdyksellä.

en kuitenkaan pitänyt koiraa huonona enteenä. LC oli lähettänyt hyviä viboja, joten tunsin rauhaa. Hän ei näyttänyt tietävän, että olin Tripillä, ja olin varma, että älyni pitäisi minut selvänä.

poliisipari taivalsi takaisin luokseni ja autolleen kaksikymmentä minuuttia myöhemmin. Tai tunnin. He mutisivat toisilleen minuutin, sitten LC kysyi: ”OK Mr. Phillips, oletko kuuluisa sarjakuva?”

” Ei, mutta tämän tarinan jälkeen saatan olla!”Myönsin. Sitten kuvailin tehtävääni tallentaa itseäni ja kuinka he pysäyttivät minut hetkeä sen jälkeen, kun olin julistanut, kuinka hyvä kuljettaja olin. He pitivät tätä huvittavana.

” mistä sait tämän potin?”LC kysyi.

”Albuquerquessa tapaamani tyttö antoi sen minulle. Heitin sen kuitenkin, koska se on syvältä.”

”joo, tämä näyttää meksikolaiselta ruoholta”, LC julisti. ”Taidat kutsua sitä dankiksi?””

korjasin häntä nopeasti: ”No sir, that’ s schwag; the good stuff is dank.”Tajusin jakaneeni teollisuuslangaa vihollisen kanssa ja tokaisin:” paska, läikytin juuri pilvenpolttajaa infon sisällä.”

” Joo, taisit. Näytä kättelykin.”

me kaikki nauroimme. Pidätystä ei selvästikään ollut tulossa, joten ryhdyin puheliaaksi. Kerroin poliiseille, kuinka schwag-lähteeni oli kuuma pimu Albuquerquessa, joka sai minut pilveen autossaan esityksen jälkeen. Odotin tapaavani hänet, mutta joku tyyppi varoitti, että hän nai kaupungin jokaista sotilasta. Hän kieltäytyi kuitenkin.

more small talk (LC) Officer Brady Valentine, West Tennessee Judicial Violent Crime & Drug Task Force Special Agent vapautti minut tilapäisestä sellistäni pyörillä. Menimme auton eteen, ja hän heilutti ruohoani puhuessaan.

”now I’ m going to dump this out right here. Tee palvelus ja kerro ystävillesi, etteivät kaikki kytät ole mulkkuja.”

hän laati korttinsa ja lisäsi: ”and give us a call next time you have a show in town.”

” Oh, wow!”Möläytin. ”Kiitos, konstaapeli, ja hauskaa iltaa!”

” olet tervetullut. Ja hidasta sitä.”

hänen viimeinen huomautuksensa muistutti minua siitä, miksi minut pysäytettiin ylipäätään, näennäisesti päivää aiemmin. En saanut edes ylinopeussakkoa. Elämä oli hyvää.

vaara väistyi nyt, esiin nousi käytännön asia: jouduin kusemaan pahemmin kuin koskaan. On tyypillistä unohtaa virtsaaminen psykedeelisellä reissulla muutenkin, ja dramaattinen juoksuni helpotti tätä entisestään. Jokainen pieni kuhmu tiellä tökkäsi nivusiin kuin jääpiikillä.

seuraava moottoritien uloskäynti vapautti minut kolmen valtavan taustavalaistun krusifiksin luona, valtavan kirkon lähellä. Nyt jos koskaan oli aika löytää uskonto. Lähimmäksi pääsin kiittämällä Jeesusta, kun lievitin kaksinkertaista tuskaani Lähikaupan pisuaarilla. Pissasin ikuisuuden.

en koskaan palannut Memphisiin esittämään stand upia ja hengailemaan hyväntahtoisen upseeri Valentinen kanssa. Nauhoitukseni hänen pysäytyksestään avasi kuitenkin oven-lähetykseen Atlantan aamuohjelmassa the Regular Guys.

Valentine siirtyi myös muihin hankkeisiin. Hän sai vankilatuomion osallistuttuaan steroidien levitysrinkiin, joka luultavasti toimi, vaikka hän voitti Tennesseen vuoden huumepoliisin vuonna 2007. Toivottavasti hänen seuraajansa poliisivoimissa ei ole mulkku.

[podcast-kertaus, joka on täydennetty tässä teoksessa mainitulla äänellä, on nyt saatavilla. Apple Podcastit: https://tinyurl.com/yyhx6egq
Spotify: https://tinyurl.com/y3apqv4d