krooniset ei – tarttuvat taudit (NCD) aiheuttavat lähes 60 prosenttia maailmanlaajuisesta kuolleisuudesta, ja 80 prosenttia NCD: n aiheuttamista kuolemista tapahtuu matalan ja keskitulotason maissa. Neljännes näistä kuolemista–lähes 9 miljoonaa vuonna 2005 — koskee <60-vuotiaita miehiä ja naisia. Yhdessä NCD on maailmanlaajuisesti suurin yksittäinen työikäisten kuolleisuuden aiheuttaja, ja nuorten aikuisten kuolleisuus on huomattavasti suurempaa maailman köyhissä maissa kuin rikkaissa maissa. NCD-kuolleisuuden suurimmat syyt ovat sydän-ja verisuonitaudit (30% maailmanlaajuisesta kokonaiskuolleisuudesta), syövät (13%), krooniset hengitystiesairaudet (7%) ja diabetes (2%). Näihin sairauksiin liittyy pieni määrä käyttäytymiseen liittyviä riskitekijöitä, joita ovat runsaasti tyydyttynyttä rasvaa ja vähän tuoreita hedelmiä ja vihanneksia sisältävä ruokavalio, fyysinen passiivisuus, tupakointi ja alkoholin liikakäyttö. Matalan ja keskitulotason maissa tällaiset riskitekijät keskittyvät yleensä kaupunkialueille, ja niiden esiintyvyys lisääntyy nopean kaupungistumisen sekä elintarvike -, tupakka-ja alkoholiteollisuuden lisääntyvän globalisaation seurauksena. Koska NCD: llä on suuri vaikutus työikäisiin miehiin ja naisiin sekä heidän iäkkäisiin huollettaviinsa, se johtaa tulonmenetyksiin, investointimahdollisuuksien menetyksiin ja yleisen taloudellisen kehityksen heikkenemiseen. Monien NCD: iden ja niiden komplikaatioiden väheneminen on kuitenkin jo mahdollista. Jopa 80 prosenttia kaikista sydän-ja verisuonitautitapauksista tai tyypin 2 diabeteksesta ja 40 prosenttia esimerkiksi kaikista syöpätapauksista on nykytiedon perusteella todennäköisesti ehkäistävissä. Lisäksi on olemassa erittäin kustannustehokkaita toimenpiteitä joidenkin todettujen sydän-ja verisuonitautien ja diabeteksen komplikaatioiden ehkäisemiseksi. Näiden voittojen saavuttaminen edellyttää laajaa joukkoa integroituja, väestöpohjaisia toimia sekä toimenpiteitä, jotka kohdistuvat riskialttiisiin henkilöihin. Tällä hetkellä kansainvälisen avun yhteisö tarjoaa niukasti varoja NCD: n valvontaan köyhissä maissa, ainakin osittain, koska NCD: tä pidetään edelleen virheellisesti pääasiassa parempiosaisten sairauksina. Kaupungistumisen jatkuessa ripeästi ja väestön ikääntyessä ei voida enää jättää huomiotta investointeja typen oksidien (NCD) ehkäisyyn ja valvontaan pieni-ja keskituloisissa maissa.