kemokliini on kliini, jonka aiheuttaa voimakas, pystysuora kemian gradientti vesimuodostumassa. Kemokliini muistuttaa termokliiniä, joka on raja, jolla lämpimämmät ja viileämmät vedet kohtaavat meressä, meressä, järvessä tai muussa vesistössä. (Joissakin tapauksissa termokliini ja kemokliini yhtyvät.)

Kemokliinejä esiintyy tavallisimmin, kun paikalliset olosuhteet suosivat anoksisen pohjaveden muodostumia — syvässä vedessä hapenpuute, jossa voi esiintyä vain anaerobisia elämänmuotoja. Mustameri on klassinen esimerkki tällaisesta vesistöstä, vaikka samanlaisia vesistöjä (jotka luokitellaan meromiktisiksi järviksi) on eri puolilla maapalloa. Aerobinen elämä rajoittuu kemokliinin yläpuolelle, anaerobinen alle. Anaerobisten bakteerien fotosynteettiset muodot, kuten vihreät fototrofiset ja violetit rikkibakteerit, kerääntyvät kemokliiniin hyödyntäen sekä ylhäältä tulevaa auringonvaloa että alla olevien anaerobisten bakteerien tuottamaa rikkivetyä (H2S).

missään vesistössä, jossa happipitoiset pintavedet ovat hyvin sekoittuneita (holomiktisesti), ei esiinny kemokliiniä. Ilmeisimmän esimerkin mainitakseni maapallon valtamerellä ei ole kemokliiniä.