olen omistautunut pikkuaivojen mysteerien selvittämiselle jo toistakymmentä vuotta. Perinteisesti useimmat neurotieteilijät ovat katsoneet pikkuaivojen (latinan sanasta ”pienet aivot”) olevan suhteellisen yksinkertainen tehtävä valvoa lihasten koordinaatiota ja tasapainoa. Uudet havainnot kuitenkin osoittavat, että pikkuaivot ovat todennäköisesti vastuussa paljon, paljon enemmän, mukaan lukien syvimpien ajatustemme ja tunteidemme hienosäätö.
eilen aamulla olin ajamassa kuntosalille kuunnellen NPR: ää, kun tyhjästä ilmestyi raportti uraauurtavasta pikkuaivojen tutkimuksesta, jota johti M. D. Jeremy D. Schmahmann.hän on neurologian professori Harvard Medical Schoolissa. Schmahmann on Massachusetts General Hospitalin ataxia-yksikön johtaja. Sanomattakin on selvää, että olin haltioissani, kun kuulin tämän lähetyksen tulevan ilma-aaltojen yli.
yksi elämäni unelmista on, että ”pikkuaivoista” (pikkuaivoista tai niihin liittyvistä) tulee jonain päivänä kodin sana. Jon Hamiltonin raportin kuuleminen NPR: llä eilen oli merkki siitä, että pikkuaivot saavat vihdoin ansaitsemansa valokeilan.
Kuuntele muutama minuutti NPR: n ”Morning Edition” – raporttia 16.maaliskuuta 2015. Tämän tarinan toinen osa lähetettiin ”All Things Considered.”Se on hyvin liikuttava ja informatiivinen kertomus Jonathan Kelcher-nimisen miehen koettelemuksista ja voitoista.hän syntyi ilman pikkuaivoja. Hänen tapaustutkimuksensa voisi avata monia uusia ikkunoita ymmärrykseen siitä, miten aivot ja mieli toimivat paljastamalla, mitä hyvin salaperäiset pikkuaivot todellisuudessa tekevät.
perinteisesti neurotieteilijät eivät juuri anna pikkuaivoille kunniaa korkeammista johtotehtävistä, kognitiosta, psykiatrisista häiriöistä tai tunteiden säätelystä. Onneksi tämä vanhentunut näkemys pikkuaivoista kehittyy nopeasti.
jokainen, joka on lukenut urheilijan tavan—tai seuraa kirjoituksiani täällä Psychology Todayssa—tietää, että pikkuaivot ovat filosofiani tärkein käyttövoima. Se, että minusta tuli pikkuaivojen sanansaattaja ja puolestapuhuja, on loogista. Koska urheilullinen valmentaja, se oli aina hyvä neuvo puoltaa, että pikkuaivot on keskeinen rooli kaikenlaisten urheilullinen suorituskyky.
iso-ja pikkuaivot muodostavat dynaamisen kaksikon
kun kehitin Athletic ’ s Way-ohjelman, loin yksinkertaisesti jaetun aivomallin, joka laittoi urheilullisen ”ajattelun” aivoihin ja urheilullisen ”tekemisen” pikkuaivoihin. Ottamalla kaksihaarainen lähestymistapa perustuu tähän ”ylös-alas” malli jokainen urheilija voi optimoida hänen suorituskykyä luomalla ihanteellinen urheilullinen ajattelutapa ja fyysinen nero säännöllisen koulutuksen, joka kohdistuu sekä aivopuoliskojen ja molemmat aivopuoliskot pikkuaivojen. Se on hyvin yksinkertaista.
odottamaton käänne pikkuaivojen puolustamisessa, sillä se oli muutakin kuin lihasmuistin tyyssija, tuli monien keskustelujen kautta Isäni Richard Berglandin kanssa, joka oli neurotieteilijä, neurokirurgi ja mielen rakenteen kirjoittaja, kun kirjoitin ensimmäistä kirjaani.
