Abstrakti

mineraalit määritellään mitä tahansa luonnossa esiintyvää kiteistä ainetta. Laboratoriossa on syntetisoitu yli miljoona yhdistettä, mutta vain noin 3500 mineraalia on tunnistettu. Geokemialliset tekijät, kuten alkuaineiden runsaus, kiinteän liuoksen raja-arvot, mineraalien stabiilisuus, asettavat raja-arvon luonnossa esiintyvien yhdisteiden koostumukselle ja stabiilisuudelle eli mineraalien suhteellisen pienelle määrälle. Mineraaleilla ja synteettisillä yhdisteillä voi olla identtiset rakenteet. Ne eroavat kuitenkin siinä, että mineraalit ovat harvoin puhtaita aineita ja niissä on tyypillisesti suuria koostumusvaihteluita. Mineraalit vaihtelevat koostumukseltaan puhtaista alkuaineista (Fe,Au,AG) suhteellisen yksinkertaisiin yhdisteisiin (PBS – galena, KCl – sylviitti) hyvin monimutkaisiin yhdisteisiin, esim.steenstrupiini – \(Na_{14} Ce_6 mn^{2 + } mn^{3 + } Fe_5^{2 + } \left( {Zr,Th} \right)\left( {SO_{18} } \right)_2 \left( {PO_4 } \right)_7 \cdot3h_2 O\). Kemiallisesti yksinkertaisilla mineraaleilla (SiO2) ei välttämättä ole yksinkertaisia rakenteita, esimerkiksi alfakvartsia. Mineraalit nimetään yleensä tutkijoiden mukaan (kullerudiitti, gagariniitti, ringwoodiitti) tai ensitunnistuspaikka (isokaiitti, bytowniitti, atakamiitti). Tämä käytäntö johtaa siihen, että otetaan käyttöön nimiä, jotka eivät anna mitään tietoa mineraalin koostumuksesta tai rakenteesta.