tässä artikkelissa käsitellään merkantilismia:- 1. Merkantilismin käsite 2. Merkantilismia Muovaavat Tekijät 3. Pääideat tai ominaisuudet 4. Kriittinen Arvio 5. Lasku.

merkantilismin käsite:

Euroopassa 1500-1700-luvuilla vallinnut vallitseva taloudellisen ajattelun järjestelmä oli merkantilismi. Se tunnettiin eri nimillä eri maissa. Englannissa sitä kutsuttiin nimellä commercial system tai mercantile system, koska se korosti kaupan ja vapaakaupan merkitystä. Se tunnettiin myös ”rajoittavana järjestelmänä”, koska sen käytännön politiikka koostui lukuisista kaupan rajoituksista ja määräyksistä.

Ranskassa sitä kutsuttiin ”Kolbertismiksi” Louie XIV: n valtiovarainministerin Colbertin nimen mukaan, Saksassa ja Itävallassa sitä kutsuttiin ”Kameralismiksi”. Se tunnettiin myös nimellä” Bullionismi ” kullalle ja hopealle annetun merkityksen vuoksi.

Merkantilistiset ajattelijat eivät muodostaneet ryhmää, joka kannatti kiinteää ajatussuuntaa ja politiikkaa. He olivat liikemiehiä, kauppiaita, hallintovirkamiehiä, eri maissa. He jättivät useita pamfletteja ja papereita talousongelmista. Vasta myöhemmät taloustieteilijät ovat analysoineet kirjoituksiaan ja löytäneet tietynlaista yhdenmukaisuutta ajatuksissaan ja politiikassaan sekä ryhmitelleet ne merkantilisteiksi.

merkantilismi vallitsi englannin, ranskan, saksan ja Italian lisäksi muun muassa Venäjällä, Espanjassa ja Skotlannissa. Se omaksui itsensä muuttuviin olosuhteisiin. Alexander Grey totesi, että”se oli juossut kolmesataa vuotta ja niin se väritti jokaisen Euroopan maan ajattelua ja vielä enemmän tekoja”. Haney sanoo, ”merkantilismi käsittää taloudelliset näkemykset, jotka vallitsivat eurooppalaisten valtiomiesten keskuudessa 1500-luvulta 1700-luvulle”.

merkantilismia muokkaavat tekijät:

merkantilismin syntyyn vaikuttivat eräät taloudelliset, poliittiset, uskonnolliset ja kulttuuriset tekijät.

1. Taloudelliset tekijät:

1400-luvun loppua kohden kansan talouselämässä tapahtui muutoksia. Kotimaan talous oli väistymässä vaihtotalouden tieltä. Maatalous antoi tilaa teollisuudelle. Kaupasta tuli hyvin tärkeää ja se muutti keskiajan sosioekonomisen asetelman perustaa.

kauppa edellytti rahan käyttöä, joka oli saatavissa kullan ja hopean muodossa. Kaupan laajenemisen myötä muun muassa liikenne, maatalous ja väestö paranivat., joten merkantilistinen ajatus oli näiden kehityskulkujen tulos.

2. Poliittiset Tekijät:

keskiajan loppupuolella nationalismi nousi voimakkaaksi voimaksi. Eurooppa muuttui suuresti renessanssin myötä. Seurauksena oli perustavanlaatuinen poliittinen muutos. Sen seurauksena syntyi vahvoja valtioita, kuten Englanti, Ranska, Espanja jne., Feodalismi loppui ja Kuninkaasta tuli voimakkaampi. Jokainen kansakunta halusi säilyttää itsenäisyytensä ja piti muita kansoja vihollisinaan. Luodakseen vahvan ja mahtavan valtion Merkantilistit yrittivät säädellä kansan poliittista ja taloudellista toimintaa.

3. Uskonnolliset Tekijät:

Uskonpuhdistusliike kapinoi roomalaiskatolista kirkkoa vastaan. Se kyseenalaisti paavin auktoriteetin. Aluksi roomalaiskatolinen kirkko valvoi kansakunnan poliittista ja taloudellista toimintaa. Uskonpuhdistuksen jälkeen paavin arvovalta kuitenkin kyseenalaistettiin.

4. Kulttuuritekijät:

myös kulttuurisesti Eurooppa oli jyrkässä muutoksessa. Renessanssi antoi uuden valon oppimiselle kansalle. Ihmiset saatiin ymmärtämään, että tämä maallinen elämä oli tärkeämpää kuin taivaallinen elämä. Sen seurauksena raha tuli tärkeälle sijalle ihmisten toiminnassa.

