1979 Revolution

kun Ken Taylor saapui Iraniin ensimmäiseen suurlähettiläskomennukseensa, hänellä ei ollut mitään syytä odottaa muuta kuin seesteistä aikaa Kanadan liiketoiminnan ja kaupan edistäjänä. Sen sijaan hän ajoi suin päin Ajatollah Khomeinin Iranin vallankumousta.

vallankumous otti vankan otteen vuoden 1979 alussa ajaen Yhdysvaltain tukeman šaahin pois kuninkaalliselta orreltaan. Taylorin lähetystö kiirehti evakuoimaan Iranissa olleet 850 kanadalaista työntekijää. Sen jälkeen se asettui odottamaan kaaosta ja raportoi Kanadan hallitukselle islamilaisen tasavallan nopeasta perustamisesta. Samaan aikaan se käsitteli tuhansia viisumihakemuksia iranilaisilta, jotka olivat halukkaita pakenemaan maasta.

viileät ja rohkeat kanadalaiset

vihainen joukko Islamistimilitantteja hyökkäsi Yhdysvaltain suurlähetystöön 5.marraskuuta ja otti panttivangeiksi yli 70 amerikkalaista. Jos heidät vapautettaisiin, Khomeini vaati newyorkilaisessa sairaalassa olleen šaahin ja myös tämän runsaiden pankkitilien palauttamista.

synkkyyteen oli haudattu yksi hyvä uutinen. Kuusi amerikkalaista oli paennut militantteja. He pyysivät Kanadan suurlähetystöltä apua ja saivat sen heti ja Kanadan pääministerin Joe Clarkin ja ulkoministerin Flora Macdonaldin täydellä tuella. Kaksi karkulaisista meni asumaan Taylorin ja hänen vaimonsa Patin luokse suurlähettilään kotiin; neljä asettui asumaan Johnin ja Zena Sheardownin luokse.

It was Sheardown, the top Canadian immigration officer in Iran, who The Americans first Contact. Hänen vastauksensa oli ” totta helvetissä. Totta kai. Luota meihin.”Viileät ja rohkeat kanadalaiset tarjoutuivat jopa ottamaan vastaan minkä tahansa ja kaikki Teheranin ulkomaankirjeenvaihtajat, jos he joutuisivat vaikeuksiin arvaamattomien vallankumouksellisten kanssa.

salamyhkäisyys

Kanadan amerikkalaiset kotiapulaiset toivoivat pikaista loppua maanpakolleen, mutta päivät ja viikot venyivät. Kärsivällisyys kävi vähiin. Scrabblella oli rajansa elämäntyönä.

enemmänkin oli vaara. Taylor ja amerikkalaiset tiesivät, että heidän salaisuutensa paljastuisi. Silloin Iranin viranomaiset olisivat aivan suurlähettilään ovella.

montrealilaisen sanomalehden La Pressen Washingtonin-kirjeenvaihtaja Jean Pelletier selvitti ensimmäisenä, mistä oli kyse. ”Kanadalaiset, hän kirjoitti myöhemmin aiheesta kirjassaan,” olivat mukana jonkinlaisessa turvapaikassa Teheranissa, ja he olivat yhtä kipeitä kuin navettakarjaeläimet ennen maanjäristystä.””

se oli uraa tekevä skuuppi, ja Pelletierin vastaava päätoimittaja halusi sen heti lehteensä. Pelletier kuitenkin kieltäytyi. ”Et voi vain soveltaa periaattettasi julkaista ja tulla kirotuksi jokaiseen tilanteeseen, hän sanoi pomolleen,” olosuhteista riippumatta.””

Pako Teheranista

muut eivät välttämättä ole niin tunnollisia. Pako oli suunniteltava. Teheranin Mehrabadin lentokenttä tiedusteltiin tarkasti. Kuudelle amerikkalaiselle järjestettiin Kanadan passit ja henkilöllisyystodistukset. Kanadan suurlähetystön henkilökunta palasi pienissä ryhmissä vaivihkaa kotiin.

27.tammikuuta 1980 kanadalaiset amerikkalaisvieraat suunnistivat hermostuneina tiensä lentokentän läpi aamulennolle Frankfurtiin. Myöhemmin samana päivänä Taylor ja loput kanadalaiset sulkivat lähetystön ja lähtivät Iranista.

Pelletier saattoi vihdoin rikkoa tarinansa. Uutinen ”Kanadan Kapriksesta” levisi nopeasti kaikkialle. Villillä hiuspäällään, leveällä hymyllään, tyylikkäillä puvuillaan ja korkealla elämisen maullaan Ken Taylor valittiin täydellisesti uskaliaan juonen räväkän juonittelijan rooliin.

CIA: n rooli

Sheardown sai myös osan kunniasta, mutta ei läheskään niin paljon kuin ansaitsi.

tuolloin ei myöskään paljastettu, koska se olisi saattanut panttivangit vaaraan, että Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA olisi livahtanut Iraniin järjestämään kanadalaisten kanssa kuuden henkilön poiston Iranista. Tosielämän Hollywood-hahmojen avulla CIA oli keksinyt juonen, jossa kuuden lähetystön henkilökunnan piti esiintyä kuvausryhmän jäseninä, tiedustellen kuvauspaikkoja Hollywood-tieteiselokuvaan nimeltä Argo. Ketkä muut kuin elokuvantekijät, CIA: n suunnittelijat arvelivat, lähtisivät Iraniin vallankumouksen keskellä? (CIA: n rooli tuli julkisuuteen vasta vuonna 1997, kun se rikkoi hiljaisuutensa asiasta ja siirsi Taylorin ja kanadalaiset virheellisesti pieneen rooliin the caperissa.)

ennen vuotta 1997 Yhdysvalloissa juhlittiin kuitenkin vain Kanadaa ja Tayloria. ”Kiitos, Kanada” – kyltit lisääntyivät, Ottawaan virtasi kiitoskirjeitä, ja Yhdysvaltain kongressi löi kultamitalin suurlähettilään kunniaksi. Koskaan aiemmin Washingtonissa ei ollut ollut tällaista räjähdysmäistä Kanadanmyönteisyyttä.