Vatikaanivaltio, Jun 26, 2018 / 04:45 pm MT (CNA).- Paavi Franciscus teki odottamattoman muutoksen tiistaina kardinaalikollegion rakenteeseen, lisäämällä joitakin curial-virkamiehiä ”kardinaalipiispojen” arvoasteeseen, korkeimpaan arvoasteeseen Kollegion sisällä.

Kardinaalikollegio on jäsentynyt kolmeen järjestykseen eli joukkoon: ”kardinaalidiakonien” järjestykseen, ”kardinaalipappien” järjestykseen ja ”kardinaalipiispojen” järjestykseen.”

latinalaisesta kirkosta on tavattu kuusi kardinaalipiispaa, joille on annettu erityinen seremoniallinen arvonimi, kuten Rooman antiikin esikaupunkilaisten ”titulaaripiispat” näkevät. Kardinaalikollegion dekaani toimii myös Ostian titulaaripiispana.

idän katoliset patriarkat, jotka ovat kardinaaleja, ovat myös kardinaalipiispoja.

vaikka nykyaikana kardinaalipiispat eivät varsinaisesti hallitse Rooman läheisyydessä olevia esikaupunkihiippakuntia, on tapa vastata kardinaalipiispan arvoa näihin hiippakuntiin ikivanha.
paavin uudet nimitykset rikkovat tätä kanoniseen lakiin vakiintunutta tapaa, sillä hän on nimittänyt kardinaalipiispoja, joita ei seremoniallisesti yhdistetä lähiökansallisuuksiin. Itse asiassa näillä seeseillä on jo titulaaripiispoja, joista jokainen on yli 80-vuotias kardinaalipiispa, minkä ikäisenä kardinaalit eivät enää voi äänestää paavin valitsevassa konklaavissa.

kardinaalipiispaksi korotetut ovat Vatikaanin valtiosihteeri kardinaali Pietro Parolin, idän kirkkojen seurakunnan prefekti kardinaali Leonardo Sandri, piispojen seurakunnan prefekti Marc Ouellet ja ihmisten evankelioimisen kongregaation prefekti kardinaali Fernando Filoni.
näistä uusista kardinaalipiispoista kardinaali Filoni oli tähän asti kardinaalidiakoni, muut olivat kaikki kardinaalipappeja.
paavin kesäkuun 26. päiväkirjassa sanotaan, että paavit ovat ”aina katsoneet veljellisin mielin Kardinaalikollegioon”, kun he ”antavat erityistä tukea Pietarin seuraajan tehtävälle kantaen arvokkaan panoksensa kokemuksestaan ja palveluksestaan eri puolille maailmaa levittäytyneille kirkoille.”
rescript totesi sitten, että” viimeisten vuosikymmenten aikana ” Kardinaalikollegio on laajentunut, mikä on lisännyt kardinaalipappien ja diakonien määrää, kun taas kardinaalipiispojen määrä on pysynyt ajan kanssa koskemattomana, ja niin paavi teki päätöksen laajentaa tätä ryhmää.

päätös poikkeaa kanonisen oikeuden lakikokoelman kanoneista 350 ja 352, ja se tulee voimaan seuraavan kesäkuun 28.
kaikilla kardinaalikollegion kolmella rivillä on antiikin historialliset juuret. Kardinaalidiakoneille uskottiin muinoin Lateraanipalatsin kuuden viran (Rooman piispan, paavin) ja Rooman seitsemän osaston hallinto, mukaan lukien köyhien hoito. Paavi Sixtus V: n jälkeen heistä tuli 14, kaksi osastoja varten, ja heille annettiin hallinnon ”diakonia” eli Rooman kirkko, josta he olivat vastuussa.
kardinaalipapit olivat niitä, joille oli uskottu Rooman vanhimpien kirkkojen hoito, joita kutsuttiin ”arvonimiksi”, ja jotka ovat perimätiedon mukaan yhteydessä roomalaiseen seurakuntaan. Oltuaan kymmenen täyttä vuotta kardinaalidiakonina ”kardinaali voi” valita ” ryhtyvänsä kardinaalipapiksi.
kardinaalipiispoja oli alun perin seitsemän, Rooman lähiöpiispat näkevät.
nykyiset kardinaalipiispat, nykyisin nimettyjen lisäksi, ovat Tarcisio Bertone (Frascati), José Saraiva Martins (Palestrina), Roger Etchegaray (Porto Santa Rufina), Giovanni Battista Re (Poggio Mirteto) ja Francis Arinze (Velletri-Segni).
idän katolisten kirkkojen Kardinaalipiispat, jotka ovat myös kardinaalipiispoja, ovat Maroniittien Antiokian patriarkka Bechara-Boutros Rai; Patriarkka Pierre Sfeir, Maroniittien Antiokian emeritus; patriarkka Antonios Naguib, Koptilaisten aleksandrian emeritus.
kardinaaliksi valittu Louis Raphael Sako, Kaldealaisten Babylonin patriarkka, lisätään luetteloon kesäkuun 28. päivän konsistorin jälkeen.
paavi päätti laajentaa kardinaalipiispan arvoa siten, että siihen kuuluvat joidenkin Vatikaanin virkojen prefektit, joskin joitakin merkittäviä prefektejä listasta puuttuu.
jotkut ovat arvelleet, että kardinaaliksi valittu Luis Ladaria nimitetään todennäköisesti kardinaalipiispan järjestykseen, samoin kuin kardinaaliksi valittu Konrad Krajewski, paavin Almoner.
tuoreessa Reutersin haastattelussa paavi Franciscus sanoi: ”se ajattelee, että paavilla on kaksi pitkää käsivartta – se, että hän on uskon vartija, ja siellä työtä tekee uskonopin kongregaatio, ja prefektin täytyy olla kardinaali, ja paavin toinen pitkä käsivarsi on almoner, ja siellä täytyy olla kardinaali. Nämä ovat paavin kaksi pitkää kättä-usko ja hyväntekeväisyys.”
tarvitaan vielä Uusi rescription, jos paavi haluaa jälleen poiketa kanonisen oikeuden normeista, jotta kardinaali-piispan arvoasteikossa olisi muitakin kardinaaleja.

kardinaalien arvonimet eivät suinkaan ole vain kunniallisia arvonimiä, vaan ne antavat niille erityisiä velvollisuuksia.

esimerkiksi kardinaalikollegion dekaani, joka valitaan kardinaalipiispojen keskuudesta, johtaa konklaavissa paavin valintaa varten. Dekaanilla on myös vastuu ilmoittaa paavin kuolemasta Pyhään istuimeen akkreditoidulle diplomaattikunnalle ja kansakuntien päämiehille, hän edustaa Pyhää istuinta sede vacanten aikana, ja hän on se, joka kysyy valitulta paavilta, hyväksyykö tämä valinnan ja minkä nimen hän ottaa.

Jos uusi paavi ei ole piispa, Tuomiorovastilla on oikeus vihkiä hänet virkaan.

Jos tuomiorovasti on yli 80-vuotias eikä siten oikeutettu osallistumaan konklaaviin, vanhempi kardinaalipiispa johtaa konklaavia.