Keskustelu
vammaistodistukset, kuten sokeutta / näkövammaisuutta koskevat todistukset, tarjoavat paljon etuja vastaanottajille ja auttavat heitä saamaan varauksia korkeakouluihin ja työpaikkoihin. He saavat matkustusedut, tuloveroedut ja vammaisavustukset. Todistusten hakijoita on siis paljon. Tässä vertaamme sokeus – / vammaistodistusten analyysituloksia sokkotodistusten ja väestöpohjaisten tutkimusten eri tutkimuksiin.
Työkyvyttömyysprosentti 40% (BCVA paremmassa silmässä- 6/18 -6/36) katsotaan vammaisiksi ja oikeutetuiksi valtion etuuksiin. Todistushakemuksissa oli miesvaltainen enemmistö, mikä saattoi johtua siitä, että he olivat perinteisesti leipätyöläisiä ja että he liikkuivat enemmän yhteiskunnassamme ja tarvitsivat siten enemmän työtä ja muita etuja.
kaiken kaikkiaan yleisin sokeuden / näkövamman aiheuttaja oli makula-arpi kaikissa ikäryhmissä. Bengalilaisilla rekisteröidyillä näkövammaisilla tehty tutkimus osoitti kuitenkin, että phthisis bulbi, jota seurasi mikroftalmia, oli yleisin sokeuden tai osittaisnäön aiheuttaja. He selittivät tämän johtuvan siitä, että he tutkivat pääasiassa nuoria potilaita.
nykyisessä tutkimuksessa hakijoiden yleisin diagnoosi oli amblyopia. Suurin osa sertifiointia hakeneista ja amblyopia-diagnoosin saaneista oli 15-45-vuotiaita (43%). Heille annettiin työkyvyttömyysprosentti 20-40. Useimmat eivät olleet oikeutettuja valtion etuuksiin, koska he saivat alle 40 prosentin arvonalentumisprosentin, jota ei pidetty näköhaittana. Tällä ikäryhmällä oli maksimimäärä sertifiointia hakeneita, luultavasti siksi, että tämä on työnhakijoiden ikäryhmä, ja he voivat käyttää varauksia valtion työpaikoissa tällä perusteella. Tämän ongelman ratkaisemiseksi tarvitaan menestyksekästä koulujen silmäseulontaohjelmaa Biharissa.
VI: n, vammaisuuden ja sokeuden syiden analysointi paljasti eri ikäryhmissä erilaisia syitä. Koska tällaista tutkimusta ei ole aiemmin tehty, vertailimme havaintojamme erilaisiin sokkosertifiointia ja väestöpohjaisia tutkimuksia koskeviin tutkimuksiin. Ikäryhmässä 0-15-vuotiaat yleisin sokeuden/näkövamman aiheuttaja olivat synnynnäiset ja perinnölliset häiriöt, mikä oli linjassa muiden tutkimusten kanssa. Komplisoitunut afakia ja pseudofakia olivat toiseksi yleisin syy tässä ikäryhmässä. Tämä ei ole näkynyt erilaisissa sokeustodistusten tutkimuksissa. Kuitenkin väestöpohjaisessa tutkimuksessa dandona et al., amblyopia kaihileikkauksen jälkeen oli 8.3% kaikista lapsuuden sokeudesta, kun taas sokeassa koulussa tehty tutkimus asetti monimutkaisen pseudofakian sokeuden syyksi 6,6%: lla lapsista. Tämän ehkäistävissä olevan sokeuden syyn suuri esiintyvyys tutkimuksessamme voi johtua siitä, että Biharissa ei ole riittävästi erikoistuneita lastenyksiköitä, ja potilaiden huonosta seurannasta korkean lukutaidottomuuden vuoksi. Läsnäolo omistettu lasten yksiköitä koulutettujen kirurgien ja varmistaa paremman seurannan voi auttaa lieventämään tätä ongelmaa valtion. 16-30-vuotiaiden ikäryhmässä silmänpohjan arpi (20%) oli yleisin VI: n, useimmiten perinnöllisen silmänpohjan dystrofian, aiheuttaja. Kirjallisuushaku ei paljastanut sokeuden syitä 15-45-vuotiailta verrattaviksi. Suurin osa saatavilla olevista tiedoista koskee lapsuusiän sokeutta ja yli 50-vuotiaita. Intiassa ja sen ulkopuolella tehtyjen sokeustodistuksia koskevien tutkimusten analyysi ei paljastanut VI: n iän erityisiä syitä, vaan vain yleisimmät syyt kaikissa ikäryhmissä. 