TEXT

useat ihmisen syövät ovat herkkiä mitoottiselle stressille, mikä viittaa tarkastuspisteen virheisiin. Monet haarukkatrukkeihin liittyviä (FHA) domeeneja sisältävät proteiinit ovat solusyklin tarkistuspisteitä. Eristääkseen uusia mitoottisia tarkistuspisteen geenejä Scolnick and Halazonetis (2000) etsi EST-tietokannasta CDNOJA, jotka sisältävät FHA-verkkotunnuksia. He tunnistivat cDNA: n, jota he kutsuivat chfr: ksi ’tarkistuspisteellä, jossa on forkhead-ja rengassormidomeeneja’, joka koodaa 664-aminohappoproteiinia, jonka N-terminaalissa on FHA-ja rengassormidomeeneja. CHFR: n C-terminuksessa on kysteiinipitoinen alue, joka ei muistuta merkittävästi mitään genbankin tietokannan proteiinia, mutta säilyy hyvin ihmisten ja hiirien välillä. Northern blot-analyysin mukaan CHFR-ilmentymä esiintyy kaikkialla normaaleissa ihmiskudoksissa; 3 tutkitusta 8 ihmisen syöpäsolulinjasta ei kuitenkaan sisältänyt CHFR mRNA: ta. Nämä samat solulinjat eivät ilmaisseet immunoblotimäärityksellä määritettyä CHFR-proteiinia. Scolnick and Halazonetis (2000) osoitti, että CHFR-geeni inaktivoitui ekspression puutteen tai mutaation vuoksi 4: ssä tutkituista 8: sta ihmisen syöpäsolulinjasta. Normaalit primaarisolut ja kasvainsolulinjat, jotka ilmentävät villityyppistä CHFR: ää, osoittivat viivästynyttä pääsyä metafaasiin, kun mitoottinen stressi esti centrosomien erottelun. Sen sijaan kasvainsolulinjat, jotka olivat menettäneet CHFR-toiminnon, tulivat metafaasiin viivyttelemättä. Villityypin chfr: n ektooppinen ilmentyminen palautti solusyklin viivästymisen ja lisäsi solujen kykyä selviytyä mitoottisesta stressistä. Niinpä Scolnick ja Halazonetis (2000) päättelivät, että CHFR määrittelee tarkastuspisteen, joka viivästyttää pääsyä metafaasiin vastauksena mitoottiseen stressiin.

Toyota et al. (2003) analysoitiin chfr-ilmentymän mallia useissa ihmisen syöpäsolulinjoissa ja primaarisissa kasvaimissa. He löysivät CPC-metylaatiosta riippuvaa chfr: n ilmentymisen hiljentymistä 45%: ssa syöpäsolulinjoista, 40%: ssa primaarisista kolorektaalisyövistä, 53%: ssa kolorektaaliadenoomista ja 30%: ssa primaarisista pään ja kaulan alueen syövistä. CHFR: n ilmentyminen korreloi tarkasti histonien H3 ja H4 sekä CPG-metylaation että deasetylaation kanssa CpG-rikkaalla sääntelyalueella. Chfr-metylaation saaneilla soluilla oli luonnostaan korkea mitoosi-indeksi, kun niitä hoidettiin mikrotubuluksen estäjällä. Tämä tarkoittaa, että solut, joissa CHFR oli epigeneettisesti inaktivoitu, muodostivat mitoottisessa tarkastuspistekontrollissa toimintakyvyttömiä alleeleita. Yhdessä nämä löydökset valottavat reittiä, jolla mitoottinen tarkastuspiste ohitetaan syöpäsoluissa, ja viittaavat siihen, että tarkastuspiste-geenien inaktivointi on paljon yleisempää kuin aiemmin on epäilty.

Ahel et al. (2008) tunnistettiin Uusi poly(ADP-riboosi)-sitova sinkkisormi (PBZ) – motiivi useissa eukaryoottisissa proteiineissa, jotka osallistuvat DNA-vauriovasteen ja tarkastuspisteiden säätelyyn. PBZ-motiivia tarvitaan myös posttranslationaaliseen poly(ADP-ribosyyli)ationiin. Ahel ym. (2008) osoitti poly(ADP-riboosi)-interaktion tämän motiivin kanssa 2 edustavassa ihmisen proteiinissa, APLF: ssä (611035) ja CHFR: ssä, ja osoitti, että CHFR: n vaikutukset antefaasin tarkistuspisteessä kumoavat PBZ: n mutaatiot tai poly(ADP-riboosi) – synteesin esto.

Eläinmalli

mitoottisen tarkistuspisteproteiinin ilmentymä CHFR häviää 20-50%: ssa primaarisista kasvaimista ja kasvainsolulinjoista. Tutkia, vaikuttaako CHFR: n downregulation suoraan tumorigeneesiin, Yu et al. (2005) tuotti chfr knockout mice. Chfr-puutoksesta kärsivien hiirten todettiin olevan syöpäalttiita, kehittävän spontaaneja kasvaimia ja lisänneen ihokasvainten ilmaantuvuutta dimetyylibents(alfa)antraseenihoidon jälkeen. Chfr-puutos johti kromosomien epävakauteen alkion fibroblasteissa ja sääteli mitoottista kinaasi aurora A: ta (603072), joka on usein upregulated erilaisissa kasvaimissa. Chfr oli fyysisesti vuorovaikutuksessa aurora A: n ja ubikitinoituneen aurora A: n kanssa sekä in vitro että In vivo. Yu ym. (2005) totesi, että CHFR on tuumorisuppressori ja että se varmistaa kromosomaalisen stabiilisuuden säätelemällä keskeisten mitoottisten proteiinien, kuten aurora A: n, ilmentymistasoja