xmlns=”http://www.rsc.org/schema/rscart38vesimolekyylien nopeat tasapainovaihtelut liittyvät läheisesti reologiseen vasteeseen; molekylaariset liikkeet nollaavat paikallisen rakenteen ja jännitykset, joita pidetään virtaus-ja tilavuusmuutoksina. Veden tai vedyn sidosnesteiden tapauksessa suhde on yleensä ei-triviaali huomioon ottaen, koska voimakkaat suuntaavat vuorovaikutukset monimutkaistavat teoreettisia malleja ja edellyttävät selkeää tarkkailua niihin liittyvien tasapainoliikkeiden aikatauluista ja nautreista. Viimeaikainen työ on havainnollistettu yhteensattuma aikataulut lyhyen kantaman sub-picosecond päätöslauselmaesitykset ja implisiittinen aikataulu leikkaus viskositeetti vaste nestemäisessä vedessä. Tässä käytetään neutroni-ja valonsirontamenetelmiä, joilla havainnollistetaan kokeellisesti bulkkiviskositeetin aikaväliä ja saadaan kuvaus siihen liittyvästä molekyylirelessaatiosta. Brillouin-sirontaa on käytetty bulkkiviskositeetin aikajänteen määrittämiseen, ja Maxwellin lähestymistavan mukaan bulkkiviskositeetin, ζ, suhde bulkkimoduuliin, k, tuottaa relaksaatioajan, tB, joka syntyy 1-2 ps: n luokkaa 280 K: n ja 303 K: n lämpötila-alueella. Epäelastista neutronisirontaa käytetään myöhemmin kuvaamaan veden ja raskaan veden liikkeitä molekyyliasteikolla, jolloin saadaan sekä koherenttia että epäyhtenäistä sirontatietoa. Vesiprotonien pyörimisliike (vaihtoehtoisesti kuvattu paikalliseksi) 1-2 ps: n aikajänteellä on ilmeinen veden epäyhtenäisessä sirontaspektrissä, kun taas koherentti spektri D2O: sta ensimmäisen terävän diffraktiohuipun pituusasteikolla, joka kuvaa veden mikroskooppisia tiheysvaihteluita, vahvistaa veden rakenteen relaksaation vastaavalla 1-2 ps: n aikajänteellä. Näiden kolmen aikaskaalan yhteensattuma antaa mekanistisen kuvauksen massaviskoosivasteesta siten, että paikallisrakenne nollautuu pyörimis – /paikallisliikkeiden vuoksi 1-2 ps: n luokkaa, noin kolme kertaa hitaammin kuin leikkausviskositeettiin liittyvät relaksaatiot. Tällä tavalla osoitamme, että leikkausviskoosi vaste liittyy läheisimmin muutoksiin vesiverkon liitettävyydessä, kun taas irtotiskoosit vaste liittyy paikallisiin tiheyden vaihteluihin.