sovituskäyrän morfologiset ominaisuudet

sovituskäyrän ominaisuuksien perusteella spline–interpolointiprosessin avulla olkitakkilautojen erikokoiset muodot osoittavat, että laskeumasyvyys pienenee reunasta keskelle, kun taas Keski-itä on heikko kertymä-tai eroosiosuuntaus. Lisäksi on selvää, että eroosio tapahtui lävistäjä, joka on yhteydessä Luoteis-ja Lounais-vallitsevat tuulet ja ilmavirran aggregoituneet lävistäjä. Kuitenkin eri kokoisia ruutuja, merkittäviä eroja muodon ja syvyyden diffident morfologies. Pääkohteessa syvyysalue ja eroosio (Laskeuma) ovat yleisesti ottaen yhtenäisiä ja paikallisia ainutlaatuisuuksia (Kuva. 4; taulukko 1).

saman tuulensuuntaisen alueen osalta, mitä suurempi olkilaudan neliö (A → C → F), sitä syvempi syvyys, sitä suurempi alue, sitä suurempi eroosio ja sitä heikompi laskeuma. Koska shakkilaudan sisällä on epävakaa ilmavirtaus, eroosioalue laajenee yhdestä suunnasta useisiin suuntiin (A, C ja F). Sopiva käyrä, joka on yksinkertainen eroosio tai Laskeuma tila pääasiassa tuulen suuntaan vähitellen tulee enemmän samanlainen laakso altaan ja juoksuhautoja mikro-relief monimutkainen muotoja.

tuulensuuntaisen alueen (X) pohjalla tapahtui neliönmuodostumien ohella useita heikkoja kertymiä kaakossa, koillisessa ja lounaassa, ja syvyysalueet kasvoivat. Noin 10-15 cm syvyydessä kertymäalueen prosentti pieneni 87,75 prosentista 32,75 prosenttiin ja noin 0-5 cm syvyydessä pinta-ala kasvoi 1,16 prosentista 27,37 prosenttiin. Tuolloin ilmeni heikkoa eroosiota. Jälkeen Alhainen kertymäalue, syvyys kasvoi vähitellen, eroja intensiteetti kertymistä oli yhä enemmän keskustassa ja ympäristössä.

asennuskäyrän heikoissa laskeumalaakereissa Tuulen suuntaisen alueen (Y) keskivaiheilla ei ole suurta muutosta erikokoisissa olkiruutulevyissä. Noin 5-10 cm: n syvyydessä C on suurin laskeuman osuus, ja F: n suhde pienenee noin 30% verrattuna A: han ja 15% C: hen. Vaihtoehtoisesti F: n laskeumanopeus väheni huomattavasti ja esiintyi noin -10-0 cm: n eroosiolla. Sulkuetäisyyksien kasvaessa Tuulen suuntaisen Rinteen (Z) huippu osoittaa selvästi, että kasautuminen muuttuu eroosioksi. A-ja C-neliölle annetaan kertymäprioriteetti, mutta noin -5–0 cm: n syvyydessä eroosio-Oja esiintyi CZ: ssä, kun taas F kohtasi SE-NE-suunnassa arkin eroosion, jonka suurin syvyys oli 14,55 cm ja eroosiopinta-alan suhde 30,25 %.

