vaikka yleensä on niin, että kaikki pentueen pennut näyttävät hyvin samanlainen, joskus löydät pentue joitakin pentuja, jotka näyttävät erilaisilta ja pois paikaltaan. On käynyt ilmi, että tähän on mielenkiintoinen syy.
huomasin ajavani vaimoni ystävän omistaman maatilan pihatielle. Kävin hakemassa sieltä pari laatikkoa mustikoita, sillä vaimo halusi tehdä mustikkapiirakoita ja pakastaa ne, jotta niitä saisi talven yli. Tilan omistaja Marion seisoi pihalla toisen naisen vieressä, jolla oli pitkä poninhäntä. Hän vilkutti minulle ja esitteli minut toverilleen: ”tämä on Jess, ja hän on eläinlääkärimme. Hän oli täällä katsomassa yhtä lehmistäni, mutta koska Kate sai pentueen muutama viikko sitten, Jess ajatteli, että olisi kätevää antaa pennuille ensimmäiset rokotukset, kun hän oli täällä.”
kävelimme keittiön vieressä olevaan mutahuoneeseen, jonne Marion oli pystyttänyt Katelle ja tämän pennuille lankakynän. Kate oli jonkinlainen villakoiraristi (sellainen, jota design-Koirankasvattajat kutsuvat ”doodleiksi”) ja hänellä oli vaaleat kiharat hiukset ja keskikokoiset V: n muotoiset korvat. Ei siis ollut yllätys, että neljällä sen kuudesta pennusta oli myös vaalea kihara turkki ja samanlaiset korvat. Kaksi pennuista näytti kuitenkin aivan erilaisilta: niillä oli lyhyt karva, eräänlainen Beaglea muistuttava Partin värinen turkki ja korvat, jotka näyttivät siltä kuin ne lopulta kehittyisivät hurteille tyypillisiksi riipuksen muotoisiksi korvaläpiksi.
Jess hymyili ja kommentoi: ”näyttää siltä, että Kate on vähän bilettäjä. Hän on varmaan ollut naapuruston koirien kanssa, – koska veikkaan, että tämä pentue on seurausta useamman kuin yhden isänpuoleisen parittelusta.”
Marion näytti yllättyneeltä ja kysyi: ”et kai tarkoita, että tämän pentueen pennuilla olisi enemmän kuin yksi isä? Onko se mahdollista?”
”no, jokaisella pennulla on tietysti vain yksi emo ja yksi isä. Naaraskoirat tuottavat kuitenkin kerralla useita munia ja siksi ne tyypillisesti synnyttävät poikueita yksittäisten pentujen sijaan. Lisäksi nartut pysyvät kiimassa (eli munat ovat hedelmöitettävissä kohdussa) noin 10 päivää.
”you ’ve got to understand that dogs are not the best representation of’ fidelity. Ne ovat yleensä uskollisia ja omistautuneita ihmissuvulleen,-mutta parittelun suhteen ne ovat enemmän vapaamielisiä parinvaihtajia.”Koska on olemassa joukko munia, jotka vapautuvat samaan aikaan, se tarkoittaa, että jos nartulla on useita kumppaneita, eri emot voivat hedelmöittää eri munia.
”kuitenkin filanderointi useiden partnereiden kanssa ei aina johda sekavanhempien pentueeseen. Jos naaraskoira keinosiemennetään useampi kuin yksi isä, varsinkin jos siemennesteen molemmat sires talletetaan lähes samaan aikaan, todennäköisyys, että pennut tuloksena pentue syntyy eri isät on alle 1%. Tämä johtuu siitä, kun siemennesteen yhden miehen sekoitetaan siemennesteen toisen koiran siittiöiden kilpailun tuloksia. Yleensä yhden isännän siittiöt voittavat ja hän hedelmöittää kaikki saatavilla olevat munasolut. Jotta poikueella olisi enemmän kuin yksi isä, jokaisen hedelmöityksen on oltava 24 tai 48 tunnin välein, eivätkä tulokset ole aina ennustettavissa.”
siinä vaiheessa huomautin, että olin juuri lukenut tuoreen artikkelin, jonka teki Fiona Hollinsheadin johtama tutkimusryhmä College of Veterinary Medicine and biolääketieteellisestä tiedekunnasta Coloradon osavaltionyliopistosta Fort Collinsista, Coloradosta. He olivat kiinnostuneita asiasta useita sires ja tutkia sitä käyttämällä sekä luonnon-ja keinosiemennyksen. He tekivät tilaa keinosiemennyksille ja huomasivat, että kun emoja oli kaksi, 90% nartuista synnytti yhden tai useamman pennun. (Tämä on itse asiassa huomattavasti suurempi kuin 76%: n kantoaste, kun kantajia on vain yksi.) Onnistuneista siitoksista kahden emon hedelmöityksen jälkeen kävi ilmi, että vain 31%: ssa pentueista oli merkkejä sekavanhemmuudesta, mikä tarkoittaa, että jäljelle jääneissä 69%: ssa pentueista siittiökilpailu johti vain yhteen menestyneeseen isään. Yksi outo havainto tässä tutkimuksessa on, että kun tarkastellaan sekarotuisia pentueita, havaitaan, että emo, joka hedelmöittää toisen naaraan, verrattuna ensimmäiseen poikueeseen, sopii isäksi suuremmalle osalle pennuista (73% vs. 27%). Viimeinen mielenkiintoinen seikka, joka tuli esiin tässä tutkimuksessa, oli se, että poikueiden koot olivat itse asiassa huomattavasti suurempia, kun poikueita oli kaksi.
Jess nyökytteli ja totesi: ”tiedäthän, että jotkut kasvattajat jalostavat naaraskoiran tarkoituksellisesti kahdelle eri nastalle. He väittävät, että se on hyödyllistä, koska se johtaa lisääntyneeseen geneettiseen monimuotoisuuteen yhdessä pentueessa, ja odottaisin, että lisääntynyt pentuekoko on toinen positiivinen tulos (varsinkin jos on olemassa huoli siitä, että yhdellä poikueella on alhainen siittiöiden määrä tai huonolaatuinen siemenneste). Suurin osa kennelliitoista ei perinteisesti sallinut monisiemenisistä pentueista tulevien pentujen rekisteröintiä. Kuitenkin vuonna 1998 American Kennel Club päätti, että Multiple Sied pentueet (MSL) voidaan rekisteröidä AKC-rekisteriin, jos emo ja molemmat Siret on rekisteröity puhdasrotuisiksi koiriksi ja muut kennelliitot seurasivat pian perässä. Rekisteröintipolku on kuitenkin paljon monimutkaisempi MSL-poikueille kuin yleisempiin yhden lapsen poikueisiin syntyneille. Se edellyttää kaikkien vanhempien ja kaikkien pentujen DNA-tunnisteita, jotta kunkin pennun sukutauluun voidaan merkitä erityinen isä ja emä.”
Jess nauroi, heilutti Katen päätä ja sanoi tälle, ”mutta tietenkään meidän Katie ei aio kertoa, kenen kanssa hänellä oli lemmensuhteensa. Jos voisimme tunnistaa mukana olleet ja testata heidän DNA: taan, – voisimme sitten kertoa, kuka pennuista kuuluu mihinkin Isään, – ja sen jälkeen voisimme paljastaa sen tiedon ikioman koiramme Jerry Springer Show ’ n härskistä jaksosta!”
