ketjutettu kirjasto on kirjasto, jossa kirjat on kiinnitetty kirjahyllyynsä ketjulla, joka on riittävän pitkä, jotta kirjat voidaan ottaa hyllyiltään ja lukea, mutta ei poistaa itse kirjastosta. Näin estettäisiin kirjaston aineistojen varastaminen. Se johti kuitenkin myös tungokseen ja kiusaantuneisuuteen, kun lukijat joutuivat seisomaan vierekkäin, kukin pitelemään kirjaa tai paakkuuntumaan, jotta he voisivat jakaa yhden kirjan. Käytäntö oli tavanomainen viitekirjastoissa (eli valtaosassa kirjastoista) keskiajalta noin 1700-luvulle. Koska myös ketjuttaminen oli kallista, sitä ei kuitenkaan käytetty kaikissa kirjoissa. Vain kokoelman arvokkaammat kirjat kahlittiin. Mukana oli hakuteoksia ja suuria kirjoja.
ketjutetuissa kirjastoissa on tapana, että ketju on kiinnitetty kirjan nurkkaan tai kanteen. Tämä johtuu siitä, että jos ketju laitettaisiin selkärankaan, kirja kärsisi enemmän rasituksesta, joka aiheutuu sen siirtämisestä hyllylle ja pois hyllyltä. Kirjaan kiinnitetyn ketjun sijainnin vuoksi (rengasrenkaan kautta) kirjat on sijoitettu siten, että niiden selkäranka on kääntyneenä lukijasta poispäin siten, että vain sivujen etureunat ovat näkyvissä (toisin sanoen nykykirjastoihin tottuneille ihmisille’ väärä ’tapa kiertää). Tämä on niin, että jokainen kirja voidaan poistaa ja avata ilman, että sitä tarvitsee kääntää ympäri, ja siten välttää sotkemasta sen ketjua. Kirjan irrottamiseen ketjusta kirjastonhoitaja käytti avainta.
varhaisin esimerkki Englannissa kirjastosta, joka oli tarkoitettu käytettäväksi jonkin laitoksen, kuten koulun tai collegen ulkopuolella, oli Francis Triggen ketjutettu kirjasto Granthamissa Lincolnshiressä, joka perustettiin vuonna 1598.. Kirjasto on edelleen olemassa ja voi perustellusti väittää olevansa myöhempien yleisten kirjastojärjestelmien edelläkävijä. Marsh ’ s Library in Dublin, rakennettu 1701, on toinen ei-institutionaalinen kirjasto, joka sijaitsee edelleen alkuperäisessä rakennuksessa. Siellä kirjoja ei kahlittu, vaan lukijat lukittiin häkkeihin, jotta harvinaiset Niteet eivät ’vaeltaisi’. Myös Royal Grammar Schoolissa, Guildfordissa, sekä Bolton Schoolissa on esimerkki kahlitusta kirjastosta. Herefordin katedraalissa on suurin säilynyt kahlittu kirjasto. Vaikka kirjojen ketjuttaminen oli suosittu tapa kaikkialla Euroopassa, sitä ei käytetty kaikissa kirjastoissa. Kirjastokirjojen ketjuttaminen väheni, kun painaminen lisääntyi ja kirjat halpenivat. Wimborne Minster Dorsetissa Englannissa on jälleen yksi esimerkki kahlitusta kirjastosta. Se on yksi ensimmäisistä Englannissa ja toinen (äskettäin alennettu kolmas Wells Cathedral ketjutettu kirjasto äskettäin uudelleen ketjutettu useita kirjoja) suurin.
Herefordin katedraalissa Herefordissa Englannissa on toinen kahdesta kahlitusta kirjastosta, joiden hyllyillä on yhä kahlittuja kirjoja. Kirjan sivujen sanottiin olevan tehty lehmännahasta, puusta, lehdistä, savesta, kankaasta, kaarnasta, metallista ja valkaisemattomasta eläimennahasta, ja ne oli kirjoitettu kansan kielellä. Vähäosaiset oppineet tyytyivät taulujen ja papyruksen väliin rajattuihin tekstipylväisiin. Papyrus oli halvempaa, mutta se voitiin helposti tuhota ja kirjoittaa uudelleen.
keskiajalla kirjat olivat kalliita ja etuoikeutetuille, mutta niitä arvostettiin suuresti. Kirjat jäivät laiminlyödyiksi ja olivat jääneet huonoon kuntoon. Kirjat olivat varkaiden ja köyhtyneiden opiskelijoiden ensisijainen kohde varastaa ja myydä. Tämän seurauksena kirjoja kahlittiin hyllyihin, jotta tieto säilyisi.
