kohdunkaulan neuralgiaa sairastaville potilaille tehdään yleensä kaularangan röntgentutkimus. Jos röntgenkuvissa näkyy rappeuttavia vaurioita, on syytä uskoa, että useimmat lääkärit hyväksyvät ne selitykseksi valituksille.

en ota tässä mitään kantaa niihin moniin teorioihin, jotka yrittävät selittää cervicobrakiaalisen oireyhtymän. Alustavasti on kuitenkin mainittava, että kaularangan rotgenologisia rappeumamuutoksia on havaittu niin usein henkilöillä, joilla ei ole kliinisiä oireita, että röntgentutkimuksella ei monien kirjoittajien mukaan ole merkitystä yleisen brachial neuralgian tapauksessa. Että roentgenogrammi on kuitenkin tärkeä vakavien häiriöiden poissulkemiseksi, on tietenkin tarpeetonta huomauttaa.

tässä asiakirjassa, joka ei väitä pitävänsä kiinni tiukoista tieteellisistä standardeista, mutta jonka toivotaan mahdollistavan joitakin myönteisiä johtopäätöksiä, olen yrittänyt vastata kolmeen yksinkertaiseen kysymykseen:

	kuinka usein patologisia röntgenlöydöksiä on mahdollista osoittaa henkilöillä, joilla ei ole kliinisiä oireita, ja kuinka usein henkilöillä, joilla on tai on ollut brachial neuralgia?
	kuinka usein kohdunkaulan neuralgiaa on esiintynyt henkilöillä, joilla on ollut patologisia röntgenlöydöksiä kaularangassa ?
	mikä on kaularangan patologisten röntgenlöydösten jakautuminen ?

nykyinen aineisto koostuu suuremmasta 320 hengen ryhmästä ja pienemmästä 77 hengen ryhmästä. Suurempi ryhmä (182 miestä ja 138 naista), 40-89-vuotiaita, valittiin röntgenosaston potilaiden joukosta, joilla oli hyvin erilaisia sairauksia ilman mitään yhteyttä kaularankaan. Heidät kaikki tutkittiin röntgenkuvissa pystyasennossa ja myös oikealla ja vasemmalla 45 asteen vinossa asennossa, 1,2 metrin etäisyydellä putkesta. Röntgenkuvat saatiin potilaan seulonnan jälkeen, kääntäen häntä suuntaan tai toiseen, kunnes nikamaväli foramina näkyi selvimmin.

pienempään ryhmään kuului 77 tervettä 18-30-vuotiasta sotilasta. Kenelläkään heistä ei ollut koskaan ollut brakiaalisen neuralgian oireita. Näissä tapauksissa otettiin vain sivusuuntaisia röntgenkuvia, joiden tarkoituksena oli tutkia levytilojen tavanomaisia ulottuvuuksia eri tasoilla oletettavasti normaaleissa kohteissa, joiden osalta on oletettava, että rotgenologisesti näkyviä rappeumalöydöksiä ei ollut vielä kehittynyt. Tästä ei ole yleistä yksimielisyyttä. Useimmat kirjoittajat katsovat, että levyt tulevat yhä paksummiksi ylhäältä alaspäin, kun taas toiset uskovat, että ne ovat tasaisen paksuisia. Jos levy on edellä mainittua ohuempi, sen oletetaan olevan rappeutunut. Toiset taas ovat sitä mieltä, että erityisesti C-6: n ja c-7: n välissä oleva yksittäinen levy voi tavallisesti olla edellä mainittua ohuempi.

77 terveen miehen ryhmässä oli 11, joiden yksi levy oli hieman edellä olevaa ohuempi. Heistä kahdeksan oli 18-20 – vuotiaita.