pikkuaivot ovat vain 10% aivojen tilavuudesta, mutta niillä on yli 50% aivojen kaikista neuroneista. Tämän epäsuhtaisuuden perusteella isäni sanoi aina: ”emme tiedä tarkalleen, mitä pikkuaivot tekevät, mutta mitä tahansa ne tekevätkin, ne tekevät sitä paljon.”
isälläni oli aavistus, että pikkuaivoilla voisi olla rooli korkeamman asteen ajattelussa ja ne voisivat jotenkin liittyä psyykemme syvempiin osiin. Hengellisestä näkökulmasta isäni ajatteli myös, että pikkuaivot voisivat jotenkin liittyä ihmisen sielun alitajuisiin altaisiin.
kun sain vuonna 2005 St. Martin ’ s Pressin kanssa kirjasopimuksen urheilijan tien kirjoittamisesta, näin sen mahdollisuutena käyttää massamarkkinakustantamoa viemään potentiaalisesti esoteerisia ajatuksia pikkuaivoista suurelle yleisölle.
puhuimme isäni kanssa joka päivä, kun kirjoitin käsikirjoitusta. Koska en ole tiedemies, voisin pistää itseni likoon ja sanoa pikkuaivoista asioita ”urheilullisesta näkökulmastani”, joita isäni ei voinut julkaista vertaisarvioidussa Lääkärilehdessä.
tavoitteenamme oli saada keskustelu käyntiin pikkuaivoista ja siirtää keskustelu pois kaikkialla esiintyvästä puheesta ”vasen aivo-oikea aivo” ja kohti sitä, mitä me molemmat näimme merkittävämpänä kahtiajakautena sen välillä, mitä minä keksin ”ylös aivo-alas aivot.”Tämän uuden split-brain-mallin mukaan aivot ovat” ylös-Aivot ”ja pikkuaivot ovat” alas-aivot.”Nämä nimet olivat suora ja vakuuttava vastaus” vasen aivo-oikea aivo.”
mikä on ajatuksen Dysmetria?
”Dysmetria” (suom.: väärä pituus) määritellään ”liikkeen koordinaation puutteeksi, jolle on tyypillistä käden, käsivarren, jalan tai silmän alusasento tai aiotun asennon ylitys. Se on eräänlainen ataksia.”Sitä käytetään joskus myös kuvaamaan kyvyttömyyttä arvioida etäisyyttä tai mittakaavaa.
eilen illalla katsoin tämän schmahmannin kiehtovan Youtube-luennon otsikolla ”The Cerebellar Affective Cognitive Syndrome: Implications for Neuropsykiatry”, jossa hän puhuu teoriastaan ”dysmetria of thought” liittyen pikkuaivoihin.
for your convenience, I ’ ve cued this YouTube clip to begin about half through at a pivotal juncture. Lisää Tämä video kirjanmerkkeihin ja katso se alusta, kun sinulla on aikaa. On niin paljon mullistavaa ja arvokasta ajattelemisen aihetta hallussa schmahmannin tutkimus pikkuaivoista välittyy tällä videolla.
Schmahmannin luennon ideoiden pohjalta näyttää siltä, että pikkuaivojen tiettyjen alueiden ja aivojen tiettyjen alueiden välinen yhteys toimii yhdessä sekä lihasten liikkeiden että ajatustemme hienosäätämiseksi. Tämä on mullistava käsite.
suurin ”aha” hetki, jonka koin tätä luentoa katsellessani, oli oppia Schmahmannin teoriasta pikkuaivojen roolista siinä, mitä hän kutsuu ”ajattelun dysmetriaksi.”Näin Schmahmann kuvailee ajatuksen dysmetriaa:
”samalla tavalla kuin pikkuaivot säätelevät liikkeiden nopeutta, rytmiä, voimaa ja tarkkuutta, samoin se säätelee henkisten ja kognitiivisten prosessien nopeutta, johdonmukaisuutta, kapasiteettia ja tarkoituksenmukaisuutta … Liikkeen Dysmetria vastaa kognitiivisessa maailmassa arvaamattomuutta ja epäloogisuutta sosiaaliseen ja yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen. Ylitys ja kyvyttömyys motorisessa järjestelmässä tarkistaa liikkeen parametreja rinnastetaan todellisuuden ja havaitun todellisuuden väliseen epäsuhtaan sekä arvaamattomiin yrityksiin korjata ajattelun ja käyttäytymisen virheitä.”
olen paininut pikkuaivojen arvoitusten kanssa yli vuosikymmenen. Viime vuonna olin Columbian neurotieteen seminaarisarjan avausjuontaja. Luennoin pikkuaivoista otsikolla ”Superfluidity: Optimizing the Brain’ s Plasticity for a Healthier Life.”