samankokoisella aallonharjalla (X → Y → Z) eroosion (laskeuman) syvyysalue kasvoi vähitellen. Samalla eroosio voimistuu, kun taas Laskeuma heikkenee. Selvää muutosta toiseen kohteeseen ei ole, mutta vähemmän suuria laajennuksia on ruutulipulla. 1 m ruutuvälit (A), eri osat ovat pääasiassa kertymistä. X: stä, Y: stä Z: ään keskimääräinen laskeumasyvyys pienenee, mutta vahvin kertymävyöhyke on päällä. AX: ään verrattuna noin 0-5 cm: n laskeumasyvyyden pinta-ala kasvoi AZ: ssa 21% ja noin 5-10 cm: n syvyyden pinta-ala 35 %. Heikon kertymäalue ulottuu kaakosta koilliseen. Jokainen osa 1.5-m välinen etäisyys olki ruutulaudat (C) annetaan etusija kertymistä noin 5-15 cm syvyydessä. Eroosio kasvaa vähitellen X: stä, Y: stä Z: ään.kaakossa ja lounaassa näkyi eroosioaukko noin 0-5 cm syvyydessä. Verrattuna CX: ään ja CY: hen, noin 5-10 cm: n syvyydessä kertymistä on noin 50%. Suurimmassa 2 m: n tilakoossa (F) eroosion pinta-ala on suurempi ja laskeuman voimakkuus pienenee X: n, Y: n ja Z: n jälkeen, ja vastaavasti eroosiotilassa olevan pinta-alan prosentit ovat 2,75, 25,43 ja 29,42%. Tuulensuuntaisen Rinteen huippu on vaikeassa eroosiotilassa noin 15 %.

kokonaisuutena Z on altis eroosiolle ja heikommalle laskeumalle. Paikalla laskeuman suhde on eroosiota suurempi, ja kasautumisalue on osittainen NE–SE-orientaatioon nähden. Vaihtoehtoisesti Tuulen suuntaisen Rinteen (X) pohja on suurin kertymiskohta, ja keskivaikean ja vaikean laskeuman voimakkuus on yli 70 %. Itä on ensisijainen suunta, että eroosio ja Laskeuma tapahtui Y ja syvyys eroosion (laskeuma) on välillä X ja Z.

Eroosiokerroin (Laskeuma) (R), eroosiokerroin (Laskeuma) määrä (Q) ja eroosion voimakkuus (Laskeuma) (Q m)

olkikartongin jokaisen koon edut ja haitat riippuvat siitä, onko kovera pinta Vakaa. Eroosio-ja laskeumakerroin (R) on tärkeä indeksi, jolla arvioidaan koveran pinnan vakautta. Taulukon 2 mukaan r: n arvot az: ssä, CX: ssä, CY: ssä ja CZ: ssä ovat välillä 0,09-0,1, mikä kuvastaa koveran pinnan vakautta. Että R kirves ja AY on alle 0.07 osoittaa voimakkaan kertymisilmiön esiintymisen, joka johtaa siihen, että kovera pinta on lähellä tasaista ilman minkäänlaista Tuulen eroosiouraa. Voimakas eroosio tapahtui fy: n ja FZ: n keskustassa, koska R on suurempi kuin 0,1. Lopuksi kuopat ja hiekka-Oja jakautuvat koveraan pintaan.

eroosion (laskeuman) määrä voi kvantitatiivisesti heijastaa neliön sisäisiä fysikaalisia muutoksia. Taulukon 2 eroosion (laskeuman) määrän arvoista suuremmassa neliössä (A, C-F) suurimmat erot kertymämäärässä syntyvät eri kohdissa. Normaalisti eroosion (laskeuman) määrä X: ssä on suurempi kuin Y ja Z. todisteet osoittavat, että eroosioilmiö ei tapahtunut A: ssa, B: llä on vain heikko eroosio yläosassa ja C: llä on voimakas eroosio jokaisessa osassa rinnettä. Lisäksi eroosiomäärä CZ: ssä on noin 8,7 kertaa x ja 1,6 kertaa Y.