5. Tieteelliset tekijät:

tieteen ja teknologian alalla tehtiin suuria parannuksia ja keksintöjä. Kompassin ja painokoneen löydöillä oli suuri merkitys, kompassin avulla navigointi helpottui ja se johti uusien maiden löytämiseen. Näin uudet maat avasivat portit erilaisille raaka-aineille ja markkinoille. Kirjapainon keksiminen auttoi uusien ideoiden ja tiedon leviämistä.

näin kaikki edellä mainitut tekijät tarjosivat ilmapiirin merkantilistisen ajattelun kehitykselle:

1. Merkantilismin perustavoitteena oli tehdä maasta vahva. Maan vahvuutta koeteltiin maan varallisuuden avulla ennen kaikkea siinä vaurauden osassa, joka koostui jalometalleista, kuten kullasta ja hopeasta. Niinpä Merkantilistit pitivät kultaharkkoja (kultaa) tärkeämpinä, koska ne olivat kestävin, hyödyllisin ja yleisesti hyväksyttävin rikkauden muoto.

2. Jos maalla on kulta-ja hopeakaivoksia, se voi saada kultaa ja hopeaa, mutta jos maalla ei ole kaivoksia, se voi saada kultaa ja hopeaa kaupan kautta. Maalla pitäisi olla suotuisa kauppatase. Toisin sanoen viennin pitäisi ylittää tuonti.

3. Merkantilistisessa ajatusjärjestelmässä kaupankäynti oli tärkein ammatti. Toiseksi tärkeysjärjestyksessä sijoittui teollisuus ja kauppa. Maatalous oli kaikista vähiten tärkeä. Valtiolla oli merkittävä rooli Merkantilistisessa järjestelmässä. Sen pitäisi ryhtyä hyödyntämään maan luonnonvaroja kasvattaakseen vientiään. Hallitus sääteli talouselämää.

merkantilismin Pääideat tai ominaisuudet:

1. Rikkaus:

merkantilistien perimmäisenä tavoitteena oli tehdä maasta vahva. Maan vahvuus löytyi maan varallisuudesta, erityisesti siitä osasta varallisuutta, joka koostui jalometalleista, kuten kullasta ja hopeasta.

merkantilismi uskoi vakaasti, että kulta oli vaurauden ja vallan perusta. Siksi merkantilismin iskulause oli ”lisää kultaa, lisää vaurautta ja lisää valtaa”. Kaikki maan taloudellinen toiminta keskittyi varallisuuteen. Grayn mukaan”kaikki ajattelivat, että hänen maansa kilpailee muiden maiden kanssa ja siinä kisassa se ei saa olla löysempi”.

tässä suhteessa vaikuttaa siltä, että merkantilistien olisi pitänyt ammentaa vaikutteita edeltäjiltään, koska antiikin Kreikassa ja roomalaisessa ja läpi keskiajan valta katsottiin synonyymiksi aarteen tai jalometallien kasaamiselle. Myös kaupankäyntiä kannustettiin samalla perusteella. Lainatakseni Kolumbusta ”kulta on ihmeellinen asia; joka omistaa sen, on kaiken haluamansa mestari; kullalla voi saada sieluja paratiisiin”.

tämän jalometalleille annetun suurimman merkityksen voidaan katsoa johtuvan seuraavista syistä:

(i) 1500-luvulla ainoa rikkauden muoto, hyödyllisin ja yleisesti hyväksyttävin oli kulta ja hopea. Merkantilisti kiinnitti luonnollisesti enemmän huomiota kultaan ja hopeaan.

(ii) absoluuttisen monarkian nousun myötä verotus saattoi olla mahdollista vain, jos rahaa käytettiin arvon mittana. Näin myös poliittisella puolella rahan merkitys kasvoi.

(iii) sotien johtamiseen raha oli välttämätöntä. Sotaan vaadittiin kolme asiaa: rahaa, lisää rahaa ja vielä enemmän rahaa.

(iv) Merkantilistit uskoivat kaupan riippuvan runsaasta rahasta.

(v) rahaa tarvittiin myös valuuttatalouden kehittämiseen.

(vi) tuohon aikaan raha samaistettiin pääomaan.

Merkantilistit suhtautuivatkin rahaan suurella arvolla. Jos otamme huomioon ajan olosuhteet, Merkantilistit olivat oikeutettuja pitämään kultaa tärkeämpänä. Keynesin mukaan ” Merkantilistit ymmärsivät rahan tärkeän roolin talousjärjestelmässä. He tutkivat rahamäärän kasvun vaikutuksia hintatasoon ja työllisyyteen.”

