pikkuaivojen perusrakenne on seramidi. Pikkuaivoiksi määritellään monoglykosyyli-ja oligoglykosyyliseramidit, joiden mono-tai polysakkaridi on sitoutunut glykosidisesti seramidin terminaaliseen OH-ryhmään. Sfingosiini on tärkein pitkäketjuinen emäs keramidissa.

Galaktosyyliseramidi on aivokudoksen pääasiallinen glykosfingolipidi. Galaktosyyliseramideja on kaikissa hermokudoksissa, ja ne voivat muodostaa jopa 2% kuivapainosta harmaata ainetta ja 12% valkoista ainetta. Ne ovat oligodendrosyyttien pääainesosia. Glukosyyliseramidia esiintyy pieninä pitoisuuksina eläinsoluissa, kuten pernassa, erytrosyyteissä ja hermokudoksissa, erityisesti neuroneissa. Glukosyyliseramidi on tärkeä ihon lipidien aineosa, jossa se on välttämätön lamellirungon muodostumiselle marraskedessa ja ihon vedenläpäisevyyden esteen ylläpitämiseksi. Glukosyyliseramidi on ainoa kasveille, sienille ja eläimille yhteinen glykosfingolipidi. Sitä pidetään yleensä kasvien pääasiallisena glykosfingolipidinä. Se on tärkeä osa plasman kalvon ulointa kerrosta. Galaktosyyliseramideja ei ole tavattu kasveissa.

Monogalaktosyyliseramidi on hermojen myeliinitupen suurin yksittäinen komponentti. Pikkuaivojen synteesillä voidaan siis mitata myeliinin muodostumista tai remyelinaatiota. Sokeriosa on glykosidisesti sitoutunut seramidin C-1-hydroksyyliryhmään, kuten laktosyyliseramidissa. Rikkiesteriryhmän (sulfaatti) sisältäviä pikkuaivoja eli sulfatideja esiintyy myös hermojen myeliinitupessa. Nämä yhdisteet nimetään mieluiten lähtöglykosfingolipidin sulfaateiksi.