eroosion (laskeuman) suuruus (Q m) on heikompi yhdessä neliölisäysten (A → C → F) kanssa ja paikka X, Y-Z. tässä prosessissa kasautumisintensiteetti on suurempi kuin eroosio. Samalla paikalla A: N Q m on noin 1,3–1,4 kertaa suurempi kuin C ja noin 1,7–2,2 kertaa suurempi kuin F. samassa neliössä X: n Q m on noin 1,04–1,52 kertaa suurempi kuin Y: n ja noin 1,31–1,37 kertaa suurempi kuin Z: N. Kaiken kaikkiaan Rinteen alapäässä olkirinteen pieni koko on Ankaran laskeuman alla, kun taas suuri neliö on eroosiota tuulirinteen yläosassa. Tuulisen kauden jälkeen A-esteen keskikorkeus on alle 6 cm, kun taas hiekkaeste tapahtui pohjassa. C-esteen korkeus tekee tasapainosta kuitenkin 7-10 cm, F-esteen keskimääräinen korkeus ylittää 9 cm ja vehnän olki on kovassa eroosiossa.

Eroosiokäyrä (Laskeuma) transectissa

eroosiokäyrä (Laskeuma) suuntauksessa NW–SE ja NE–SW (Kuva. 5) on samanlainen samassa paikassa samalla neliöllä ja transect; kuitenkin, syvyys ja intensiteetti on suuri ero (Taulukko 3).

NW–se–suuntauksen poikkileikkauksessa dyyniosuuden kohdalla jokainen NW-suuntauksen neliö on voimakas kasautumisvyöhyke ja keskipiste-se-atsimuutti on heikko Laskeuma-ja eroosioalue. Tuulen suunnassa X, Y-Z, keskimääräinen kertymäsyvyys Luoteis-suunnassa on vastaavasti 9,56, 8,57 ja 7,48, kun taas laskeuman Keskisyvyys Keski–SE-suunnassa on vastaavasti 8,28, 5,67 ja 3,10. Kaiken kaikkiaan transektin eroosion (laskeuman) keskimääräinen voimakkuus on vastaavasti 0,85, 0,70 ja 0,52 kg m−2. Saman osan eri kokoisille osille luoteissuuntaus on tärkein kertymävyöhyke suoritusviivojen sisällä. Keskimääräinen syvyys ja intensiteetti eroosion tai laskeuman suurikokoinen olki checkerboard on pienempi kuin pieni ja keskikokoinen checkerboard. Voimakkainta eroosio on kuitenkin Keski-kaakko-suunnassa.

erisuuruisten A: n, C: n ja F: n eroosiosyvyys (Laskeuma) luoteissuuntauksessa on vastaavasti 11,09, 9,01 ja 5,50 sekä kaakkoissuuntauksessa 8,96, 6,15 ja 1,94. Eroosion (laskeuman) integraali keskimääräinen intensiteetti transektissa on vastaavasti 0,98, 0,69 ja 0,38 kg m−2. Siksi toisaalta luoteisreunan Laskeuma osoittaa, että X > Y > Z, mutta CY on poikkeus, ja > C > F., heikko kasautuminen ja eroosio on luokiteltu X < y < Z ja a < C < F. A: lle voimakas kasautuminen on luoteis-ja kaakkoissuuntaista. Kaiken kaikkiaan eroosio on voimakkaampaa kuin kertymä F: n tuulensuuntaisen kaltevuuden yläpäässä

NE–SW–suunnassa primaarinen kertymäpaikka muutti Lounais-ja Keski-koillissuuntauksen heikoksi kertymäalueeksi ja eroosioalueeksi. Ensisijainen kertymäpaikka on syvyydeltään ja voimakkuudeltaan samanlainen kuin NW–SE transectin erikokoiset ja-paikat. Rinteen ala -, keski-ja yläosan laskeumasyvyydet koillisuuntauksessa ovat vastaavasti 7,63, 4,46 ja 2,65. Laskeuman Keskisyvyys lounaissuunnassa on 9.01, 8,51 ja 7,34, kun taas kasautuminen lounaaseen on voimakkaampaa kuin koilliseen (P > 0,01), ja eroosion (laskeuman) integraalinen keskimääräinen intensiteetti transektissa on 0,79, 0,56 ja 0,37 kg m−2. Yhteensä pohjan kasautumisvaikutus on voimakkaampi kuin yläosan (p > 0,01).