2. Ulkomaankauppa:

merkantilistinen ulkomaankaupan teoria tunnetaan kauppataseen teoriana. Tämän teorian tavoitteena oli saada suuri määrä jalometalleja. Ulkomaankauppaa pidettiin ainoana lähteenä kullan ja hopean saamiseen. He uskoivat, että kaikki ne valtiot, joilla ei ollut omia kulta-ja hopeakaivoksia, voisivat rikastua saatuaan kultaa ja hopeaa ulkomailta kaupan kautta.

Sir Thomas Mun Merkantilistin suurin edustaja julisti, että ”ulkomaankauppaa pitäisi edistää, sillä sen varassa ovat kuninkaan suuret tulot, valtakunnan kunnia, kauppiaan jalo ammatti, köyhien huolto, maamme ja aarteemme parantaminen”.

merkantilistit vaativat, että viennin arvon tulisi aina olla suurempi kuin tuonnin. Lyhyesti sanottuna he kannattivat suotuisaa kauppatasetta. Näin ollen ne kannustivat vientiä ja estivät tuontia. ”Viedä enemmän, tuoda vähemmän ja kerätä tasapaino muodossa kultaa ja hopeaa”, oli ydin tämän teorian. Näin ollen jokaista viejää pidettiin valtion läheisenä ystävänä ja jokaista tuojaa vihollisena.

merkantilistien teoria ulkomaankaupasta ei kuitenkaan päde nykyaikana. Jos jokainen maa veisi enemmän, kansainvälinen kauppa loppuisi. Merkantilistit eivät myöskään tehneet eroa erityisen kauppataseen ja yleisen kauppataseen välillä. Yleisellä kauppataseella tarkoitetaan maan kauppatasetta muiden maiden ja tietyn maan kanssa.

edelleen merkantilistit olivat tietämättömiä siitä, että suotuisaa kauppatasetta ei voida ylläpitää ikuisesti, koska jos Kultaa tulee maahan yhä enemmän, seurauksena olisi inflaatio. Merkantilistinen ulkomaankaupan teoria ei siis pidä paikkaansa.

3. Kauppa ja teollisuus:

merkantilistit pitivät kauppaa ja teollisuutta kansantalouden tärkeimpinä haaroina. He halusivat lisätä kansallista tuotantotehokkuutta teollisuuden ja kaupan sääntelyllä. He uskoivat, että kauppa ja kauppa olivat tuottavin ammatti ja maatalous oli vähiten tuottava.

edelleen, koska he uskoivat, että tehdasteollisuus oli tiiviimmin yhteydessä kaupankäyntiin, heidän oli saatava hallituksen kaikki huomio. Ei kuitenkaan pidä ymmärtää väärin, että merkantilistit pitivät maataloutta merkityksettömänä. Heidän mielestään maatalous ei suoraan edistä maan vahvuutta.

4. Väestö:

Merkantilistit kannustivat suurta väestöä tekemään kansasta sotilaallisesti vahvan ja lisäämään sen tuotantokykyä. He uskoivat, että halpa ja runsas työvoiman tarjonta pitäisi tuotantokustannukset alhaisina.

näin maa voisi myydä hyödykkeitään halvemmalla kansainvälisillä markkinoilla Davenantin mukaan ”ihmiset olivat maan todellinen vahvuus”. Merkantilistit jopa kannustivat maahanmuuttoon, koska he toisivat vaurautta ja rikastuttivat maata.

5. Luonnonvarat:

merkantilistit halusivat hyödyntää kaikki luonnonvarat mahdollisimman suuressa määrin tuottaakseen enemmän, viedäkseen enemmän ja tuodakseen vähemmän. He pitivät tärkeänä myös maataloutta elintarvikeongelman ratkaisemiseksi. Tarvittaviin raaka-aineisiin kehitettiin siirtokuntia. Siirtomaat eivät myöskään saaneet viedä suoraan ulkomaille. Kaikki hyödykkeet pitäisi viedä vain emämaahan.

6. Palkat ja vuokrat:

merkantilistit keskustelivat vain tuotannon ongelmista. He eivät siis juuri kiinnittäneet huomiota jakelun ongelmiin, etenkään palkkoihin ja vuokriin.