Schmahmanns ’s dysmetria of thought theory is the missing link that I’ ve been looking for—this theory helps to connect the dots on how the cerebellum plays a critical role in creating superfluidity between our thoughts, actions, emootions, and social interactions.
luentoni Columbiassa otsikolla ”Superfluidity” on samannimisen kirjani aiheena. Schmahmannin tavoin uskon, että pikkuaivot ovat vastuussa sekä liikkeen että monien kognitiivisten prosessien sujuvuuden luomisesta. Hypoteesini on, että aivotoiminnan ja ihmisen potentiaalin maksimointi voidaan saavuttaa optimoimalla jokaisen aivopuoliskon yhteenliitettävyys.
alla on muutama vuosi sitten tekemäni alkeellinen luonnos, joka havainnollistaa teoriaani ”superfluidenssista”, joka on luotu aivojen ja pikkuaivojen harmaanvalkoisen aineen välisen yhteyden synkronisoitumisesta.
valistuneena arvauksena epäilen, että optimaalinen aivotoiminta saavutetaan, kun kaikki neljä aivopuoliskoa toimivat täydellisessä harmoniassa sähköisellä, kemiallisella ja arkkitehtonisella tasolla. Tämä näkyy yllä olevassa piirroksessani, jota edustaa nuolien monisuuntainen virtaus, joka luo valkoisen aineen reittejä joka suuntaan kaikkien neljän aivopuoliskon poikki.
uskon, että tietoisuuden huipputila syntyy, kun jokaisen aivopuoliskon jokainen nurkka ja kolo toimii synkronisesti. Kutsun tätä ”superfluiditeetin” tilaksi, koska se edustaa täysin nollakitkaa, Nollaa entropiaa ja nollaviskositeettia ajattelun, toiminnan ja tunteiden välillä.
johtopäätös: pikkuaivot voisivat olla keskipisteenä 2000-luvun Neuropsykiatriassa
nämä ovat hyvin jännittäviä aikoja tutkia pikkuaivoja. Viimeisimmät raportit pikkuaivojen mahdollisesta roolista kognitiivisissa toiminnoissamme, psykiatrisissa häiriöissämme ja emotionaalisessa säätelyssämme edustavat neurotieteen huippua ja voivat olla mullistavia.
se, että pikkuaivot saavat ansaitsemansa kunnian, johtaa läpimurtoihin ymmärryksessämme ihmismielestä. Edistysaskeleet ymmärryksessämme pikkuaivoista voisivat johtaa parempiin hoitoihin kaikille, jotka kärsivät psykologisista häiriöistä, mukaan lukien: autismikirjon häiriöt (ASD), kaksisuuntainen mielialahäiriö, skitsofrenia, traumaperäinen stressihäiriö (PTSD), riippuvuus jne.
positiivisen psykologian näkökulmasta pikkuaivojen parempi ymmärtäminen voisi innostaa ihmisiä kaikilta elämänaloilta ja eri-ikäisiltä luomaan päivittäisiä tapoja ja käyttäytymismalleja, jotka vahvistavat kaikkien aivopuoliskojen yhteyttä. Uskon, että ”superfluiditeetin” luominen kaikkien neljän aivopuoliskon välille on avain yksilön fyysisen, älyllisen ja psykologisen potentiaalin optimointiin koko hänen elinaikansa ajan.
Seuraa minua Twitterissä @ckbergland päivityksiin urheilijan tapa-blogikirjoituksista.