samassa maisemassa A: n, C: n ja F: n kohdalla laskeuman Keskisyvyys koillissuunnassa on vastaavasti 10,10, 5,62 ja -0,87 cm sekä lounaassa 10,84, 7,09, 6,92 cm. Kasautumisvaikutus koillisessa on samanlainen kuin lounaissuuntauksessa A. ja F: ssä eroosio tapahtui koillissuuntauksessa, kun taas lounaassa vallitsi lähinnä Laskeuma (p > 0,01). Kun otetaan huomioon eroosion tai laskeuman voimakkuus, suuren koon voimakkuus on noin 0,1–0,6 kertaa pienempi kuin pienen koon ja 0,3–0,8 kertaa suurempi kuin keskikokoisen. Kaiken kaikkiaan eroosio on ilmeinen.

tuulensuojan ja hiekan kiinnittymisen vaikutukset

eri kokoisten olkiruutujen vaikutukset eri paikoissa heijastavat kykyä vastustaa tuulieroosiota ja hiekkahautausta, mikä voidaan ilmaista tuulensuojaustoiminnolla P 2 m: n korkeudella, joka on tuulen vähentämisprosentti verrattuna samalla korkeudella olevaan hiekkamaahan, jossa ei ole esteitä. Vuonna 2013 tehdyn kenttäkokeen mukaan tuulensuuntaisen Rinteen alaosassa (X) ja keskellä (Y) p-arvo on samanlainen A: lle ja C: lle, kun taas yläosassa (Z) A on 10% suurempi kuin C. Kun verrataan C: tä F: ään, p–arvo X: ssä, Y: ssä ja Z: ssä on suurempi, mikä on noin 1,8-2,5 kertaa jälkimmäisen (Kuva. 6).

hiekansidontatehokkuus s On sedimentin purkautumisprosentti hiekkamaahan verrattuna ilman esteen korkeutta, esitetty muodossa> C >F tuulensuuntaisen Rinteen keskikohdassa. S-arvon suhde on noin 20: 19:17, ja kohteen erojen suhteelle on ominaista X < Y < Z. maanpinnan lähellä olevat P-ja S-arvot F: ssä ovat pienemmät kuin A ja C Z: n kohdalla, ja tuulen puolella on eroosiota, joka tuhoutuu helposti. Samalla tämä sivusto on altis synnyttämään sekundäärisen pyörremyrskyn syklotronin ja lopulta laajentumaan shakkilaudan eroosioalueella. Tuulensuunnan alaosaan ja keskiosaan tehdyn liiallisen hiekkahautauksen jälkeen A: n tuulensuoja-ja hiekkakiinnitysvaikutus heikkenee vähitellen. Lopulta vähemmän kuin tuulisena kautena a haudataan. Koska C: llä on suhteellisen vakaa eroosio-ja laskeumakäyrä ja suojavaikutus on kohtalainen A: n ja F: n välillä, suojan enimmäiskesto on pisin.

eroosion (laskeuman) ominaisuuksien ja tuulen nopeuden ja taajuuden välinen suhde