7. Kiinnostus:

merkantilistikirjoittajien keskuudessa ei vallinnut yksimielisyyttä kiinnostavasta aiheesta. Sir Thomas Mun, kuuluisa merkantilisti kirjailija suosi korkojen ottamista lainoja sillä perusteella, että luotonanto auttoi köyhiä ja nuoria kauppiaita. Se johti myös leskien säästöjen työllistämiseen. Thomas Mun seuraajineen kertoi, että korkotaso olisi korkea tai matala riippuen maan teollisista olosuhteista.

8. Verotus:

merkantilistien näkemykset verotuksesta olivat mielenkiintoisia, koska ne olivat tieteellisempiä ja aikaansa edellä. Yleisesti ottaen merkantilistit kannattivat moninkertaista verojärjestelmää, joka perustui periaatteeseen ”jokaisen tulisi maksaa valtiolta saatujen etujen mukaan”.

9. Arvoteoria:

arvon suhteen oli olemassa sekä subjektiivisia että objektiivisia lähestymistapoja. Ennen merkantilisteja arvoa pidettiin tavaran luontaisena ominaisuutena, se riippui tavaran hyödyllisyydestä. Näin ollen arvon katsottiin olevan eri asia kuin hinnan. Merkantilistisen kauden loppuun mennessä markkina-arvo tunnustettiin. Niukkuus määritti myös tavaran arvon. Merkantilistien mukaan tavaran normaaliarvo riippui tuotantokustannuksista.

10. Tuotannontekijät:

Merkantilistit tunnustivat kolme tärkeää tuotannontekijää, jotka olivat maa, työ ja pääoma. Tässä voimme siteerata Sir William Pettyn sanontaa ”työvoima on rikkauden isä ja aktiivinen periaate niin kuin Maa on äiti”. Merkantilistit korostivat maatalouden jättömaiden viljelyä, jotta ruuantuotanto kasvaisi ja maasta tulisi omavarainen ja tuonti vähenisi.

11. Kaupallinen sääntely:

Merkantilistit uskoivat, että kaupallinen sääntely oli välttämätöntä sosiaalisen hyvinvoinnin maksimoimiseksi. Kauppalait säädettiin rajoittamaan ruokatarvikkeiden tuontia. Raaka-aineiden tuontiin ei kuitenkaan sovellettu sääntelyä, koska niitä tarvittiin maan teollisen kehityksen vuoksi. Valtio tuki vientiteollisuutta ja merenkulkua, mikä turvaisi suotuisan kauppataseen.

12. Valtion rooli:

merkantilistit pitivät valtiota ylimpänä voimana, joka kontrolloi kansan toimintaa. Valtio oli isäntä ja sen kansalaiset, palvelijat. Merkantilistit uskoivat, että valtion väliintulo oli välttämätön yhteiskunnan ongelmien ratkaisemiseksi. He uskoivat, että menestyksen turvaamiseksi sodissa tarvittiin vahva kansakunta.

lähes kaikki merkantilistit olivat sitä mieltä, että koska maailman taloudelliset kokonaisresurssit ovat rajalliset, talouspolitiikka on muotoiltava siten, että valtion valta kasvaa. Tämän seurauksena he ehdottivat suojelupolitiikkaa.

valtion politiikkaa muokattiin tämän ajatuksen mukaan. Vientiin ja teollisuuden kehittämiseen kannustettiin erityissäädöksillä. Teollisuudenaloja suojeltiin, koska niiden päätavoite oli ylläpitää suotuisaa kauppatasetta.

12. Land Banking-Järjestelyt:

merkantilistien ajatukset rahasta johtivat Maapankkijärjestelmien perustamiseen. Chamberlin ja Barbon ottivat käyttöön Maapankkijärjestelmät.

13. Ammatti:

Merkantilistit uskoivat kauppiaiden olevan yhteiskunnan kannattavimpia jäseniä. Heille miehitys oli tuottavaa vain, jos se lisäsi jonkin maan vaurautta.

kriittinen arvio merkantilismista:

Merkantilistiset teoriat ja käytännöt ovat saaneet kritiikkiä monilta kirjoittajilta. Oppositio alkoi varsinaisesti 1600-luvun loppupuolella. Kritiikin myrsky merkantilismia vastaan oli erityisen voimakas Ranskassa. Kritiikki merkantilismia vastaan saavutti huippunsa 1700-luvun lopulla, kun Adam Smith julkaisi kirjansa ”Kansojen varallisuus”, josta neljäsosa oli omistettu tälle.

merkantilisteja ja heidän politiikkaansa on yleisesti ottaen arvosteltu seuraavasti:

(1) he antoivat kullalle ja hopealle liian suuren merkityksen ja väheksyivät muiden hyödykkeiden merkitystä.

