Hitler puolestaan käytti Münchenin jälkeistä vuotta hyväkseen kiihdyttääkseen maansa uudelleenvarustautumista. Hallituksensa jäsenten kehotuksesta tehdä samoin Chamberlain vastasi: ”mutta Ettekö näe, minä olen tuonut takaisin rauhan.”
britit eivät puolestaan tienneet käytännössä mitään brittien uudelleenvarustelun surkeasta tilasta tai heidän hallituksensa kulissien takaisesta toiminnasta. Käyttäen taktiikkaa, jolla on silmiinpistävää kaikupohjaa nykyään, Chamberlain ja hänen miehensä painostivat BBC: tä ja sanomalehtiä seuraamaan hallituksen esimerkkiä lepyttelyssä, rajoittivat toimittajien pääsyä hallituslähteisiin ja väittivät, että Chamberlainin politiikan arvostelijat olivat epälojaaleja häntä ja Britanniaa kohtaan. Suurin osa uutismedioista teki, mitä pääministeri vaati. BBC kielsi Winston Churchillin ja muut lepyttelyn vastustajat radioaalloilta, kun taas sanomalehtien toimittajat kieltäytyivät julkaisemasta artikkeleita Britannian valmistautumattomuudesta ja toimittajalle osoitettuja kirjeitä, joissa arvosteltiin hallituksen myönnytyksiä Saksalle.
konservatiivipuolueensa valtaisan enemmistön alahuoneessa tukemana Chamberlain pyrki myös murskaamaan eripuraa parlamentissa. ”Hänen auktoriteettinsa kyseenalaistaminen oli maanpetos: hänen inspiraationsa kieltäminen oli melkein jumalanpilkkaa”, muisteli Harold Macmillan, tuleva pääministeri ja yksi pienestä konservatiivisen kansanedustajan ryhmästä.Churchillin tavoin Hän vastusti myönnytystä. Konservatiivipuolue yritti vaientaa Chamberlainin parlamenttivastustajat, mutta oli ”jopa vahvempi kuin natsipuolueen koneisto”, eräs Chamberlainin kabinetin jäsen kommentoi. ”Sillä voi olla erilainen päämäärä, mutta se on samalla tavoin tunteeton ja armoton.”
kun Hitler hyökkäsi Puolaan syyskuussa 1939, Chamberlainilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin julistaa sota Saksaa vastaan, mutta hän pysyi sitoutuneena rauhanomaisen ulospääsyn löytämiseen. Seuraavan seitsemän kuukautta kestäneen” valesodan ” aikana maassa ei ollut juurikaan tunnetta kansallisesta hätätilasta. Britannia ei ryhtynyt sotilaallisiin hyökkäyksiin Saksaa vastaan, eikä se osoittanut suurta kiinnostusta liikekannallepanoon.
huhtikuussa 1940 Saksa kuitenkin hyökkäsi Norjaan ja Tanskaan, ja Chamberlainin salailu-ja väärien tietojen kampanja kostautui lopulta hänelle. Yllätyshyökkäykset yllättivät brittihallituksen lähettämään joukkoja norjalaisten avuksi. Vajaa kaksi viikkoa myöhemmin Chamberlain teki tyrmäävän tunnustuksen parlamenttiin ja kansakuntaan: huonosti aseistetut ja varustellut brittijoukot olivat joutuneet vihollisen runtelemiksi ja niitä oltiin evakuoimassa Norjasta.
yli vuoden ajan brittiyleisö oli osoittanut kasvavia merkkejä vihamielisyydestä Saksaa kohtaan ja tyytymättömyydestä pääministerin saamattomuuteen. Kun uutinen Britannian nöyryyttävästä tappiosta Norjassa levisi, tuo kytevä tyytymättömyys kasvoi peloksi ja raivoksi.