Tuulen nopeus ja suunta ovat ensisijaisia tekijöitä, jotka vaikuttavat eroosion tai laskeuman eroihin sovituskäyrän kohdassa. Säätietojen perusteella havaintojaksolla vallitsevat tuulensuunnat ovat lounaasta luoteeseen. Tuulen taajuus on 25,75% ja 40,05% ja keskituulennopeus 4,46 m s−1 vastaavasti 5,82 m. Yhdessä neljän peräkkäisen inserttibittimittauksen syvyyden kanssa jokainen paljaan teräksen osa muuttui jakson aikana, toisin sanoen eroosion tai laskeuman syvyys eri ajanjaksoina muuttui ja tuulidata muuttui vastaavana aikana. Eri vaiheissa lounaistuulen taajuus ja keskituulennopeus suhteutetaan kertymäsyvyyteen lounaissuunnassa, ja positiivinen korrelaatiokerroin on vastaavasti noin 0,85–0,88 ja 0,87-0,85. Lisäksi positiivinen korrelaatiokerroin on luoteessa noin 0,89–0,92 和 ja 0,90-0,93, ja suureen kokoon vaikuttaa Tuulen nopeus, ja taajuus on suurempi kuin pieneen kokoon. Lisäksi sovituskäyrän keskisyvyyttä hallitsevat vuodenajan Tuulen taajuus ja nopeus. Tämä paikka ei ole sovituskäyrän vähimmäissyvyydessä, vaan koillisessa pohjassa ja koillisessa tuulensuuntaisen Rinteen Keski-ja yläosassa. Eroosiokuoppa muodostuu helposti tuulensuuntaisen Rinteen Keski-ja yläpäähän suuressa koossa ja keskikoossa, kun taas Rinteen Keski-ja yläpäässä pieni koko on altis vähitellen matalalle raolle (Kuva. 7).

erikokoisten olkilautojen käyttö

kun valitaan vehnän oljen ruutujen sopivaa kokoa, on otettava huomioon hiekan torjunnan tarkoitus ja erityisesti Alppien hiekkamaiden pelto-olosuhteet. Toisin sanoen mittauksia on mukautettava paikallisten olosuhteiden mukaan. Lisäksi eri hiekkadyynialueille on muodostettava erikokoisia alueita. Tämä on ohjaava merkitys edistää kokoonpano koko ruutujen eri kasvillisuuden peittoa, intensiteetti tuulen ja hiekan toimintaa sekä joitakin erityisiä tarkoituksia hiekkadyynien. Pieni koko on hyödyllistä tukkia hiekkaa tuulensuuntaisen Rinteen yläosassa. Megadyynien tuulenpuoleiselle puolelle vaikuttavat voimakas virtaus, hiekkatoiminta ja eristetty suojavyöhyke esimerkiksi maanteiden ja rautateiden varrella. Lyhytaikaisen hätätilan tehtävä on estää parhaiten rautateiden ja valtateiden hautaaminen hiekkaan. Kiinteillä, puolikiinteillä tai liikkuvilla dyyneillä Tuulen suuntaisesti kasvillisuus on suhteellisen hyvä estämään eroosiota tai dyynien aktivoitumista. Suuri koko riittää saavuttamaan alhaisimmat taloudelliset kustannukset ja hiekkasuojausvaikutus. Jos vain keinokasvillisuuden tai kasvillisuusesteiden eloonjäämisasteen parantamiseksi ennen elinsiirtoa ja sen jälkeen, 1,5 ja 2 metrin välit olivat taloudellinen ja tehokas valinta. Toimenpiteillä voidaan vähentää tuulieroosiota ja haudattua hiekkaa, edistää veden kertymistä ja luonnollisen kasvillisuuden ennallistamista sekä laajentaa kasvullisen suojan suojaa win–win-tilanteen saavuttamiseksi. Sen vuoksi toimenpiteitä sovelletaan laajalti Alppien hiekkamaan menekinedistämiseen. Lisäksi, kun otetaan huomioon taloudelliset säästöt ja käytännön yksinkertaisuus, suorakulmaisilla ja määrittävillä esteillä on käytännön sovelluksia. Alueilla, joilla vallitseva tuulensuunta ei muutu tai kaksi lähes pystysuoraa tuulta hallitsee, suorakulmaisten esteiden pitkä sivu on pystysuora vallitsevaan tuulensuuntaan nähden. Myös Alppien hiekkamailla voidaan yleisesti käyttää trendiä, jonka mukaan määrittävien esteiden on oltava pystysuoria vallitseviin tuulensuuntiin nähden.