(2) He liioittelivat kaupan merkitystä ja heikensivät maatalouden ja muiden ihmiskunnan historian haarojen hyödyllisyyttä.

(3) he erehtyivät luulemaan suotuisan kauppataseen olevan ainoa vaurauden lähde.

(4) heidän käsityksensä siitä, että yhden kansakunnan voitto oli välttämättä toisen menetys, oli väärä.

(5) heidän käsityksensä ”hyödyllisyydestä” ja ”arvosta” olivat epämääräisiä ja abstrakteja.

(6) heidän käsityksensä pääomasta ja koroista olivat epätäydellisiä.

(7) heiltä puuttui avarakatseisuus.

mutta samalla ei pidä täysin kritisoida merkantilistisia oppeja ja teorioita. Tutkiessaan heidän ajatuksiaan ei tule sivuuttaa heidän aikansa olosuhteita ja pulmia. Merkantilismi oli lähinnä aikansa tuote. On epäilemättä totta, että he erehtyivät joissakin paikoissa. Mutta kuten Haney on huomauttanut, ”ne ovat kaukana järjettömyyksien massasta”. Merkantilistisella järjestelmällä oli siis omat heikkoutensa.

talouspolitiikkana siitä puuttui yleinen soveltaminen. Oppikokoelmana se ei voinut antaa oikeaa opastusta ajan valtiomiehille. He sekoittivat keinot ja päämäärät korostamalla liikaa jaloharkkojen merkitystä. Lisäksi he pitivät varallisuutta ja työtä inhimillisen olemassaolon perimmäisenä päämääränä pyrkiessään lisäämään kansakunnan kokonaistuottavuutta.

Merkantilistit eivät olleet vain käytännön hallintomiehiä ja kauppiaita, vaan he esittivät myös sellaisia ajatuksia, jotka johtivat erilaisten talousteorioiden kehittymiseen nykyaikana. Toht. Smith on aivan oikein huomauttanut, että ”modernin taloustieteen henkisiä edeltäjiä ovat merkantilistit eivätkä Smith”. Merkantilismi merkitsi yleistä näkemystä yhteiskunnasta,joka usein sivuutetaan. He kehittivät eräänlaisen makrotaloudellisen lähestymistavan yhteiskunnan ongelmiin.

merkantilistit korostivat viennin maksimointia paitsi ajatuksella kullan ja hopean keräämisestä, myös toiveena, että vauras vientisektori toisi lisää työpaikkoja. Jopa merkantilistien painottamista rahan lisäämiseen voidaan perustella taloudellisilla syillä. He olivat tietoisia rahan dynaamisista toiminnoista.

rahan tarjonnan lisääntyminen johtaisi korkotason laskemiseen, mikä toimisi houkuttimena sijoittamiseen. Knut Wicksell kehitti kiinnostusteoriansa merkantilististen ajatusten pohjalta. Keynes ihaili myös joitakin merkantilistisia ajatuksia. Merkantilistit olivat tietoisia siitä, että raha ei ole pelkkä vaihdon väline vaan arvovarasto.

Keynes huomautti, että merkantilistit olivat huolissaan koko talousjärjestelmästä ja he olivat kiinnostuneita turvaamaan resurssien optimaalisen työllistämisen. Keynes hyväksyi kaksi merkantilistista ajatusta: lisää rahaa liiketoiminnan laajentamiseen ja lisää rahaa korkotason alentamiseen.

merkantilismi tasoitti tietä monille länsimaille niiden muuttumiselle ”kaupallisesta kapitalismista ””teolliseksi kapitalismiksi”. Merkantilistien ajatukset ovat voimakkaita vielä nykyäänkin. Eric Rollin sanoin: ”aina nykypäivään asti ne kaikki ilmaantuvat uudelleen aika ajoin eri muodoissa taloudellisen konfliktin oireina ja aseina.”

merkantilismin taantuminen:

merkantilismi taantui monista syistä. Smithin oppien vaikutuksesta runsaudenpolitiikka alkoi syrjäyttää valtapolitiikkaa. Pankkitoiminnan kehittyminen vähensi jalometalliharkkojen ja kolikoiden merkitystä. Lisäksi markkinatalouden laajeneminen osoitti, että kiinteistöt, tehtaat ja koneet olivat tärkeämpiä varallisuuseriä kuin kulta ja hopea.