31-45-vuotiaiden ikäryhmässä sarveiskalvon arpi oli tämänhetkisessä tutkimuksessa yleisin VI: n aiheuttaja, kun taas silmänpohjan arpi oli yleisin sokeuden/näkövamman aiheuttaja. Tietoa siitä, mikä on yleisin syy yhden silmän sokeutumiseen tutkimuksessamme, ei ole voitu saada pelkästään sokeustodistusta analysoimalla, koska 20-30% VI ei sisälly näkövammaisuuteen tai sokeuteen, jota monet sarveiskalvon arvesta kärsivät saivat. Tämä voi johtua enemmän esiintyvyys keratiitti tässä ikäryhmässä, koska tämä ryhmä on aktiivinen taloudellisen toiminnan, kuten maanviljelyn ja myös altis trauma. Tätä ei ole kommentoitu yhdessäkään sokeustodistusta koskevassa tutkimuksessa, mutta tämä on linjassa muiden väestöpohjaisten tutkimusten kanssa. 46-65-vuotiailla glaukooma (30%) oli yleisin VI: n ja sokeuden/vamman aiheuttaja; kun taas yli 65-vuotiailla DR oli yleisin VI: n ja sokeuden/vamman aiheuttaja tutkimuksessamme. Yli 50-vuotiailla vastaajilla tehdyssä kansallisessa pika-arviointitutkimuksessa DR: n esiintyvyys oli 0,2% ja glaukooman 3%. Ero voi johtua siitä, että tutkimuksessamme jätettiin pois vältettävissä olevat sokeuden syyt. Toinen tutkimus Bunce C et al. totesi, että yleisimmin kirjattu syy sertifikaatit vanhemmassa ikäryhmässä sekä sokeuden ja osittainen näkö Yhdistyneessä kuningaskunnassa (UK) oli rappeuma makulan ja posterior napa, joka suurelta osin koostui ikään liittyvä silmänpohjan rappeuma. Vaikka tietomme ovat varmasti epätarkkoja, koska tutkimuksessamme on vähemmän hakijoita ikäryhmässä 45 vuotta ja sitä vanhemmat, eikä niitä voida verrata väestöpohjaiseen tutkimukseen, ne antavat viitteitä dr: n aiheuttaman sokeuden lisääntymisestä tässä osassa maata ja tarve seulontaan, varhaiseen diagnoosiin ja Dr.
Sokeustodistushakemuksen tietoihin olisi käytettävä harkiten, koska ne eivät edusta koko väestöä. Harhaa on siinä,että monet sertifiointiin oikeutetut eivät hae sitä. Tukikelpoisten sokeiden ja heikkonäköisten henkilöiden alirekisteröinti on maailmanlaajuinen ongelma. Moorfields Eye Hospitalissa Yhdistyneessä kuningaskunnassa suoritetussa sertifiointia koskevassa poikkileikkaustutkimuksessa 51 prosentilla potilaista, jotka todettiin kelpoisiksi rekisteröitäviksi vammaisiksi, ei ollut todistusta. Intiassa tästä ongelmasta ei ole saatu tutkimustuloksia kirjallisuudessa. Myös työnhakijoiden ikäluokassa on täällä yliedustus. Nämä luvut antavat kuitenkin varmasti jonkinlaisen osviittaa näkövamman aiheuttamasta taakasta silmäterveydenhuollolle ja antavat jonkin verran tietoa eri silmäsairauksien suhteellisesta taakasta. Sen lisäksi, että annetaan tietoja vammaisuudesta ja sokeudesta kuten sokeuden vammaistodistuksissa, hakemukset samoista myös informoivat VI: n eri syistä. siksi saamme tärkeitä viitteitä sellaisten tilojen kuin amblyopian, yksisilmäisen sarveiskalvon sokeuden, monimutkaisen kaihileikkauksen ja DR: n suuntauksista, jotka ovat vältettävissä VI: n syistä. Näin ollen sokeusvammatodistuksen hakemusten analysointi voi olla yksi tärkeimmistä tavoista, joita käytetään yhdessä väestöpohjaisten tutkimusten tietojen kanssa silmäterveyspalvelujen suunnittelemiseksi, toteuttamiseksi ja seuraamiseksi. Sitä voidaan käyttää myös erilaisten silmäsairauksien trendianalyysien tekemiseen ja palveluntarjonnan mittarina. Suositellaan, että teknologian lisääntyvän käytön myötä sokkosertifiointisovelluksista saatavia aluekohtaisia tietoja voidaan kerätä, jotta tietoja voidaan hyödyntää paremmin epidemiologisiin tarkoituksiin.
