kohdunkaulan auskultointi on kuuntelulaitteen, tyypillisesti stetoskoopin käyttöä kliinisessä käytännössä, nielemisen äänien ja joidenkin määritelmien mukaisesti hengitystieäänien arviointiin. Tämän jälkeen tehdään arvioita äänteiden normaaliudesta tai heikentymisasteesta. Kuuntelijat tulkitsevat ääniä ja ehdottavat, mitä pääskyselle voi tapahtua tai mikä aiheuttaa heikentymistä. Kohdunkaulan auskultaatiota on kritisoitu erityisesti siitä, ettei ole näyttöä siitä, mistä äänet johtuvat tai vastaavatko äänet fysiologisesti tärkeitä, terveyttä uhkaavia tapahtumia. Yritimme selvittää terveillä vapaaehtoisilla (1), voitaisiinko lopulliset pääskysen äänet tunnistaa, (2) missä järjestyksessä pääskysen äänet ja fysiologiset tapahtumat esiintyvät, ja (3) voitaisiinko nielun äänet sovittaa havaittuihin fysiologisiin tapahtumiin. Nieluäänet tallennettiin tietokoneelle Littmann-stetoskoopilla 19 terveeltä vapaaehtoiselta (8 miestä, 11 naista, ikähaarukka = 18-73 vuotta) samanaikaisessa kuberoptisessa laryngoskopiassa ja hengityksen seurannassa. Kuusi äänikomponenttia voitiin erottaa toisistaan, mutta mitään näistä ei esiintynyt kaikissa pääskysissä. Pääskysen äänteiden ja fysiologisten tapahtumien ajoitukset olivat laajalti levinneet ja suurelta osin päällekkäisiä. Yhtäkään yksittäistä äänikomponenttia ei johdonmukaisesti yhdistetty fysiologiseen tapahtumaan, mikä on kliinisesti merkittävä löydös. Vertailut ryhmien ääniä ja tapahtumia ehdottaa yhdistyksiä preklick ja puhkeamista uniapnea; preklick ja alussa epiglottinen retki; klikkaa ja epiglottis palaamassa lepoon; click ja lopussa niellä uniapnea. Syy-yhteydestä ei ole näyttöä. Nieluäänen puuttuminen ei sinänsä ole selvä merkki patologisesta nielemisestä, mutta toistuva poikkeava kuvio voi viitata heikentymiseen. Tällä hetkellä ei ole vankkaa näyttöä siitä, että kohdunkaulan auskultaatio nielun ääniä olisi otettava käyttöön rutiininomaisessa kliinisessä käytännössä. Ei ole tietoja, jotka tukisivat tekniikan sisällyttämistä kliinisiin ohjeisiin tai hoitoprotokolliin. Tarvitaan lisää arviointia kuvantamismenetelmillä, kuten videofluoroskopialla, ennen kuin tämä Subjektiivinen tekniikka validoidaan kliiniseen käyttöön nielemistä tutkimusyhteyden ulkopuolella arvioivien toimesta.