sitoutuneiden hemopoieettisten progenitorisolujen eli pmy-GM: n (pesäkettä muodostava yksikkö–granulosyytti/makrofagi) ja CD34-ilmentävien hemopoieettisten solujen määritykset moniparametrisen virtaussytometrin avulla arvioituina ovat rutiininomaisia diagnostisia välineitä hemopoieettisessa soluhoidossa. Yleensä testejä käytetään sytafereesin ajoituksen ja hallinnan optimointiin sekä kerättyjen solujen sitoutumispotentiaalin arviointiin. Molemmat mittaukset ovat kuitenkin parhaimmillaankin korvaavia merkkiaineita, sillä riittävää rutiinitestiä, jossa arvioidaan tehokkaasti lyhyt – ja pitkäkestoista uudelleenpopuloituvaa hemopoieettista solua, ei ole saatavilla. Tästä huolimatta solujen kynnysannoksia on vahvistettu. Näiden kynnysarvojen yläpuolella nopea sitoutuminen on lähes muuttumatonta, mutta näiden kynnysarvojen alapuolella tulos on vaihteleva. Tässä tutkimuksessa olemme keskittyneet epätarkkuuteen hemopoieettisten solujen laskemisessa arvioituina PMY-GM: nä ja CD34: ää ilmentävinä soluina. Molempien testien tiedot on analysoitu kuudelta eurooppalaiselta toimielimeltä. Variaatiokerroin PMY: n ja GM: n pesäkkeiden laskennassa oli noin 30%, kun taas CD34: ää ilmentävien solujen virtaussytometrisessä laskennassa variaatiokerroin oli noin 10%. Nämä tiedot viittaavat siihen, että tekninen epätarkkuus progenitorisolujen, erityisesti PMY-GM: n, laskemisessa pieninä pitoisuuksina saattaa vaikuttaa merkittävästi kliiniseen vaihteluun kynnyksen alaisen progenitorisoluannoksen siirron jälkeen.